Ei o nyt
Runon aikeita
ei aineita ei paineita, vain
aiheita vaimeita
haikeita laineita
ei edes naineita,
kihlautuneita
..eineitä. äineitä
Akeitä, ärheitä
kalpeita valheita
en halua moisia palkeita
puhkuaa. ähkyä, pähkyä
lähkähtyvä
Ei o aiheita ja aiheettomuudesta tuleeki runo.
VastaaPoistaEi aiheita, turhia paineita irrotella ajatuksista eri vaiheta jos löytyisi ajatuksen ituja vähän järjen hituja. Tälläisiä hetkiä tarvitaan ettei luovuus muutu luovattomuudeksi.Vokaaliloppuisten sanojen juhlaa ja viimeinen sana mietitytti. Ymmärsin viimein.Kiitos
VastaaPoistaHiisi, kl, ei ihme että viimeinen sana mietitytti: siihenhän on, töissä kiireisenä kun tätä rustasin, tullut yksi h liikaa; v:n paikka on kyllä harkittu viimosen päälle. Mutta, olkoon nyt se hookin, lisäämässä taiteellista vaikutelmaa.;)
PoistaOlihan aiheita
VastaaPoistapuhkua ja ähkyä!
Osuva teksti kirjoittajan elämästä. Tyhjät hetket ovat kaiketi välttämättömiä, vaan kun niitä katsomme tarkemmin, eivät ne olekaan tyhjiä. Ikäänkuin kirjoittaja pidättelisi sanoja oven takana, että ehtii itse pukeutua ja keittää kahvit valmiiksi sekä kammata tukan. Ja ne sanat tulevat salaa sisään takaovesta tai ikkunoista, jopa kattoluukusta. Samaistuin kovin tekstiin joka täynnä eitä. Tähän sanonkin et Kiitos (ilman sitä eitä)!
VastaaPoista