torstai 5. marraskuuta 2009
Kalvean immen talviruno
Jälk.kommentti tekijältä 29.3.2013:Pengoin tässä vanhoja, ekoja tosissaan puserrettuja tekstejä, joita kenties punastelematta en voi lukea - patetiaa, vanhahtavuutta, kömpelyyttä, mutta sitäkin enemmän innostusta, suurimman osan teksteistäni olen laittanut arkistoon nukkumaan ja "kehittymään" - ja jostainhan se on aloitettava. Mutta täytyypä sanoa, että aivan mielettömän hyviä kommentteja kautta linjan sain ryhmältämme, kuten tässäkin, kaikkia kommentteja en kenties sillä hetkellä täysin tajunnut, enkä parempaan olisi itse pystynyt, nyt ymmärrän, ja sen miten suuri merkitys rakentavalla ja osaavalla, ja kuitenkin lempeällä palautteella voi olla. Muutin tekstiä hieman alkuperäisestä piakkoin sen kirjoittamisen jälkeen. Olkaa hyvät Kalvean immen talviruno!
Kalvea maa,
lumipeite,
tyhjiin imetty,
lahti.
Löydän kirkkaan jään,
jolla opin luistelemaan
kiitämään kattojen yli, kaupungin yli, horisonttiin
ultramariininsiniset roiskeet kannoillani,
muistan miten huulet jäätyvät kiinni jääpuikkoon,
miten veripisaroiden muotoiset luodit lävistävät hentoisen hangen.
Lämpimät hengitykset,
härmistyvät kiehkurat
taivaslakanalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Paljon värejä kalveassa runossa ja paljon liikettä, kaaria ja rytmiä..."ultramariininsiniset roiskeet"
VastaaPoistaVoihan sublimoidut epistemologiat.
VastaaPoistaSitä saa mitä tilaa, niinkö. Kiitos.
Kalvea impi ja veripisaroiden muotoiset luodit.
Tästä emme voi tietää mitään. Yhdistellä vain.
Josko runon minä on sama kuin kirjoittaja, on hän varsin nuori muistelijaksi. Vaikkakaan muistelulla ei ole alaikärajaa. Mutten kuitenkaan suosittele punaisen peittämistä harmaalla harsolla, en ultramariinillakaan.
Silti
hentoinen hanki, voi hehkua tuhansin eri värein. entä tyhjiin imetty. kalvea ??
Hei- sublimoituvat? onko runokieltä vai tieteilijän kieltä? Ja viimeistä riviä miettisin, upea kuva: jättimäinen sininen lakana - taivas / "joka myös taivaana tunnetaan" latistaa, ei ole tarpeeksi napakka viimeinen säe-
VastaaPoistaOtsikko antaa runolle virityksen ja monitasoisuuden. Erittäin taidokkaasti kirjoitettu nuoren neitseen runo: seksuaalisuus-allegoria. Tunnelma ja runokuvat tuovat esille kiihkon, kinnostuksen, mutta yhtälailla jännityksen, pelon ja epävarmuuden.
Haitko sitä? Jos hait onneksi olkoon, jos et onnea silti.
Ny aletaan päästä siihen, mitä olen ehdottanut jo useasti: yhdistä kansanperinteentietämystäsi runouteen>omakielisyytesi ja tyylisi syntyy näiltä sijoilta! Upeaa.
Kiitän kiitän. Niin sen täytyy mennä. Mietin loppua, mutta sublimoitua sanan olen nyt suorastaan varastanut irakilaisen Reem Kais Kuban rakkausrunosta, jonka hän esitti Lahdessa viime vuonna. Taitavat kääntäjät Kristiina Lounasvuori ja Heli Keinonen käänsivät sublimaation sublimaatioksi, vaikka ehdottelin jo muuta. Minusta se sopii tuohon yhteyteen hyvin, varsinkin kun se on myös freudilainen termi.
VastaaPoistaPalaan edelleen sublimaatio-sanaan. Se on haastava lukijalle, jollei epäystävällinen. En tee tätä ilkeilläkseni, vaan siksi, että sinulla on upea runo tässä ja jotta se avautuisi monille lukijoille ilman sivistyssanakirjaa, niin ehdottaisin, että vielä pohtisit. Ymmärrän sanan ja sen, että sisällöllisesti se on oiva tässä yhteydessä sekä kaksimerkityksellisyys toimiihyvin ellei loistavasti.Mutta eikö ilisi haastavaa tehdä lause/ajatus, johon lukija pääsee helpommin käsiksi.
VastaaPoistaVrt Anna Kortelainen kirjoitti kirjan Stendhalin syndromasta, mutta laittoi sen nimeksi Hurmio - oireet, hoito, ennaltaehkäisy.
Sublimaatio on myös meteorologinen termi.
VastaaPoista..ja ohutta yläpilveä.
VastaaPoistaEräänä päivänä luin Anna Kortelaisen väikkäriä:
Albert Edelfeltin fantasmagoria: Nainen, ”Japani”, tavaratalo, kovin vähän siitä(kään)ymmärsin - minulla ei ollut tarvittavaa kompetenssia.
päivän mittaan runoa lukiessa minulle on tullut mieleen S Harmaja, miksiköhän
Jännä nähdä mitä teksti herätti mielissä tuossa edellä kun luen nyt vasta runoa ekakertaa.
VastaaPoistaMietin kahvitauolla mitä sanoa...
Pakko tunnustaa, että minäkin olin nuorena S. Harmaja-fani.
VastaaPoistaMeillä kulkee mukana esikuvat, joihin olemme tarttuneet. Minusta se on hyvä asia. Itse pidin enemmän Katri Valasta ja Anna-Liisa muistaakseni Södergranista. :)
VastaaPoistaSödergran on mieleeni sopiva. Hän asui sitäpaitsi Kivennavan Raivolassa. Koska omatkin vanhempani ovat Kivennappoisii, niin ehkä sieltä periytyy jotain mitä ei osaa selittää..
VastaaPoistaTerhin runosta pidän. "ultramariinin väriset roiskeet kannoillani"..kovaa kiitäessä syntyy roiskeita, tuo kuva lisäsi vauhtia.
Mietin kauan veripisaran muotoisia luoteja, en ymmärtänyt niiden merkitystä. Sitten alkoi avautua tuokin asia.
- jolla
-ja, sanat voisi jättää pois, jos nyt oikein alkaisi ajatella "työstämistä"
ja joka asia on aina pelkkä ehdotus, omin silmin, kirjoittaja itse aina päättää ehdotukset kuultuaan, mitä tekee.
Kivennavalta tulee paljon hyviä juttuja! ;)
VastaaPoistaHäh sano hämäläine. Sa säki ny nastolan ihme jotai kun nää karjalaiset tääl siuttelee ja miuttelee vaa...
VastaaPoista