HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Henry ja mainosvalot

Henry Henry!

Miksi katsot niin kujeellisesti minua kuvassa?
Muistan sinut. Kuinka voisin unohtaa!

Katso ulos, sataa, mennään!

Näetkö, punaiset siniset vihreät mainosvalot, rakkautemme kypsä hiillos. Sitä ei ole tarkoitus sammuttaa.

Viipuri. Kuljimme yhdessä, nauroimme aina kaikelle: Vuoroin ryhdikkäät ja löysät sotilaat notkumassa satamaan päin. Mahorkan makeutta. Siivoojat polvillaan kivijaloissa. Auto odotti meitä kulman takana.

Paskat täällä mitään kosmopoliitteja, sanoit ohimennen. Olin samaa mieltä.


Miten kaihoisasti syreenitertut nuokkuvat Monrepos´ssa. Joku paistaa pullalettiä. Paahdetun kahvin tuoksua. Uppoamme aromiin.


No ei, olenko vähän hassu?


Henry, Henry! Menit pois liian aikaisin.

Hain suosiotasi Tikkalan poika. Varastin kielesi. Vein mustan borsasi. Nyt soppalautasen reunalla enää vain sarkatakkisi harmaat kalanruodot.

Miksi tuhahtelit haaveilleni, silloin kun kerroin meneväni kanslistiksi vakuutusyhtiöön? Luulit vanhaa setääni rakastajakseni. Katseesi on yhäti pisteliäs. Hermostuneena sovittelin uusia hattuja kaupassa, Punaisenlähteen torilla.

Siniset, punaiset ja vihreät mainosvalot vesipisaroissa. Veripisaroissa.

Huljuu ohut pitsiverho T-ikkunassa Saunalahden, joku laulaa venäläistä sävelmää, odottaa jotakuta kotiin?

Sorvalin nobelvalinnat, litistetyt suvut asvaltin alla.

Ei mutta Henry, odottelen sinua rautatieasemalla iltayhdeksältä. Mennään!

11 kommenttia:

  1. Sotilaat, borsat, seikkailu. Haluatko nähdä valokuvan kun sieppasin mustan borsan päähäni.
    Elävien kirjoissa tapahtunutta, tämä.

    VastaaPoista
  2. Totta kai, mielenkiintoista nähdä se.

    Tämä tietoisen pinnallisesti huitaistu teksti on omistettu mielikuvitusystävälleni Henrylle, joka muistuttaa aika paljon Parlandin poikien vanhimmaista.

    VastaaPoista
  3. On se hyvä että lueskelin aiemmin Terhi ja kirjat- blogia, ja siltikin ehdin sekunnin ajatella,että Terhi on tehnyt Milleristäkin karjalan poikia. hah.
    Tulkaa jo vällee Kotisuomeen, on niitä poikia täällähi. Toinen on Brodskyn kaa ja toinen Parlandin.
    no ei, vaan, hyvin, elävästi kirjoitat Terhi tässä niinkuin Anna-liisa toisaalla.

    Tässä alkaa vaan mennä henkilögalleria sekaisin kun yhet on jossain Kannaksella (no joskus toki Tuli- ja jokimaallakin) alinomaa , ja Lealiisa . Lealiisan henkilögalleriassa , Marian ja Sofian maailmassa, olen ihan eksyksissä, romuluisesti, eteiseen jäänyt, enkä osaa, uskalla siinä maailmassa liikkua kun en tunne pohjapiirrosta, asemakaavaa, en karttaa
    (josko tämä sopii tähän kohtaan näin yleisenä tuntona)

    Ja Se on erinomainen asia, ainakin LSPn kannalta, ettei Terhin joku viikko sitten antama varoitus vetätyä joksikin aikaa runoilusta pitänyt paikkaansa. Onneksi.
    Kiva, palturinpuhuja,

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa jotenkin Terhin omalta - eeppiseltä, kertovalta - ääneltä: "rakkautemme kypsä hiillos", "soppalautasen reunalla vain sarkatakkisi harmaat kalanruodot". Haikeanhauska pohjavire, Viipur´voimakkaasti läsnä.

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos hienoista & kannustavista kommenteista Al & pojat!

    Tämä teksti tuli aika pakottomasti, voi olla että olenkin kirjoittajana parhaimmillani/aidoimmillani "huitaistessani" tai "puhuessani palturia". Kun tarkemmin mietin, minulla oli takaraivossani jonkinlainen yleisötietoisuus, mikä on poikkeuksellista. Olen kirjoittanut tekstin mielessäni eräs erityisen Taitava sanankäyttäjä.

    Hymytystä koko juttu.

    VastaaPoista
  6. Tarkennusta lisää: myös Lealiisan taannoin laatima postikorttiaiheinen runo on jäänyt vahvasti kytemään mieleeni, siis tehnyt vaikutuksen. Tunnustan velkani sille.

    VastaaPoista
  7. Siis Kirje Hannalle I. Näin se luova mieli toimii. Jihuu.

    VastaaPoista
  8. Juu, tunnistinkin tämän. Sanon itse niitä Kokemusrunoiksi kirjan luettua - vahvaa intertekstuaalisuutta ja inspiraatiota : )
    Joskus olen haaveillut, että voisi tehdä sellaisen "suosittelen tätä kirjaa" runokoosteen muodossa. Tehdäänkö porukalla? Minulla on noita Hanna-tekstejä ainakin seitsemän, kirjotin niitä aikanaan "salarakas"-kilpailuun sillä idealla, että toinen nainen paljastaa toiselle taide-elämysten kautta visäisen tunne-elämänsä ja salarakkaansa. Mutta ei ne pärjänny siellä Itse pidän niistä vieläkin.

    VastaaPoista
  9. No vot. Muuten nyt kun sanot, muistan lukeneesi runosi, kun tuolloin availin posteja. Ei silti mennyt hukkaan, vaikka ei silloin menestynyt.

    VastaaPoista
  10. Muistatko oikeasti? Upealta tuntuu.
    Hukkaan ei mennyt, mikään ei mene, vaikka tuntuu välillä. Likekin löysi vihdoin kässärini laittaakseen postin: ei sovi julkaisuohjelmaamme.

    VastaaPoista
  11. Se runosi tuntui ihan varmasti tutulta. Olen käynyt läpi, printannut ja mapittanut ne kaikki, 1600 runoa tms.

    VastaaPoista