perjantai 21. syyskuuta 2012
Sokeria sataa tielle
Moottoritie sulaa ramppiin
sokeria sataa tielle
helminauhaa helminauhaa
harmaa tihku ei huomaa minua
nitisevät ajohansikkaat etsivät oikeaa kanavaa
valot risteilevät puiden oksistoissa
juontaja juttelee
varjot jäähtyvät
yövalo maalaa ääneti
pensaaseen pallon
pulut piiloissaan väristelevät pisaroita
kuu kääntyy nurin kellossa
otan avaimen taskusta
kierrän lukossa
ajan alkuun
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Sokeria sataa tielle" makea ilmaus jonka joskus voi kokea tietyssä säässä. "nitisevät ajohansikkaat etsivät oikeaa kanavaa" pidän myös tuosta rivistä. Runosta tulee rauhallisuuden tuntu. Selkeitä havaintoja.
VastaaPoistaKun luen tällaisen runon, niin kuin nyt tämä Terhosen runo, niin minulle tulee toiveikas olo: runoudella on paikka ja sija maailmassa, eikä sitä kukaan voi viedä, markkinamiehet ihmiset, jotka eivät osta, piittaa runoudesta.
VastaaPoistaTämä runo on seesteinen, ilmava, kaunis, kuulas, ehjä. Se sisältää sekä aistihavaintoja että tunnetta ja päättyy tosilauseeseen! (tämä tätä RA-runokoulua, jonka minä olen käynyt)
Sen lisäksi juuri nyt minun on helppo kulkea sisälle runonpuhujan maailmaan, olla siinä hetkessä täyteläisesti kipujenkin kanssa, minkä runoilija eteeni piirtää. Sanataideteos. Konstailematon. Parhaimmistoasi nyt tältä uudelta runokaudelta. kiitos.
Kokeilin, kirjoitin melko spontaanisti tuon eilen illalla, tuli vain sellainen olo. Itse jotenkin ihastuin tohon "helminauhaa, helminauhaa" kuvaan, siitä se oikeastaan lähti auki. Pitäisi rohjeta useamminkin nopeaan kuvien vierykseen, aina jotain hienoakin siilautuu. Kiitos paljon rohkaisevista kommenteistanne!
VastaaPoistaHyvä tunnelma kautta linjan.
VastaaPoistaNitisevat ajohansikkaat on mainio,
valot puiden oksistossa kuin syyskesän viisto valo,
kootut kuva-säkeet, tykkään kovasti.
(kommentin taso on ala-arvoinen, koska viime yön painin
väkisin oman runoni julkaisukuntoon, iski mahtava flow, unet jäivät neljään tuntiin, anteeksi ja) Kiitos!
Kiitos!
VastaaPoista