HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kimara




Tuulisena aamuna
rujot puut hymyilevät

värittömät eukot keräävät lattialta runojensa ainekset
risuja ja käpyjä

pikkueläimille



Tässä yhteiskunnassa
tunnen olevani tehtaalla

sisäisyyteni muuttuu jauhetuksi viljaksi
kukaan ei halua erottaa akanoita jyvistä
niin on kuulemma terveellisempää

minne kaikki akat ovat kadonneet




Tänä päivänä leikitään sellaista

            että hänen likaiset sukkansa saavat jäädä lattialle

            ylipäätään omat sotkut siivotaan

sanot, elämä pohjalla on kaunista

minulla ei ole varaa kauneuteen




Pohjan akan monsuuni

puhaltaa koko päivän

         katselen ja kadehdin

puiden solmut  aukeavat kiharaviuhkoina


         ylöspäin

7 kommenttia:

  1. Pidän kovasti ensimmäisestä ja viimeisestä säkeistöstä.
    Ne toimisivat kahdestaankin.
    Kiitos Tilhonen.

    VastaaPoista
  2. Jees. kaksi huomiota. tämä "sisäisyyteni" minkä ihme se on... onko jotain astro...oa.logiaa jota en ymmärrä; mutta sehän ei ole kirjoittajan "vika". ei se ole kenenkään vika. vaan mun puuttellisuus.

    toiseksi, mitä eroa runossa esiintyvillä 'akoilla' ja ' eukoilla' . kansatiedettä, kenties :)

    VastaaPoista
  3. Tämä on kuin lähtisi tuulisena aamuna myötätuuleen vasta herättyään. Aistit toimii. mutta koordinaattori on huilaa eillisestä. Ajatuksissa hyrrää kaikenlaista mielenkiintoista pohdintaa. Palatessa vastatuulli kalisuttaa hampaita ja sisäisyys herää aikaan kuluvaan.Mukavasti kimara laittoi ajatukset liikkeelle ja nuo kappaleet olivat irrallaan useasti luettuani sain juonesta kiinni. Kokeilin lukea Laszlo Hortobagyin musan soidessa -inspiroivaa. Akka ja eukko kansanperinnettä piti sivistää itseään. Kiitos

    VastaaPoista
  4. Kauniit kiitokset kommenteistanne!

    VastaaPoista