HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kolme kaistaletta



 No eiköhän Aleksis-vainaan kunniaksi vielä 
kolmas runo, ja taas tyyli vaihtuu: nykylyriikkaa.


Vaativat nuput, puiden silmut, mullassa makaavat perunan idut
aurinkoa! Luonnon laki, mutta kasvu alkaa aina pimeästä.

Tervetuloa tähän maailmaan: loisteputket syövät silmäsi,
sinä olet pelkkää parkua, valon kylmää vihaa.

Ristinkirkon kellot lyövät torstaisin keskipäivällä
joka pimeydessä vaeltaa; kadulla, autossa, suojatiellä
kirkasvalolamppu! Ilman sitä et ole olemassa.

Kuvitteletko valossa olevalla tiedolla itsesi näkyväksi, näkeväksi
oikeassa valokuvakulmassa. Jos pidän ihmisistä, niin ainoastaan heijastimista.


Voi Luoja! Armahda, olen niin väsynyt – valoa on aina jollain tavoin liikaa.
Anna minulle kaistale hämärää, ja toinen kaistale pimeyttä.

Kolmas kaistale, vie se kauemmaksi minusta, se on ja se riittää minulle
tieto, että lopulta tulee sarastus, joka on hellä, joka ei vaadi mitään.

Luonnon laki. Kasvu alkaa pimeästä ja minä olen niin keskenkasvuinen
sanani ovat mykät sokeat korvat, lauseeni lukemattomat.



3 kommenttia:

  1. Riipaisevaa tekstiä. Luonnon lain mukaan ihminen tietää luottaa omaan kasvuunsa. "kasvu alkaa pimeästä" se on juuri niin totta.

    VastaaPoista
  2. Kiinnitin samaan kohtaan huomiota, hyvä aforismi.

    "Jos pidän ihmisistä niin ainoastaan heijastimista" on jotenkin jännästi ajateltu myös. Useita hyviä oivalluksia/pohdintoja muutenkin: "Kuvitteletko valossa olevalla tiedolla itsesi näkyväksi, näkyväksi oikeassa valokuvakulmassa."

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Tässä tekstissä sama, oli telakalla melkein pari vuotta... nyt taidan sittenkin saada sen mukaan seuraavaan kokoelmaan.

    VastaaPoista