HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Pilviverho viistää silmiesi valoa
Kuinka kauan saman paperinenäliinan vielä voi kaivaa taskusta
ja rypyt oikoa?

Ojenna kätesi, anna minä


Sadepäivän hämärässä 
näkee sormenpäillä.

 Hautaan pelkosi lähdetetyt lapset 
puutarhan ja metsän rajaan
nokkosten juurelle.

Poimin nuorimmat, pehmeimmät versot

 keitän samettisen keiton 
Kananmunan keltaisen auringon.

5 kommenttia:

  1. Ai kuin ihanan mielenkiintoinen. En tiedä kuinka tämä olisi tulkittava ...mahdollisuuksia on useita... onneksi ei tarvitse tulkita, selittää, ainakaan julkisesti. hyvä hyvä hyyyvää, ihan hyräilytyttää.

    VastaaPoista
  2. Runosi viettelee sisäänsä jäsentää itsensä tulkitsemattomaksi jättää tilan nautinnolle. Kiitos

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka suuri ja lohduttavan kanssaelävä on rakkauden tunto !

    VastaaPoista
  4. Pidin tekstin maanläheisyydestä ja herkkyydestä. Tämä on mielestäni runon helmenhohtoisin rivi:

    Sadepäivän hämärässä
    näkee sormenpäillä.


    pohti TP

    VastaaPoista