HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

tiistai 20. lokakuuta 2009

IHMISET

Annaliisa/Aika

Joku vanha lanka on varmaan
jäänyt takkiini
se pitää sen päällä, ja
on lämmin.

Joku vanha tapa kun ihmiset puhuvat
keskenään ja
asiat aina selviävät, on jäänyt
mieleeni, riidat päättyvät sovintoon.

Talo jossa asutaan on tavallinen
niitä on isompia ja pienempiä.
Aina kun meni taloon
ei mikään esine
ollut väärässä paikassa.

Aina kun ihmisiä tuli vastaan
sanottiin päivää.
Kylän väki ilmoitti milloin lapset
olivat väärällä asialla.
Jokainen mahtui
sisälle kapeastakin ovesta
*
Annaliisa
*

6 kommenttia:

  1. Sanoin toissapäivänä: pidän takista kiinni, että pysyn pystyssä.
    Runoäänesi luo turvallisuutta ja rauhaa tähän koko ajan muutospaineessa olevaan aikaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos noista sanoista.
    Joku jossa on vanhaa on kuin varmemmin olemassa.

    VastaaPoista
  3. Prfh...Pegasos on samaa mieltä. Vaikka kyllä maalla myös toisaalta oli ahdistavaa eikä juuri niitä "virikkeitä" joita kuulemma pitää lapsilla ja aikuisilla olla. Ja olihan kirjoja ja metsiä vaellella. Sitä paitsi voisihan tämä runo sopia myös kaupunkiin, kun elämänmeno oli rauhallisempaa (niinkuin edelleen täällä Pyhättömän vuorella on).

    VastaaPoista
  4. hetkessä
    vuori kasvoi

    jalkojemme alle

    pegasos
    synnytti
    sen sanoilla

    VastaaPoista
  5. Tämä on viisas runo.
    70-luvun lopulla Lahdessa asui Tanja..hän kirjoitti eräässä runossaan "Koti on paikka, jossa voi kulkea pimeässä törmäämättä huonekaluihin"(jotenkin noin se meni). Myöhemmin Piispanen sanoi että Tanja on muuttanut Lontooseen. Harmi.

    VastaaPoista
  6. Olen "virikkeistä" sitä mieltä että me keksimme virikkeet itse. Koimme siis keksimisen ihmeen. Se on luovuuden tärkeä juuri.
    Niin, kodilla on ollut arvo kotina ihmisille, eikä esineroinalle.

    VastaaPoista