Iltapäivän auringossa istun ilokivellä
harjun alla humisee,
liikenne loitsii:
Kauppaan, kotiin, koululle
illalla kalapuikkoja
käy mummolle kaupassa
vie Tiia satubalettiin
lätkätreeneihin Valtteri
mene Vilin vanhempainiltaan
ja ennen valon sammumista
huomisen työpalaverin tarkennus.
Muista Arto! On taas työmatkalla.
Minulla hiki valui hihanpielistä
korviani
kuumotti: kaikkia sitä kuuleekin.
Dolce far niente, huudahdin niin kuin
läkkiseppä Lindblaad,
ja moni, moni muu,
vaan Lindblaad sentään parhaiten.
vaan Lindblaad sentään parhaiten.
Herra Pitkänen heittäytyi kyljelleen
aurinko rapsutti makeasti turkkiin lämpöaaltoja.
Minä poltin tupakan ja poltin toisenkin
niin kuin se olisi yhä täällä sallittua.
niin kuin se olisi yhä täällä sallittua.
Jääköön maailma hajanaiseen hulinaansa.
Kiirettä, kieltoja,
komentosanoja. Varo syrjäytymisvaara!
Veäydy syrjään!
Ilman päähinettä
Ilman päähinettä
ilokivellä istujaksi
ajatusten aalloille
toiseuden tuumaajaksi
ajatusten aalloille
toiseuden tuumaajaksi
pisaran verran kuitenkin
sinisen surun säkeitä
syystakin silkkivuorissa.
Helei! Aivan elämäniloista, sujuvaa menoa teillä, Hra Pitkäsen kanssa, siellä naapuriharjulla; tarkkailla, kuunnella kansalaisten suorittamista.
VastaaPoistaja vielä iloinen anarkismikin - kirjoittaa nyt julkisesti polttavansa tupakan, niin, ja kuin uhmalla vielä toisenkin - ja vielä ilman päähinettä kin, ilokivellä.
haa, teitköhän lopun kolmeen riviin muutoksen senjälkeen kun aloitin kirjoittaa...sinä toiseuden tuumaajaa... erinomaisesti lämmittävät surun säkeet lopuksi.
No juu, olin malttamaton, kun runo oli valmis ja sitten vielä viilailin ja tahdoin sen heti eetteriin. Kiitos kommentista.
PoistaAnnaLiisa! Kiitos. En ollut alkuunkaan ajatellut yhtään, mutta kommenttisi edelliseen runoon antoi inspiraation ja nyt tuli tällainen.
VastaaPoistaHerra Pitkänen on hyvää seuraa kun voi polttaa tupakin sen kanssa. Se ei kai närkästy.
VastaaPoistaJa "vetäydy syrjään", joskushan niinkin voi valita.
"sinisen surun säkeitä" kuulostaa hyvältä loppuosassa, minä kun pidän kaikesta sinisestä.
Voi, ollapa sellainen kaveri kuin toi Hra Pitkänen!
VastaaPoistaHerra Pitkäsen kanssa ei kyllä aika kävisi pitkäksi.
"Herra Pitkänen heittäytyi kyljelleen
aurinko rapsutti makeasti turkkiin lämpöaaltoja."
Hajanainen hulina-sanavalinnasta tykkään, niinkuin huminastakin. Ne ovat jotenkin kalevalaisia rytmiltään. Suomalaisilla on paljon na-päätteisiä sanoja kuvaamassa ääntä tai tapahtumista.
Ja syystakin silkkivuori, onnistunut löytö!
Lealiisalla on aina noita hyviä kielellisiä oivalluksia vaatteista ja esineistä, mieleen on jäänyt myös eräs pikkutakki ja kultaiset sandaalit.
Voi, ollapa sellainen kaveri kuin toi Hra Pitkänen!
VastaaPoistaHerra Pitkäsen kanssa ei kyllä aika kävisi pitkäksi.
"Herra Pitkänen heittäytyi kyljelleen
aurinko rapsutti makeasti turkkiin lämpöaaltoja."
Hajanainen hulina-sanavalinnasta tykkään, niinkuin huminastakin. Ne ovat jotenkin kalevalaisia rytmiltään. Suomalaisilla on paljon na-päätteisiä sanoja kuvaamassa ääntä tai tapahtumista.
Ja syystakin silkkivuori, onnistunut löytö!
Lealiisalla on aina noita hyviä kielellisiä oivalluksia vaatteista ja esineistä, mieleen on jäänyt myös eräs pikkutakki ja kultaiset sandaalit.
