Pilviverho viistää silmiesi valoa
Kuinka kauan saman paperinenäliinan vielä voi kaivaa taskusta
ja rypyt oikoa?
Ojenna kätesi, anna minä
Sadepäivän hämärässä
näkee sormenpäillä.
Hautaan pelkosi lähdetetyt lapset
puutarhan ja metsän rajaan
nokkosten juurelle.
Poimin nuorimmat, pehmeimmät versot
keitän samettisen keiton
Kananmunan keltaisen auringon.
Ai kuin ihanan mielenkiintoinen. En tiedä kuinka tämä olisi tulkittava ...mahdollisuuksia on useita... onneksi ei tarvitse tulkita, selittää, ainakaan julkisesti. hyvä hyvä hyyyvää, ihan hyräilytyttää.
VastaaPoistaRunosi viettelee sisäänsä jäsentää itsensä tulkitsemattomaksi jättää tilan nautinnolle. Kiitos
VastaaPoistaVoi kuinka suuri ja lohduttavan kanssaelävä on rakkauden tunto !
VastaaPoista:)
VastaaPoistaPidin tekstin maanläheisyydestä ja herkkyydestä. Tämä on mielestäni runon helmenhohtoisin rivi:
VastaaPoistaSadepäivän hämärässä
näkee sormenpäillä.
pohti TP