HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Maaliskuun runo 22.3.2014

Talon nurkalla katon lappeesta roikkuu kettinki, jota pitkin vesi valuu roiskumatta rännistä maahan. Pohdin sitä viimeistä silmukkaa kettingin päässä, sitä, jonka jälkeen vesipisara putoaa / Marianne.


Silmukka

Kun heräät yöllä 
etkä enää oikein saa unta
tai vahingossa kutsut jotain toista sillä tärkeimmällä nimellä

tai jos saisit toivoa vain yhden ihmisen mukaasi autiolle saarelle

niin kumpa se olisin minä.

Sinä katsoit väsynein silmin kanssani auringonnousua
ja neuloit sen hienon liian ison villapaidan.
Sinä valvoit vierelläni kun olin liian heikko olemaan yksin yössä.
Äiti.


Meidän osamme on olla silmukkana ketjussa,

Sinä edeltävänä, minä seuraavana,
eikä kumpikaan meistä saa tätä virkkuuta valmiiksi.

Minä kiinnityn sinuun oikeasta reunastani
vasemmasta reunastani seuraaviin.
Kyynärkynkässä, tiukassa halauksessa, 
yhtä matkaa, varmassa tallessa.

Marianne Valola 2014

3 kommenttia:

  1. Voi Marianne herkkyyttäsi - se on niin koskettava.

    Viimeinen säkeistö on niin komea, ja se huokuu elämän ymmärrystä ja hyväksymistä.

    Tuo ensimmäinen, toiseen muotoon kirjoitettu prologi on vahva, ja luo kuvillaan runoon kuoleman tunnun.
    Minä pidän.

    "vahingossa kutsut jotain toista sillä tärkeimmällä nimellä" --- eihän tähän voi muuta sanoa!!!

    Tunne on latautunut ja virittynyt runossasi äärille.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Juuri näin:
    Meidän osamme on olla silmukkana ketjussa,

    Sinä edeltävänä, minä seuraavana,
    eikä kumpikaan meistä ei saa tätä virkkuuta valmiiksi.

    VastaaPoista
  3. Juu , on tämä hienoa luettavaa. Teksti on hyvin hallinnassa, ketju ei katkea, silmukka pysyy ummessa, varmasti kyynärkynkässä, halauksessa. Pidän, kyllä.

    VastaaPoista