Hm, piti oikein tarkistaa asia, varvastossut olivatkin keltaiset vm. 2009, mutta minulle ne hohtelevat näköjään sieltä vuosien takaa kultaisina! :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Tässä kohden ehkä paikallaan muutama sana.
VastaaPoistaEtsiskelen jotain toisenlaista ilmaisumuotoa (ehkä, kaiketi) itselleni. Meillä modernistit tekivät selkeän pesäeron halki-poikki-pinoon eli totaalisen pesäeron aikaisempaan lyriikkaan, kansanlauluperinteeseen, kansanrunoon. Meidän kielemme on niin nuori vielä, että vanhasta etsiminen ei ole ollut juurikaan tapetilla kuin pilkahduksina.
Alkusointu saundaa tässä tekstissä juuri siltä Kalevalalta, vaikka kalevalainen runomitta perustuu, ei pelkästään alkusointuun vaan ehkä vielä enemmänkin nelipolviseen drokeeseen, jota tässä runossa ei ole käytetty. Alkusointu on kielellemme luontaisempi kuin loppusointu, silti esim. laululyriikassa haetaan miltei ainoastaan loppusointua - kyllähän se niinkin käy, en sitä tarkoita. Mutta alkusointu keinuu, minun mielestäni.
Kokeilen siis, ainakin tässä runossa kokeilin, kuinka alkusointua voisi yhdistää suoraan ilmaisuun. Miltä se kuulostaa, tuntuu, toimii. En tiedä vielä itsekkään. Ja kuinka kalevalisia tai vanhempia ilmaisuja tai paikkoja, kuten ilokivi, voisi yhdistää tähän päivään vai voisiko. Ja ehkä kaikki on alunperin lähtenytkin siitä, että minulta on kovasti toivottu ja odotetaan koirarunoja.
Tiedä en, en tiedä. Saas kattoo. Saapas näkee mitä varvas tekee sanoi velivainaa.
Tossa olisi jo kolmas runo kovasti tyrkyllä, mutta ei taida ehtiä tälle runovuorolleni. Joten hautomoon.
Miksei myös vanhoja vanhoja sanoja tai paikkoja voisi yhdistää, miksei keksiä myös uusia sanoja samala periaattelöa. Ilokivi on esim. ihana sana, naurettavaa kyllä, että olen oppinut tuntemaan sen ensin Jyväskylän opiskelijakapakkana, mutta tätä runoa lukiessani en sitä ajatellut yhtään vaan runon kuvittamaa Ilokiveä nimenomaan. (Edellisiltana oli tullut vielä kiinnostava dokkari Stonehengestä.) Mielenkiintoista oli kuulla tekstin taustatyöstä ja ideasta, mie kun en hallitse noita kalevelaisia runomittoja lainkaan. Runon 2 alkuriviä ja loppuosa keinuivat rytmisesti minulle eniten, olispa kiva kuulla se vielä sinun ääneenlukemanasi, varmaan sellainen tilaisuus tulee.
VastaaPoistaIltapäivämenuu riittävillä lisukkeilla päälle sitruunaista kastiketta sopivan hapokasta luo pikantin tunnelman.
VastaaPoistaVäliosan tunteen purkaus perinteiseen tapaan ola Lindblaad.
Tovi relaxoitumista nikotiinin ja auringon säteiden kera sinisen savun ennustaessa loppu osan tunnelmaa.Toisen väliosan yleisjulistus maailmalle ei riko tunnelmaa loppuosan harmoniasta.
Soi slovari blues, lady painautuu konttrabassoa vasten rööki pikkurilln ja nimettömän välissä.Savu keimailee soittimen kaulalla nousten alitehoiseen retrolamppuun, autettinen sinisyys yllä. kiitos
Hidas elämä, verkkainen ote,
VastaaPoistapää paljaana ajatusten tulla,
saa olla surukin, saa olla mikä tahansa
oma olo.
Kiitos!
Jostain syystä olin viime yönä unessa soittamassa sinulle, koska samettitakkini oli sulla lainassa ja halusin sen takaisin!
VastaaPoistaPidin varsinkin lopun kalevalahenkisestä bluetunesta :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaAhaa, ai samettitakki lainassa... se on se Eino Leinon-päivän runon samettitakki, joka seikkailee ties milloin missäkin.
Minä puolestani viime yönä kadotin muistin kesken runokeikkaa, siitä jäi aika ahistava ja hajanainen olo, enkä ole vieläkään "herännyt" ehkä en siksi oikein pääse runoihinkaan sisälle, kuten yllä kommenteissa sanon.