vaahteran varjossa
lehtien kahina ilmassa
unessa ja läsnä
iholla sen tuntee värekarva
navalta asti
pihatietä pitkin
se menee todella hyvin
kaksivuosikymmentä sitten
ruosteen syömä PV 544
taustapeilistä kiiluvat silmäsi
kaikki pillit vislaavat yhtä aikaa
satamissa
rautateillä
räjäytystyömailla
se ei vaikuta meihin
se menee todella hyvin
kuumana iltapäivänä
kumpujen kautta
kurvaillessa
mustien kivipaasien ja kiviaidan varjoista
hiipii alas rinnettä
tunnen niskassa
tuulen viimassa
henkäyksesi
putken paukutus havahduttaa
kahvaa vääntäessä
moottori ravistaa
syöksyn
tunneliin
Hyvin kulkee! Autot ja naiset. Mahtavaa lukea ekaksi maanantaiaamuna tällainen runo ja vasta iltapäivällä, ehkä, uutisia. Kiitos!
VastaaPoistaKuulen ihan sun äänen, ja odotan sitä liveiltaa, että pistät tämän menenään.
Tää on kutkuttavan monitasoinen ja -aistinen teksti, erittäin miellyttäviä tunnelmia, maisemia, myös äkkipysähdyksiä rauhallisen määrätietoisen, mutta samalla kiihtyvän ajon aikana. Tunteet "vanhaa menopeliä" kohtaan voi ilmaista näinkin, herkän lyyrisesti. Tosi rakkaus kyseessä?
VastaaPoistaTosi rakkaus varmasti, kun sen tunteen muistaa tietystä äänestä tai varjosta,
VastaaPoistahenkäyksenä niskavilloissa.
Lopussa lukija painautuu selkänojaa vasten,
kaarteissa sanojen sentrifugi irrottaa muiston omille teilleen.
Hyvä!
Ensimmäiset 5-6 riviä nimenomaan saavat minut lukijana mukaan tekstiin, "Vaahteran varjossa", mikä aloitus! Pihatien kautta kulku taitaem uusiin maisemiin, johkin ihan uuteen.
VastaaPoista"taustapeilistä kiiluvat silmäsi" kuinka joitain hetkiä voikin muistaa niin hyvin, varmaan siksi että tunteet ovat vahvasti pelissä.
VastaaPoistatarinan järestyksessä on nainen, auto, sama nainen ja moottoripyörä.
VastaaPoistaJoo, oikein hyvä.
VastaaPoistavaan, on myönnettävä, että aamulla klo 6, ennen töihin lähtöä, täytyi minun tsekata kokoelmasi Seepraraidalliset rintaliivit, että josko olet hätäpäissäsi poiminut runon sieltä. Mutta, ei suinkaan; uutta tuotantoahan tämä on, ainakin kokoelmaan nähden. Hienoa.
joo, ei passaa vippaskonsteja runoudessa käyttää. vaikka myönnetään että pientä deadline stressiä meinasi tämän runon kohdalla lykätä.
VastaaPoista