keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Perunoita paistaessa
LahtiKuulostaaRunoudelta
WAT !
ai kuulostaa vai,. c'mon
titiyy
Intercity paahtaa kohti Kouvolaa,
mutta eivät kiskot enää kolkkaa -
rytmillisesti, runollisesti
ohisuhisevat vain ,piip, viuuuh
Alhaalla ohitustien jatkuva kohina, jossa runo
kolahtaa hyvin pian, ja todennäköisemmin
johonkuhun amfetamiinitörppöön
kuin pegasokseen tai metsäkauriiseen, oi !
bimbot, bampit, metsälambin äidinkasvot
Runokaupungin toisella laidalla
raikaa kuhnurien ylistys
torvisienien mustakatsomo
ja pelikaanit, montut levällään
kuvittelevat lentävänsä kuin punapaidat
mäkiemme suuret kotkat; ja aina
kohti kontaktia, avoinna maalien
irveen maalatut suut -
kaikkien käytöksien luukut
Torin laidalla uupuneet maratoonarit, harjujen rinteillä
puulaakia kaipaavat tekijät, connecting people
poetryconnecting
Voi Pinkki & Pöölö
Syksy on vasta aluillaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mainio runo. Junat kulkevat ohi, tiellä törmää ties mihin. "torvisienien mustakatsomo"hyvä kuva.
VastaaPoistaPidän kovasti tekstin moninaisista elementeistä. Mukavalla mielellä kirjoitettu. Ainakin lopputulos saa niin ajattelemaan!
Ihan iloisella mielellä kirjoitettu, kiitos.
PoistaKurkistan pimeän savupirttini luukusta ulos. Ja mitä näenkään, on syksy ja perunan noston aika. Hirvittävä pimeys. Joku talikolla kääntää maata. Varis raakkuu. Lumihiutaleet sulavat nenällä.
VastaaPoistaKatselen kartanolle päin. Mmm. Perunoita. Niitä voissa paistettuja, mukana hieman torvisieniä ja sipulia, en ole osannut edes niistä uneksia. Mutta kuulen tirinän pannulla. Hiivin sisään, ja pienessä LSP:ssä hotkaisen huomaamatta koko annoksen, vaikka kyllähän sitä jää miettimään tuota connecting people-lausetta, että mitähä se mahtanee tarkottaa...Intercity, Kouvola tahi kaikkien käytöksien luukut. Ah, minä niistä mitään tiedä. Kirkolla puhuvat. Mut mut, luettuani tän, voihan pinkki ja pöölö, tuli nälkä. Tahtoisin niin kovasti nyt jostain paistettuja perunoita!
Vakavasti puhuen, tässä on paljon kiinnostavaa. Jorman äänen kuulen ainakin tätä lukemassa. Ja kaupungin ääniä, niiden lisäksi myös tuoksu ja maku ovat vahvasti mukana. Ja sitten kuitenkin, ollaan ulkona, paleltaa, tuoksu tulvii ehkä ikkunasta? Ihan totta, koen paistetun perunan tuoksun ja maun. Vahvoja tunnelmia kotikaupungista. Mutta korkealla, Poetry vissiin pyrähtelee katolta katolle ku mikäkin hyppiäinen. :)
VastaaPoistaVielä lisäys, että tässä tekstissä tilan pääsee kokemaan ja vielä lentämällä aika komeasti suoraan harjun päältä, ja melkein joka suuntaan.
VastaaPoistaJoo, ei muuta nyt täällä erää kui että hyvää syysiltaa Jormalle!
Joo, kiitos kovasti. Kyllähän tuo minun teksti sisältää aika paljon lahtelaisittain sisäpiirin linkkejä mm. urheilusta ja "maratoonista", jotka eivät ulkopuolisille helpolla aukene, mutta en viitsi niitä nyt kuitenkaan käydä puhki selittämään.
PoistaSe on sinun vuoro Terhi, ollos hyvä, estradi on vapaa.
Jep. Luvan kanssa panin tuon omani framille jo nyt.
VastaaPoistajep. huomasin, hyvä.
PoistaKiinnostava runoke, ja varmasti antaa enemmän lukijalle, joka tuntee Lahden elämää ja ihmisiä. Tässä on kaupunki lähihistorioineen pähkinänkuoressa.
VastaaPoistaKuten Terhikin havaitsi, Jorman ääni kuuluu, ja kuuluu myös lähes paljasjalkainen lahtelaisuus, ja tarkka ESSien lukeneisuus.
Kiitos runosta!
Kyllä tässä soi jorma. Paljasjalkaisuus paljastuu kaiken alta.Juu mainio runosi rakenne ja kai meidän pitää muistaa runo on kuin ohitse suhahtava ic t. ohitustie pysytään rytmittömyydessä rytmillisinä. Iskuareenan ritarit uivat mudissa ja martoonarit jätän rauhaan sain urheilun hulluudesta tarpeeksi veljen kautta.
VastaaPoistarunomaratoonarit eriasia. Syssy taitaa olla hitusen edempänä tiellä.
Kiitos
Ostoskadulla, useana keväänä, -70-80-luvun vaihteessa kaverini Risto Lehtinen (missä lie hänkin tällä hetkellä) sanoi: syksyllä kaikki on toisin.
VastaaPoista