HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Kimara
Tuulisena aamuna
rujot puut hymyilevät
värittömät eukot keräävät lattialta runojensa ainekset
risuja ja käpyjä
pikkueläimille
Tässä yhteiskunnassa
tunnen olevani tehtaalla
sisäisyyteni muuttuu jauhetuksi viljaksi
kukaan ei halua erottaa akanoita jyvistä
niin on kuulemma terveellisempää
minne kaikki akat ovat kadonneet
Tänä päivänä leikitään sellaista
että hänen likaiset sukkansa saavat jäädä lattialle
ylipäätään omat sotkut siivotaan
sanot, elämä pohjalla on kaunista
minulla ei ole varaa kauneuteen
Pohjan akan monsuuni
puhaltaa koko päivän
katselen ja kadehdin
puiden solmut aukeavat kiharaviuhkoina
ylöspäin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pidän kovasti ensimmäisestä ja viimeisestä säkeistöstä.
VastaaPoistaNe toimisivat kahdestaankin.
Kiitos Tilhonen.
Kiitos CHR! T
VastaaPoistaelämänmausta kiitos Terhi
VastaaPoistaJees. kaksi huomiota. tämä "sisäisyyteni" minkä ihme se on... onko jotain astro...oa.logiaa jota en ymmärrä; mutta sehän ei ole kirjoittajan "vika". ei se ole kenenkään vika. vaan mun puuttellisuus.
VastaaPoistatoiseksi, mitä eroa runossa esiintyvillä 'akoilla' ja ' eukoilla' . kansatiedettä, kenties :)
Tämä on kuin lähtisi tuulisena aamuna myötätuuleen vasta herättyään. Aistit toimii. mutta koordinaattori on huilaa eillisestä. Ajatuksissa hyrrää kaikenlaista mielenkiintoista pohdintaa. Palatessa vastatuulli kalisuttaa hampaita ja sisäisyys herää aikaan kuluvaan.Mukavasti kimara laittoi ajatukset liikkeelle ja nuo kappaleet olivat irrallaan useasti luettuani sain juonesta kiinni. Kokeilin lukea Laszlo Hortobagyin musan soidessa -inspiroivaa. Akka ja eukko kansanperinnettä piti sivistää itseään. Kiitos
VastaaPoistaKauniit kiitokset kommenteistanne!
VastaaPoista