 |
| Minä&Herra Pitkänen. |
Runonhakumatkalla herra Pitkäsen kanssa 2
Tihkusateessa
myös ropinasateessaja
kaatosateessa erityisesti
tehdään lyhyessä ajassa
pitkiä matkoja, Pitkänen
kuljettaa ajatuksia
Tikkalan puistossa laskettiin mäkeä kikatusta
myös Liipolan metikössä, napakelkka Radiomäellä
ennen kuin
kieli kiinni kelkassa jokaisella sukupolvella
veren maku suussa, avain kaulassa
Syksyssä miljoona
miljoona hajua
kuono tahtoo kaiken
nuuhkii tuulen yläpuolella
seuraavan pikkupolun
tarvitsen harjullakiipeilykengät
jotka eivät luista
Luokkakuvassa ihan tavallisia laspia
sinun ja minun hymy, hänen, opettjalla sininen villajakku
toisia sanoja on vaikea lukea
äiti, iltapäivänpitkättunnit, eropeliyksi, viikonloppuisä
aina on se, jota ei oteta peliin
muuten vain
ilman mitään syytä kun ei huvita
Sateessa mieluummin, on hapekasta
aurinko tulvii tukahduttavia muistoja
henki salpautuu,
aina on se
jota pelottaa mennä metsään
sen poikki yksin, ja kouluun
se on juuri yksi hän, minä, sinä, vaikka kuinka monta!
eri reiteillä
Ritaniemenkadulla, Onnelantieltä ylämäkeä Tiirismaalle
myös Otavatieltä hyppää bussiin, sen vatsaa nipistää
Hännän heilutusta hetkessä
pienen koiran
ihan tavallisia asioita
etsimistä löytämistä iloa
niin kuin
lapsen asiat voisivat, pitäisivät olla
ennen kuin ne
muuttuvat epätavallisiksi
asioiksi
piiloutua vessaa, kun veitsi jahtaa (ei ylitä uutiskynnystä)
lyödä purra potkita 8 vuotta (ylittää uutiskynnyksen)
leikkiä kouluampujaa välkällä (ei ylitä uutiskynnystä)
pakotetaan vieraaseen autoon, sidotaan (ylittää uutiskynnyksen)
ei saa unta, itkettää (kukaan ei humaa, ei ylitä uutiskynnystä)
Koiran kuono nuuhkii kohti kotia
ajatukset painavat lenkkareissa
sateessa, tihkussa, ropinassa
pisara poskella
huokaus kohti
pilviä
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Mariankadulla
Saliinin puistossa riisutaan
kesäkukkia pois neljättä päivää
käännän selkäni kaupungin hallinnolle
katson Aallon suunnittelemaa pylväikköä
pääsiäisenä Jeesus Getsemanessa, Kalliomäki eläytyi
lujaa, säikähdin tupakoidessa parvekkeella Pyhättömällä
ota pois tämä maljani kaikui kuin -
kerrostalojen lävitse yliste liikennevaloäänien seasta auton moottorien
ota pois tämä minulta, kaupunki
tuntui hetken joltakin toiselta, kaukaiselta:
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Välittämättä ajatuksistani
sanat pakenevat
ketjusta, yksi kerrallaan
mudostelmasta
ei ole lauseeksi,
torsot
pitävät majaa kattoni alla
pilkaten tanssivat kuiskaillen
hylkäsit vapuden omaan rytmiin
niin mekin nyt juuri
pala palalta
viipaloimme eilisen rohkeutesi
sidomme ajatuksesi
vieraaseen
[runoilijan ei tarvitse tottua kaikkeen]
(c) lealiisakivikari
