HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

maanantai 24. syyskuuta 2012

kaivan siivouskaapin ylähyllyltä
jeesusteipillä kiinnitetyn kenkälaatikon

tämäkö nyt on se runojen varikko, mietin

etsin vanhaa runoa lahest
sitä missä pääsee sadattelemaan

löydän monta

kummastelen päiväyksiä

ja taltioimaani elämää
noissa kirjasissa

en löydä tekstiä, missä mainittiin antennit

en sitä kaupungista vangittua irvikuvaa





8 kommenttia:

  1. Ihana tuo "kenkälaatikko" joka on yhä teipattu.
    Sitten tuo " runojen varikko" kuulostaa hyvin nykyaikaiselta ja osuvalta.
    Antennirunoakaan ei löydy, irvikuva kaupungista on kai sitten muistissa jollain tasolla tallennettuna.
    Runot ovat elämän muistiinkirjoittamista, tästä sen näkee, päivämäärät on hyvä laittaa muistiin.

    VastaaPoista
  2. Runon idea on mainio! Hyvin etenee, verbit etsiä ja kaivaa sekä laatikot ja varikko tekevät elämänmakuisen fiiliksen, minulle kirjoittajan ääni on myös tunnistettava, tuttu. Mukava lukea.

    "Runojen varikosta" samaa mieltä Anna-Liisa kanssa, tosi hyvä ilmaus, karhea. Tiivistyy tulemisen, lähtemisen ja jäämisen tunnelma. Jäin miettimään lauseita "en löydä sitä missä mainittiin antennit/en sitä kaupungista vangittua irvikuvaa". Mihin viittaa sitä-sana, antenneihinko? Mitä antennit tarkoittavat tässä? Tämä viittaus "irvikuvaan" voisi olla jo alussa, siis kuvataan, mitä ollaan etsimässä, lopussa se osoittautuisi jonkinlaiseksi kuvitelmaksi, tai kadonneeksi muistikuvaksi tms. Runon loppu kokoaa hyvin yhteen sanotun, toisaalta sana "taltioitua elämää" jättää jopa etäisen olon, katsotaan hyvin kaukaa jotain tapahtumasarjaa kuin filmiä, ja arvailuksi jää, miltä se kaupungin taltioitu elämä lopulta etsijästä näyttää. Ehkä runo saa jatkoa? Mutta kuten sanottu, mukavaa oli lukea.

    VastaaPoista
  3. Eh, joo kiitos. Mietinkin muutamien lauseiden jättämistä pois jo alunperin, joten muutan tekstiä hieman.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Tuli niin paljon virheitä kommenttiin, että otetaanpa uusiksi:
    Jes. Kolahti! Tarina joka syntyy siitä, ettei oikeastaan ole varsinaista tarinaa. Ja joka kuitenkin on tarinoista tarinoin. Ja ehkä siitä, ettei aina runosuoni syki, ja sitten se kitenkin sykkii... Perustuu tositapahtumiin.

    VastaaPoista
  6. Joo, hepskukkuu,aivan oikein; ehdin aamulla lukaista sitä alkuperäistä, muutos, tiivistäminen?.. ynnä muu kehittämminen on ollut eduksi. hyvä, näin.

    VastaaPoista
  7. Runoilija irtaantuu ruumistaan ja tarkkailee puuhiansa.
    Siivouskaapissa jeesusteippi pitää muistot hallinnassa,
    ne kultaantuvat, tietysti.

    Oikein hyvä ja viisas runo. Tiivistys kannatti.
    Kiitos Eeva!

    VastaaPoista