HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Siinä veden tuoksu



Kilometrien kasvaessa
                      pää tyhjenee
ajatukset putoilevat
pikavuoron mahan alta vilistävälle katkoviivalle

Olet missä olet
             minä jäin siihen
missä  seisoin  –
              auringonsulaan



**************

Kevät

Aurinko taskussa
Puolikuu toisessa

kun se nosti hymyn suojakseen
ja työnsi kädet taskuihin
oli sillä koko maailma sormissansa

jos sen suututti
valui toisesta taskusta kirkasta
ja toisesta pehmeän keltaista, ja kaikki kansa
oli maassa polvillansa

jos sille kumarsi prinssi
tai halasi talonpoika
nuoli se sormensa
ja säteili


**************

 Maan puhetta Keväälle


Vaihdoit sinisen vihreäksi, yön päiväksi
Kaukaa toit äänekkäät linnut
ja niin – talven hiljaisuus
oli siiveniskuilla saarrettu

Tulevasta älä kerro
sillä kuitenkaan et jää –  kuin verkoksi
versoksi ympärilleni. Anna minun maistaa
tämä hidas, unohtuva elpyminen.

Älä puhu vielä –
anna minun tuntea sormenjälki
kädenpainallus
että sinä olet siinä

 

6 kommenttia:

  1. Yllätys loppu! Runot olivatkin Jorman. Vanhat runot, uudet? Uusvanhat?
    Haikuu kaipuu, haikaipuu.
    Kelpo runot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätys?...vitsinhitsi. eiks ollutkaan mun vuoro.
      Uusvanhoja ne ovatte, niinko minäkin, just vanhentunu nuor suomalaine.

      Poista
  2. Tämä teksti jotenkin sykähdytti, kiitos! TP

    VastaaPoista
  3. Talven hiljaisuus oli siiveniskulla saarrettu, tuo on mystinen ja selittämätön ajatus!

    VastaaPoista
  4. Mielettömän kauniita runoja!

    VastaaPoista