Tällaisena kevätaamuna minun siskoni
ei ollut vielä syntynyt.
Mustavalkoisessa kuvassa katselen
suuren ihon maininkeja
pinnalla risteilevät valon paljaat
oksat.
Kun syreenit puhkeavat lehtiin syötän
niitä vauvalle,
täytyyhän jonkun talossa hänet
hoitaa.
Kylpyhuone sortuu, parveke putoaa,
sisäkatosta tihkuu vesi,
me kaksi uimarenkaalla käsipohjaa.
© chr
hieno runo.
VastaaPoistajuu, mä kans, tykkään tästä kovin; läheinen, mutta ei silti liian intiimi, vaan runon kaari sopivasti etäännyttää sen yksityisestä tekstistä.
VastaaPoistaJ susta on tullut mestarikommentoija. Asiantunteva analyyttinen. Kannustava olet ollut aina.
PoistaVoi kun ei oo siskoa ja veljetkin menneessä aikamudossa. Komea korkea koskettavuus.
VastaaPoista