HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Kolme runoa

Minä&Herra Pitkänen.
Runonhakumatkalla herra Pitkäsen kanssa 2 


Tihkusateessa 
myös ropinasateessaja
kaatosateessa erityisesti
tehdään lyhyessä ajassa
pitkiä matkoja, Pitkänen
kuljettaa ajatuksia


                                Tikkalan puistossa laskettiin mäkeä kikatusta
                                 myös Liipolan metikössä, napakelkka Radiomäellä
                                 ennen kuin
                                 kieli kiinni kelkassa jokaisella sukupolvella
                                                                        veren maku suussa, avain kaulassa


Syksyssä miljoona
miljoona hajua
kuono tahtoo kaiken
nuuhkii tuulen yläpuolella
seuraavan pikkupolun

tarvitsen harjullakiipeilykengät
jotka eivät luista


                                Luokkakuvassa ihan tavallisia laspia
                                sinun ja minun hymy, hänen, opettjalla sininen villajakku
                                toisia sanoja on vaikea lukea
                                äiti, iltapäivänpitkättunnit, eropeliyksi, viikonloppuisä
                                aina on se, jota ei oteta peliin
                                muuten vain
                                ilman mitään syytä kun ei huvita



Sateessa mieluummin, on hapekasta
aurinko tulvii tukahduttavia muistoja
henki salpautuu,
aina on se
jota pelottaa mennä metsään
                              sen poikki yksin, ja kouluun
                              se on juuri yksi hän, minä, sinä, vaikka kuinka monta!
                              eri reiteillä
                              Ritaniemenkadulla, Onnelantieltä ylämäkeä Tiirismaalle
                              myös Otavatieltä hyppää bussiin, sen vatsaa nipistää


Hännän heilutusta hetkessä
pienen koiran
ihan tavallisia asioita
etsimistä löytämistä iloa
niin kuin
lapsen asiat voisivat, pitäisivät olla
ennen kuin ne
muuttuvat epätavallisiksi
asioiksi

                                 piiloutua vessaa, kun veitsi jahtaa (ei ylitä uutiskynnystä)
                                 lyödä purra potkita 8 vuotta (ylittää uutiskynnyksen)
                                 leikkiä kouluampujaa välkällä (ei ylitä uutiskynnystä)
                                 pakotetaan vieraaseen autoon, sidotaan (ylittää uutiskynnyksen)
                                 ei saa unta, itkettää (kukaan ei humaa, ei ylitä uutiskynnystä)



Koiran kuono nuuhkii kohti kotia
ajatukset painavat lenkkareissa
sateessa, tihkussa, ropinassa
pisara poskella
huokaus kohti
pilviä

     

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Mariankadulla



Saliinin puistossa riisutaan
kesäkukkia pois neljättä päivää

käännän selkäni kaupungin hallinnolle
katson Aallon suunnittelemaa pylväikköä

pääsiäisenä Jeesus Getsemanessa, Kalliomäki eläytyi
lujaa, säikähdin tupakoidessa parvekkeella Pyhättömällä

ota pois tämä maljani kaikui kuin -
kerrostalojen lävitse yliste liikennevaloäänien seasta auton moottorien

ota pois tämä minulta, kaupunki
tuntui hetken joltakin toiselta, kaukaiselta:



* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *


Välittämättä ajatuksistani
sanat pakenevat
ketjusta, yksi kerrallaan
mudostelmasta
ei ole lauseeksi,
torsot
pitävät majaa kattoni alla
pilkaten tanssivat kuiskaillen

hylkäsit vapuden omaan rytmiin
niin mekin nyt juuri
pala palalta
viipaloimme eilisen rohkeutesi
sidomme ajatuksesi
vieraaseen

[runoilijan ei tarvitse tottua kaikkeen]

(c) lealiisakivikari

9 kommenttia:

  1. Ja sitten tuli kokonainen teos. Hienoa. Onnittelut Lealiisa! Pitää vähän maistella ja lueskella. Ja uskomatonta, miten tohon kenttään mahtuu monta, nätisti taitettuna. Palataan pian.

