Kuu juoksee männikössä
valolaukkaa
keskellä sulanutta peltoa seisoo sänky
savisaappaissa
häntä kohti horisonttia
uskoo koiranheinään ja piikkisiin
siemenkotiin
metsänrajaihmisen laveerattu piha
talventörröttäjä, tähtitaivas
aukeaa puusohvalta kuin paperikotelo
jossa siivet on käännetty
lepoasentoon
aavalta rantaan
jään alla ulvoo ison kalan käännös
läpi kasvavat ruusut
.
. © chr.
Min oon kommentoinut tätä jo Rikkaruohojen puolella, enkä muuta mieltäni.
VastaaPoistahttp://rikkaruohot.blogspot.fi/2014/01/valolaukka.html
"Metsänrajaihmisen laveerattu piha" on kuun valossa on salaperäinen ja mielikuvituksen herättävä.
VastaaPoistaTuuli liikuttaa maalausta. Minä niin pidän kielestäsi ja kuvistasi. Sinun runojasi suosittelisin sanoin:
satataiteen nautiskelijalle.
:)
VastaaPoistaSanataiteen nautiskeli nauttii eunostasi!
VastaaPoistasiis runostasi nauttii!
VastaaPoistaOikeastaan usein chr:n rinoutta lukiessani pohdin samaa kysymystä: miksi suomessa julkaistaan niin vähän laadukasta lyriikkaa. Chr on kovien kansien lyyrikko.
VastaaPoistaOikeaan osuvat kommenttinne. Chr luo sanoista taidetta.Asettelee uusiosanoja paletille.maalaa kynällä maalauksellista sanataidetta tai taidesanoja. Luonto ja elämä on läsnä hengittäen vahvasti runoiissa.
VastaaPoistacrh:n lyriikan sisäistää se vie mennessään.