Talon nurkalla katon lappeesta roikkuu kettinki, jota pitkin vesi valuu roiskumatta rännistä maahan. Pohdin sitä viimeistä silmukkaa kettingin päässä, sitä, jonka jälkeen vesipisara putoaa / Marianne.
Silmukka
Kun heräät yöllä
etkä enää oikein saa unta
tai vahingossa kutsut jotain toista sillä tärkeimmällä nimellä
tai jos saisit toivoa vain yhden ihmisen mukaasi autiolle saarelle
niin kumpa se olisin minä.
Sinä katsoit väsynein silmin kanssani auringonnousua
ja neuloit sen hienon liian ison villapaidan.
Sinä valvoit vierelläni kun olin liian heikko olemaan yksin yössä.
Äiti.
Meidän osamme on olla silmukkana ketjussa,
Sinä edeltävänä, minä seuraavana,
eikä kumpikaan meistä saa tätä virkkuuta valmiiksi.
Minä kiinnityn sinuun oikeasta reunastani
vasemmasta reunastani seuraaviin.
Kyynärkynkässä, tiukassa halauksessa,
yhtä matkaa, varmassa tallessa.
Marianne Valola 2014
Voi Marianne herkkyyttäsi - se on niin koskettava.
VastaaPoistaViimeinen säkeistö on niin komea, ja se huokuu elämän ymmärrystä ja hyväksymistä.
Tuo ensimmäinen, toiseen muotoon kirjoitettu prologi on vahva, ja luo kuvillaan runoon kuoleman tunnun.
Minä pidän.
"vahingossa kutsut jotain toista sillä tärkeimmällä nimellä" --- eihän tähän voi muuta sanoa!!!
Tunne on latautunut ja virittynyt runossasi äärille.
Kiitos!
Juuri näin:
VastaaPoistaMeidän osamme on olla silmukkana ketjussa,
Sinä edeltävänä, minä seuraavana,
eikä kumpikaan meistä ei saa tätä virkkuuta valmiiksi.
Juu , on tämä hienoa luettavaa. Teksti on hyvin hallinnassa, ketju ei katkea, silmukka pysyy ummessa, varmasti kyynärkynkässä, halauksessa. Pidän, kyllä.
VastaaPoista