HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 20. syyskuuta 2012

Kaupunki minussa vol. 2

Akka tamppaa mattoja
lehtipuhallin huutaa
kuin tuomiopäivän pasunoidi.

Seinänaapuri
poraa seinää
taas
kuinka monta reikää
pitää olla, että se on 
onnellinen?!

Joku
kusee veteen.
Jossain laulaa
ambulanssi

Kaupunki minussa
on tänään äänekäs

maanantaisin
minussa pitäisi 
olla maaseutu.

12 kommenttia:

  1. Hyvin on kartoitettu kaupungin ääniä, joskus tosiaan toivoisi että olisi se hiljainen päivä.

    VastaaPoista
  2. Minä tahdon maaseudun ihan joka päivä.

    Hyvä korvaruno, jossa kaupunki vyöryy päälle vol 2 niinkuin otsikkokin toteaa.

    Jos saa nipittaa, niin miettisin huuto- ja kysymysmerkin yhteiskäyttöä. Jättäisin ehkä huutomerkin, koska se korostaisi äänekkyyttä ja kysymys olisi myös huuto.

    VastaaPoista
  3. "Kaupunki minussa tänään on äänekäs! on MAINIOSTI sanottu! Muutenkin kiva lukea. Noi merkit on tosiaan aika haastavia. Kysymysmerkki huutomerkki ovat toisaalta myös tyypillisiä nettivälimerkkejä, nimenomaan yhdessä käytettynä. Miksei siis nettirunossakin voisi olla? Ehkä tossa kohtaa ne vähän pomppaa yhtäkkiä, voisi se olla toisessakin kohtaa!? Joka tapauksessa niin tuttua, niin tuttua kerrostalokaupunkilaiselle: "Joku kusee veteen, jossain laulaa ambulanssi..." Ei voi muuta kuin hymytellä runon päälle!

    VastaaPoista
  4. Terhonen - oon oottanut sun runoa kaks päivää, millon sun vuoro on oikein, en muista.

    VastaaPoista
  5. Just näin. Karunkaunis arkitodellisuuden ylistys yksinkertaisuudessaan. Pieni lisäys naapureiden draamateartteriharjoituksia/oopperaesityksiä ennen ensinäytöstä parvekkeelta suorana. Lähiölinnan muurit akustiikan korostajina.
    Kiitos elämänmakuisesta runosta

    VastaaPoista
  6. Kiitos ja olkaa hyvä. Parasta olisi ollut, kun julkaisupäivä olisi ollut oikeasti maanantai... Joo tiedän, ettei huuto- ja kysymysmerkkiä SAA käyttää peräkkäin. Eikä enempää kuin yhtä kumpaakaan yleensäkään. Joskus tuollainen merkki vaan toimii... Tuo on vähän samanlainen juttu kuin hymiö. Hymiöt ovat hienoja välimerkkejä, ja jos joku ehdottaa niitä viralliseen käyttökieleen, äänestän puolesta. Mutta hymiön käyttö tekstissä on vähän samalla lailla taitolaji kuin esim puolipisteen :)
    Runossa voi mun mielestä olla kirjoitusasuja yli kielioppirajojen. Vähän niinkuin pisteet, isot alkukirjaimet ym... jos tarina niin vaatii, eihän niitä ole pakko käyttää... eihän? Tästä olis kiva kuulla kommentteja muutenkin. Eli runouden oikeinkirjoitussäännöistä. Vai onko niitä?

    VastaaPoista
  7. pidin. herätteli heti tuttuja fiiliksiä.

    VastaaPoista
  8. Petri - nyt tulin väärin ymmärretyksi - en tarkoittanut oikeinkirjoitusta tai kielioppia. Tarkoitin lauseen tehoa. Siis kysymykseni kuuluu oikeammin: menettääkö lause osan tehostaan, jos on kysymys- ja huutomerkki peräkkäin. Ne voivat olla myös peräkkäin, jos runoilija niin parhaaksi katsoo. Anteeksi, jos kuulostan ihan opemaiselta, ei ole tarkoitus olla pilkunviilaaja. Lukiessani runoa, en ajattele oikeinkielisyyttä, ((paitsi silloin, jos arvelen, että se on vahinko- mulla itselläni tulee usein niin, että jää kirjain pois ja olen iloinen, jos huomiotte ne, koska en näe niitä omista teksteistäni. Ja tästä mun sanasokeudesta on syntynyt mm legendaarinen pikkujöylyruno Pöölö fröm Töölö))) enemmän kelaan sitä minkälaista painoarvoa välimerkit tuovat, liikaa? liian vähän? samantekevää? ollenkaan?

    "Seinänaapuri
    poraa seinää
    taas
    kuinka monta reikää
    pitää olla, että se on
    onnellinen?!"

