Helmanneulojan kaupunki

Talikko on juurtunut tunkioon, hirvi kaadettu ja lasi tyhjä

eteen tulee iltapäivä kun Helmanneuloja sulkee peltotilkun

ja matkustaa kaupunkiin Parvekerunoilijan luo,

voiko mies, - voi olla jumalatar

voiko mies, - voi olla kaunis,

rappukäytävässä on korkea resonanssitaso

sisälämpötilakin on kaupungissa hyvin korkea

tiedän miten talo voi kylmetä, ei tämä,

miten kylmään taloon tullaan ja miten

sitten nukutaan, kun muuta ei voi, mutta ei nyt siitä.

Kaupungin sänky ei ole koskaan pimeä

sen ylösalainen asento ja jalat lentoon lähdössä,

sen rakkaus on syvimmillään, sen jousien nuotit

sisälläni keskustelevat toiset huoneet

välillä suljen silmät, avaan oven kaukaiseen tupaan ja kuuntelen

seinäkelloa

lo a lo a lo a lo a.

Toisena päivänä Helmanneuloja näkee keskustassa ihmeitä:

tuplanahkoja, tulvahousuja ja munatakkeja,

yliopiston päänahkakurssilla valkaistut kulmakarvat.

Turvallisinta on ylhäällä parvekkeella

virkata paksusta langasta uusi pöllönoksennus.

.

© chr.