HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

perjantai 2. lokakuuta 2009

NYT SILKASTA ILOSTA RUNOILEMAAN!

Moi,


Runottaa niin vimmaisasti!


Ja Runoraati oli eilen torstaina 1.10. klo 18-20.Radio Suomen suorassa lähetyksessä
ja teemana oli ilo.

Meillä blogissa tämä inspiraatio lähtee niin sujuvasti liikkeelle toistemme runoista, että Lealiisan kanssa tuumittiin, että mitäpä jos mekin kirjoittaimme tulevan viikonvaihteen aikana tuosta samasta teemasta. Siis haastanpa nyt Teidät kaikki runoilemaan ilosta.

Voisimmehan myös muita teemoja ottaa aina silloin tällöin käsittelyyn?

Runoraatiohjelman sivustoilla lisää runoja ilosta.

http://tv1.yle.fi/ohjelmat/kulttuuri/runoraati

t. Terhi

8 kommenttia:

  1. Tuli kuunneltua tuo ohjelma. Ilosta olisi ilo kirjoittaa. Iloa on myös olemassa mutta oletteko huomanneet että siitä ei puhuta. Niin kuin nauru, kukaan ei naura.Kuka sen tai iloisuuden on kieltänyt. Me voisimme kyllä nostaa myönteisiä kokemuksia areenalle.

    VastaaPoista
  2. Minull on möysän täyttävä lenssu, ja sitäpaitsi
    töitä la ja su klo 6-18.
    -taistelevaa, proletariaatti-runoutta en nyt jaksa ja iloisen prekariaattikirjallisuudenkin taidan jättää niille jotka tuntevat sen omemmaksi.

    Laitan tuohon yläpuollelle kuitenkin sen Ilon jota aion hyräillä koko viikonlopun

    VastaaPoista
  3. Mitä on prekariaattikirjallisuus, näin olen tietämätön?

    VastaaPoista
  4. Ja pikaista paranemista Jorma, se on poikkeuksellisen ärtsyä laatua, niinkuin aina.

    VastaaPoista
  5. Googlaa Terhi Wikipediasta se prekariaatti.
    Aloita sinä aivan uusi kirjallisuuden genre. Ei sellaista lajia vielä taida olla (?) vaikka kaikki tupataakin kategorisoimaan ja luokittelemaan.

    VastaaPoista
  6. Oisko prekariaattikirjallisuus tekstiä, joka pullahtaa pätkänä ulos ilman, että sille voi mitään voi?

    ;) :) :D

    VastaaPoista
  7. Terhi!! Älä yritä jallittaa vanhaa lenssuista miestä.

    VastaaPoista
  8. Jormalle pikaista toipumista. Näin yöllä unta, että matkustelimme linja-autolla pitkiä matkoja, vieraassa kaupungissa; sinä, minä ja meijän Aiju. Välillä pysähdyimme kuuntelemaan Pekka Kuusiston viulukonserttoa.

    Ja iltojen ilosta - minulla on vasta tekillä. Koska kohtalonomaisesti jälleen, kun aihe on tämä niin olen vastatusten luopumisen kanssa. Meidän avaruuskissa on niin huonona, että rukoilen enkelten hänet hakevan, koska olen luvannut, että en enää koskaan, ikinä vie häntä loistelamppujen ja pelottavan lääkärin luo, se on hänelle niin traumaattista. Toivoisin, että Marian kissat lentäisivät aamuyöllä tänne ja antaisivat hänelle siivet ja ottaisivat porukoihin mukaan. Cats.

    VastaaPoista