HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

maanantai 31. maaliskuuta 2014


Kun talvi. 2013-2014 pohjoista levysastetaa. 

Kun maaliskuu.  Olevan piste.  Kun muistin todellisuuden muuttuvan. Kaksi astetta.

Kun en enää saanut lumen holvia. Narisevia kenkiä luomen päällä. Kun en enää. Saanut tähtikirkasta yötä. Sumuverhoja. Ei pakkasen muotoilemaa kruunua. Kun kuunvalkeaa aamuyötä. Timantteja toivoi turhaan. Kun talvea ei enää tullut.

Kun ymmärtämättömät rypevät ilossa. Juhlivat ihmiskunnan murhaa. Kun kaksi astetta on kymmenen. Kun veden pitäisi olla jäässä. Kun routa. Ei laskeutunut. Kun kesäkenkien korko uppoa. Raaka maan kohtu.

Kun yhteinen hyvä on lainattu omiin tarkoituksiin. Kun stressistä tulee luonnon olotila. Kun yhtä aikaa. Leijailee siitepölyä ja lumihiutaleita. Kun pohjoinen luonto pakotettuna puhkeamaan. Kukaksi maaliskuussa.


Kun päivitetään muutosta. Kolme astetta. Kun piittaamattomasti. 8x8x8 kun 24/7. Kun kiuru etsiytyy Oulun korkeudelle helmikuussa. Kun sananparret luovat muistiketjut. Kun pääskysestä ei päivääkään. Kun-linnun siivet. Pysähtyvät.







Lähettänyt klo

7 kommenttia:

  1. Lealiisa Kivikari2. huhtikuuta 2014 klo 9.28

    Itse itseäni kommentoiden: runo on nyt ehkä hiukan valmiimpi. Kun-sarja jatkuu huhtikuussa.

    VastaaPoista
  2. chr.2. huhtikuuta 2014 klo 9.53

    Hyvä!
    Erillisiä ja silti samanlaisia. Kolmas on tiivein,
    ja aina kun linnut mainitaan, avaan uudelleen silmät
    (ensimmäisessäkin taisi olla)
    Edellisistä sanat "puoliluut" ja "surkastunut kolmas silmä" saivat
    "muistiketjun".
    Minne lukijaa viedään?

    VastaaPoista
  3. Lealiisa Kivikari2. huhtikuuta 2014 klo 14.40

    Kiitos.
    En tiedä ollenkaan minne. Kun-runot vievät kirjoittajaa.

    VastaaPoista
  4. vinku3. huhtikuuta 2014 klo 11.34

    tästä pidin paljon.

    VastaaPoista
  5. Jorma Martikainen5. huhtikuuta 2014 klo 19.56

    Tää on kyllä mielenkiintoinen kun-prosesessi. Enhän mä tiedä missä ollaan, tai no - aika lähellä ollaan ei missään sateenakaarien takana kuitenkaan; korkokengät timantit ja kiurut ovat läsnä, vaan minne tai mihin muotoon mennään, päädytään, sitä innolla odotan - mitä tuleman pitää.

    VastaaPoista
  6. Lealiisa Kivikari8. huhtikuuta 2014 klo 20.24

    Voi ihanat runokollegat - kiitos kiitos - kun jatkuu kun-lintu näyttäytyy kun joskus sitten taas ehkä kun jos vaikka kuin,ka.

    VastaaPoista
  7. kl29. huhtikuuta 2014 klo 22.32

    Kiitos L.L hienosta sarjasta. Paljon saa aikaan kun sanasta.Tarkemmin ajatellen kun jättää paljon ovia auki ja mahdollistaa sanailu hengailun eri taajuuksilla, rytmeillä.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)