    Tässähän olisi oikeaoppisesti kysymysmerkki, mutta ehdotin, että pelkkä huutomerkki voisi olla tehokeino, sillä porasta lähtee jo kova ääni, ja runon puhuja kysyy jo kuinka monta...jne jos siihen laittaisi pelkän huutomerkin, se korostaisi runon puhujan ketutusta "liikaa ääniä, minäkin jo huudan... tarvitseeko teidän onnellisuus jumalauta sunnuntaireiän!!!!"

    Ja jos vain tätä yhtä säettä käsittelisin näin pilkkoen, niin kysyisin myös tarvitaanko tautofoniaa SEINÄnaapuri poraa SEINÄÄ,
    ja tätäkin kysyisin vain tehokkuuden ja tiiviyden nimissä ja toisaalta huokaisin heti perään, että tässä kohdassa voi hyvinkin olla tehokeinona tautofonia, seinä- seinä- koska se kuvaa, että ääni on juuri runonpuhujan viereisessä huoneistossa ja sitä halutaan korostaa.

    Runossa voi myös minun mielestä olla "kirjoitusasuja yli kielioppirajojen" miten kuinkin runoilija niin päättää.

    Itse olen rakastunut vähän liikaakin puolipisteeseen;;;;
    runossa pilkun voi korvata hyvin rivinvaihdolla, puolipisteen kahdella vaihdolla - esimerkiksi > se on yksi tapa, on monia, omia tapoja.

    Tai, jos haluat lukea omaperäistä konjunktioiden käyttöä rivivaihtoineen, niin kelaa alaspäin ja etsi Anna Liisan aikaisempia runoja - toimii! Hänen äänessään, runossaan, rytmissään. Eikä ole kieliopillisesti "oikein."

    Itse luetin kyllä edellisen kirjani lukuion äikänmaikalla, jolla on viimeisin tieto muuntuvista kirjoitussäännöistä ja -opeista. Osan vinkeistä otin vastaan, osan hylkäsin köpelyyden vuoksi, koska mielestäni ei toiminut runossa.

    Mutta: runoilija voi julistaa - RAKKAUS ON VERBI, koska hän tietysti ajattelee, että rakkaus-sanan sisältö on tekemistä ja olemista - Rakkaus on teon sana, Mirkka Rekolaa lainatakseni.

    Tällasta mulle tuli mieleen, en tiedä mitä toiset ajattelevat.

    VastaaPoista
  9. Hei, hyvää keskusteluu. Voi miten hyödyllistä pohtia näitä, muiden jutuista oppii tosi paljon. Kiitosta kiitosta näistä Petrille, Lealiisalle ja muille!

    P.S. Minulla olisi huomenna runovuoro, laitoin sen kuitenkin jo äsken, huomenna on niin kiire päivä.

    VastaaPoista
  10. Kannattaa tutustua myös Arto Kytöhongan runouteen. Hänen henkilöstään on näyttely Felmanniassa. Modernisteista modernein, ehkä? Teki tietokonerunoutta jo kahdensankymmentäluvulla. Googlaamalla löytyy lisää.

    VastaaPoista
  11. Juu AL, hyvä vinkki. Jäin pohtimaan omia sanojani. Taidan olla niin "vanhanaikainen" tai niin "modernoisti" tai mitä tahansa, tästä hetkestä katsottuna kuitenkin, "vanhan suunnan edustaja" Ainakin nyt, vielä toistaiseksi.

    En ehkä osaa suhtautua tarpeeksi kevyesti ja leikillisesti kieleen välineenä. Olen tosikkomainen ja kankea - tarvitsen merkityksiä merkityksien takana. Monia tasoja.

    Eikä tämä ole itsesolvaus-viesti, vaan pikemminkin kokoa ajatuksiani yhteen: tällainen olen kirjoittajana.

    Luin kesällä Bernadine Evariston runomuotoon kirjoittaman romaanin Keisarin kullanmuru, suom. Anni Sumari. Ja kun pääsin siihen jyvälle hurmioiduin kielen venyvyydestä, ajatuksista, jotka alkoivat, eivät välttämättä määttyneet, väännetyistä sanoista. Suosittelen lukemaan.

    Mielen venyvyys, joka näyttäytyy kielessä. Siitä on kai kyse, ja itselleni soisin venyvyyttä enemmän.

    VastaaPoista
  12. Mahtavaa. Kiitos kommenteista. Kuunetelen aina viisaampiani! Vaikkeivät kaikki tuntemani ihmiset olisikaan siitä ihan samaa mieltä :)
    BTW: Minä en ainakaan ota täällä julkaistuja kommentteja mitenkään kritiikkinä, vaan rakentavana keskusteluna, josta voi oppia, jos haluaa.

    VastaaPoista