maanantai 10. syyskuuta 2012
Tunnelmia
Luumupuiden takana
valojen välke
varjossa linnut rivissä
niin totisina
lähtölauluja langoilla
viserrykset putoavat
maahan
rouskuvat jalkojen alla kuin simpukankuoret
ilman suruja
Bussipysäkillä joku mies
jalassaan tarjouslenkkarit
ei tiedä minne menisi
kunhan odottaa
juo mustan kahvin reunapöydässä
niin sokean
läpivalaistut puolukat
hymyilevät naisen pöydältä
2 euroa
tulee kotiin
jugurttinkirpeä syksy
sen reunamassa pitsi
tulee mieleen lähinnä kirjottu rokokooalushame
kesähuoneen ikkunassa
illan tullen valojen välke haalistuu
sulautuu violettiin taustaan
vajoaa, uneentuu ruusuntuoksusta tavaratalon kosmetiikkaosastolla
talojen päällä
lentävä matto
linnut ylittävät Bagdadin
Suomen aikaa klo 12.31
© Terhi Pietiläinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Monta syksyn merkkiä tässä runossa. "totiset linnut"mukava ilmaus.
VastaaPoista"uneentuu ruusuntuoksusta tavaratalon kosmetiikkaosastolla", jännä lause. Linnut lähtevät niin kauas!
Syksyinen olikin tunnelma aamulla kaupungilla kävellessä. Kiitos Anna-Liisa kommentista!
VastaaPoistaOlisiko tässä vallan kahdeksi runoksi? Voi tietysti johtua hämäläisestä hitaudestani. Mutta kaksi ensimmäistä säkeistöä on jo kyllin komeine runokuvinen - lähtöä ilman surua, lähtölauluja langoilla. Pohtisin sanaa v ä l k e se yhdistettynä valoon on kahden säkeistön komeudessa ehkä turhan käytetty.
VastaaPoistaMies, bussipysäkki > siitä eteenpäin pohtisin omaa kokonaisuutta.
Tai 2 runoa tyyliin 1, 2 - jotka yhdistyvät tavalla tai soisella. Jos tahdot verrata miehen yksinäisyyttä lintujen lähtöön?
Tuo on kyllä mukava yksityiskohta tuo: "linnut ylittävät bagdadin"
Anteeksi nyt näin nopea kommentointi. Ei alkuunkaan perusteellinen, Mutta toivottavasti saat jotain irti.
sokea reunapöytä, sokea kahvi vai sokea mies - Jes!
VastaaPoista/kahvin, niin sokean/
VastaaPoistaYksi päivä puolessa minuutissa.
VastaaPoistaPidän tästä kovasti.
Miten monien kesähuoneiden ikkunat,
kynnysmatot ovat nyt pysähtyneet.
Oikein paljon kiitoksia kokemuksesta.
lähtölauluja langoilla
VastaaPoistaviserrykset putoavat
maahan
rouskuvat jalkojen alla kuin simpukankuoret
ilman suruja
Voi että minä pidän tästä säkeistöstä kovin paljon. Ilman suruja. Kiitos Terhonen.
Paljon kiitoksia palautteista, sanoo T. hymyillen!
VastaaPoista