HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Maaliskuun runo 13.3.2014

Tämä runo kertoo lähtemisestä kevään kynnyksellä / Marianne
 

Saattelen sinut
niin pitkälle kuin tietä riittää.
Päätepysäkille viimeiseen mutkaan,
tummenevassa illassa, kylläisenä yhteisestä päivästä.

Päivästä, matkasta, vuosista, elämästä.

Täydellinen kaari:
Joskus se yltää taivaalle,
joskus se piirtyy sateen jälkeen nurmelle.
Kaikissa elämän väreissä
ja hiipuu haihtuu enkelten helmaan.

Elämän kaaret
pitsiä enkelipuvun helmassa.
Sukupolvet, vuosituhannet
pieninä kaarina.

Sinne minä saattelen sinut,
kultainen,
sateenkaaren päähän.
Odota minua, aarteeni,
onnessa ja rauhassa sateen jälkeen.

Kiitos päivästä, matkasta, vuosista, elämästä.

Marianne Valola 2014

3 kommenttia:

  1. Onpa ihana runo. Koskettava. Menee sieluun ja sydämeen. Kiitos kirjoittajalle!

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut tämän useamman kerran. Teksti on täynnä tunnetta, etten kenties siksi uskalla kommentoida enempi. Vahva luopumisen surun, mutta myös helpotuksen ja onnen sekoittuminen. Mutta ken tämän tekstin kannattelemana täältä matkalle lähteekään, hän lienee onnellinen. Tulee mieleen myös valaistuminen, tai koettu vahva elämys esimerkiksi sateen jälkeen jättimäisen sateenkaaren äärellä. TP

    VastaaPoista