avaruuden pimeässä tuikkivat tähdet
pakkasyössä
potkukelkan nytkähdellessä eteenpäin
tukkirekkojen prässäämää
valkoisena hohtavaa jääuraa
kaukaa kantautuvaa ulvontaa
yhtyy toinen
kolmas
ja neljäs
6.6.1769
siitä on jo kaksisataaseitsämänvuotta silloin
jossain toisaalla samassa maassa
ei kovin kaukana
ei liian lähelläkään
talon tytär on karannut
naimaikäinen perkele
käpälänjälkiä laitumen lähellä
miehet kokootuvat
autot ja traktorit nyhjöttävät soratienposkella
elämä raskas
kuin
rautaraamatun historian ruostuttamat sivut
lainan korot ja paketoidut pellot
loppufantasiassa
kiihoittuneena
punahilkka ratsastaa
läähättävän kidan
suuren suden selässä
syvälle sysimetsiin
alaville tunturimaisemille
astuvaksi asti
Aalo, Aalo, tuletkos sudeksi suolle, kyseli liikehtivä lauma hiidenmaalaiselta piialta (Aino Kallas: Sudenmorsian). Ja jäi taakse mies, jäi pieni lapsi.
VastaaPoistaVuosisatojen jälkeen potkukelkka yhä nytkyttää eteenpäin, susien muoto muuttuu, mutta tarinoiden perusjuoni ei muutu, toisaalla häviävät koirat, lampaat, toisaalla tyttäret, aina vaan.
Tykkäsin tästä kovasti.
Kiitos Vinku.
Runo maistuu elämältä itseltään. Pidän siitä miten kirjoittaja on sanakäänteensä valinnut. Toinen säkeistö erityisesti voimassaan puhutteli. "rautaraamatun" aikamoinen käsite, kuvaa kyllä kaikkea runossa ilmenevää. Tykkäsin tekstistä, kiitos.
VastaaPoistaLuettuani runon nyt suunnilleen kahdennenkymmenennen kerran, pidän tekstistä aina vain enemmän.
VastaaPoistaEsimerkiksi: "Miehet kokootuvat
autot ja traktorit nyhjöttävät soratienposkella" on hiljainen kuva, rautaraamattu määrää miesten teot, ruostunut selaamattomaksi, vain koston sivu aukeaa. Huh huh, näitä kuvia!
Ja taas pidän enemmän tästä runosta.
kiitos ja kumarrus. kaikki kunnia aino kallakselle ja vähäsen mika waltrin neljälle auringon nousulle
VastaaPoistaNiin juoksee aika vikkeläänt tässä runossa, että hämäläinen ei olisi päässyt kärryille ilman chr:n asikasta kommentointia.
VastaaPoistaSitten taasen: Hienoa Vinku, runomaailmassasi on tapahtumassa jotain uutta, aikaisemminkin taisin jo tämän huomioida.
Hyvä runo kestää monta lukukertaa ja paranee lukisessa. Joten jatkan tämän runon lukemista.
ne on ne itä-suamalaiset verenperimät kait :)
VastaaPoista