    VastaaPoista
  2. Pitkästi runoa ja kaikkki tuntuu siltä että maailmaa on runoilijan kokemuksessa tosi paljon. KOkevatko kaikki muutkin maailmansa monimuotoisena kaikkina mahdollisina asioina ja vivahteina?
    Kävellessä tuttuja polkuja tämä hetki kääntyy välillä menneeseen. Ja tästä hetkestäkin haluaisi välillä jotain pois.
    Sanoisin että tuttu runoilijan ääni puhuu.

    VastaaPoista
  3. Ropinassa lyhyttä tihkua
    matkakikatusta
    miljoona pikkupolkua
    on hapekasta
    torsojen iloa

    Sinun sanasi,vaikka pakenevat, hyvä triptyyki
    Kiitos LL!

    VastaaPoista
  4. Tällä kolmannella lukukerralla (ekalla en kommentoinut runoja lainkaan) kiinnitin huomiota tohon ylittää uutiskynnyksen, ei ylitä uutiskynnystä -tematiikkaan. Tulee hyvin esille todellisuutemme rakentumisen sattumanvaraisuus, tai sattumanvaraisuuden kokemus. Sitä olisi kiinnostavaa pohtia.

    VastaaPoista
  5. Matkalla Pitkäsen kanssa on hyvin jäsenteltyä tekstiä; lapsuus/nuoruus - muistumia ja toisaalta kävelyä preesensissä, ajatuksia, läsnäolossa.
    'Mariankadulla' on rukouksenkaltainen välähdys tapahtuneesta, assosiaatio. hetki. huokaus.
    'runoilijan ei tarvitse tottua kaikkeen'; sisäinen kuva, jossa sanat lipuvat otteesta, majoittuvat, taas pakenevat, viipaloituvat. etsivät rytmiä.

    yes. en osaa kommentoida tarkemmin.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentoinnista.

    Juu, enpä tiedä toimiiko tämä, että yhteen kenttään laittaa kolme eriööistä runoa. Ihan laitoin ne omaa jälkikäsittelyäni varten - helpottaa sitä, mutkat suoriksi, ja helpompi noukkia blogista nämä runot sitten jos tarvitsee. Ehkä tulevaisuudessa laitan yhden runon per "sivu."

    Minä jo vähän muokkailin näitä ja laitoin eteenpäin omaan blogiin yhden ja toisen facebookkiin. jep.Jep.

    VastaaPoista
  7. Nämä säkeet ovat kenties sittenkin jääneet soimaan minulle, rytmisesti satava ajatus on aivan hieno:

    Tihkusateessa
    myös ropinasateessa ja
    kaatosateessa erityisesti
    tehdään lyhyessä ajassa
    pitkiä matkoja.

    VastaaPoista
  8. Olipa haasteellista lukea ja rytmittää kalloonsa nuo kolme teosta.
    Tuossa pitkäsen kansssa kävelyllä on leppoisa tunnelma kulkea luonnossa ihan kiireettä ja nauttia silloin tällöin putoavista lehdistä. Juoksuttaa ideoita talutushihnaa pitkin ees taas.Sitten rankemmat tekstit litvittyvät tuskattomasti uomaansa. Salinipuistossa ihanaa ironiaa olemassa olon totuuksista mielenliikutusten kerätessä kaiken kokoon. Niin runoilijan oikeus
    kadottaa sanat ja poimia torsot kiusaamaan viipaloituun rohkeuteen.
    Se on runoilijan oikeus olla tottumatta kaikkeen. Olla irrallaan kaikessa sisäpuolella ulkopuolella yhtä aikaa, erikseen.

    VastaaPoista
  9. Mainio tosiaan tämä yksistäänkin:

    [runoilijan ei tarvitse tottua kaikkeen]

    Mutta toimii toki myös ironisena, itseään kunnioittavana sivuhuomautuksena.

    VastaaPoista