Näin kuinka
Mannerheim nousi ratsunsa selästä Lahden rautatieasemalla.
Hän oli kyllästynyt pelottelemaan kaupunkiin saapuvia matkalaisia.
Jag är inte något slags konduktör, hän totesi,
kohensi sotisopaansa ja lähti kävelemäään alas kaupunkiin.
Aleksanterinkadulla, Seurahuoneen edustalla, otti taskumatistaan tuhdin,
läikkymättömän marskinryypyn,
hymähti Hakkapeliitta-patsaan kohdalla ja jatkoi matkaansa.
Samanaikaisesti väkeä purjehti Vapaudenkatuun
kaivettua kanaalia pitkin Vesijärveltä pääkirjaston taakse -
Nykytaiteen Museolle.
(missä juuri nyt järjestettiin, voittamillani lottorahoilla -
VII International Comtemporary Poets Conference)
Tällä välin Mannerheim oli saapunut Fellmannin puistoon
kiipesi Pekan kioskin katolle, otti toisen ryypyn ja sanoi
Nu de är bra, katsoi vastapäätä, puiston toisella puolella
olevaa Punavankien muistomerkkiä.
-Allt är i ordning, jatkoi ja kivettyi niille sijoilleen.
Tässä vaiheessa heräsin sillä vieteri patjani sisällä
oli ruostunut poikki, mutta aurinko nousi idästä,
Kokkokallion takaa niin kuin aina ennenkin,
naakkaparvet heräilivät puitten latvustoissa ja kaukana
kaupungin toisella puolella Häränsilmä jo tuikki.
Vaan vieteri koversi reikää selkääni
ja kaupunki joka vuosikymmenet oli kasvanut sisälläni,
alkoi vuotaa pois.
Vanha ja ehkä tuleva Lahti kohtaavat tässä runossa. Omissakin ajatuksissani olen päätynyt rakentamaan museon runoilijan osoittamaan paikkaan. Mannerheimin myyttisyys kävelee kaduillamme elävästi. Hyvä runo.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJaaha, unia on nähty taas, ja miten kiinnostavasti on tämäkin rakennettu, kerrottu. Veijarimaisen hauska, luin alusta loppuun mielelläni (kuten jossakin kommentissa muistaakseni jo todettu, toisten unien kuuntelu on tavallisesti tylsää), mutta runossa, uni alkaa todellakin elää myös ulkopuoliselle, kerronnassa on jotain yleispätevää, että siihen tarttuu. Ja runon loppu, siinä tapahtuu muutos, suorastaan dramaattinen, taitavaa. Yllätyin. Kiitos!
VastaaPoistaHieno tarina!
VastaaPoistaErityisesti pidän jousi-säkeistöstä, miten kaupunki vuotaa runoilijasta ulos. Näinhän on käynyt meille jo kahden viikon ajan.
ainiin juu, jousi onkin paljon parempi sana kuin vieteri. täytyy joskus korjata.. Kitooosh.:)
VastaaPoista"Vaan vieteri koversi reikää selkääni
VastaaPoistaja kaupunki joka vuosikymmenet oli kasvanut sisälläni,
alkoi vuotaa pois."
Juu tämä minuunkin osuu. Ja nimenomaan vieteri. Liikkeensä ja muotonsa vuoksi. Jousi viittaa raannassa olevaan suureen taloon, joka kuuluu a-cityyn :) Runoilijan patjasta ilmanmuuta vieteri korventaa, sillä runoilijalla ei ole varaa ostaa uutta patjaa, sillä hän asuu b-cityssä.
No juu näin menee mallikkaasti mun kommentit. Päätä särkee kolmatta päivää. Ehkä tietoisuuteni laajentuu, mutta todennäköisempää kuitenkin on se, että rasitan liikaa silmiäni. Tiedä häntä.
Huomenna on sitten luvassa: ihan mitä sattui tulemaan, kun oli pakko. Tuskin maltan itsekään odottaa huomiseen.
Jousi vastaan vieteri, jaa.
VastaaPoistaTarkoitin vieteri, koska runossa oli niin.
Kirjoitin jousi, toisen, kolmannenkin kerran
ja vielä toisaalle vieteri, saman vieterin jousena.
Luettu monta kertaa ja nyt tajusin tämä hersyvän tekstin oikein. Marskin matka asemalta Fellmannin puistoon kivettymään. Kanava veskulta vapaudenkadun kautta kulttuurin kehtoon. Eiks sen pitänyt
VastaaPoistakulkee Rauma-Repolan sahalta reunanpalstalle suunnitelmissa.Loppu on miettyttävä sisällä kasvanut kaupunki valuu ulos. tuo proosan ja runon raja on vielä vähän harmaja. Kehuttu on ja on liityttävä toisten joukkoon. Kiitos