HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Sunnuntaita

toivotan ja totean, että hienoa se, että Eeva on palannut kehiin pitkästä aikaa. Ja mahtavaa että Pega on myös alkanut kirjoittaa ja kuvilla innostaa. Mahtavaa!

Mut missäs on muut runoilijat luuraa? Pankkaas työkin laittaen runoutta lissää - on nälkä!

lauantai 6. helmikuuta 2010

Meditaatio

Kaksi asiaa ui tietoisuuteen samanaikaisesti:
paloaseman kaukaiset sireenit
ja savunhaju viereisen omakotitalon piipusta.

Tietoisku

Pegasos pahoittelee kokouksen suhteen sattunutta tietokatkosta ja arvelee, että syy voisi olla syksyinen operaattorin vaihto. Vanhat .phnet-sähköpostit lakkasivat toimimasta lokakuun paikkeilla ja ainoa nykyisin voimassa oleva osoite on tapani.hanhisalo@pp.inet.fi (gmail-osoitetta en ole avannut). Hyvää kokousta toivoo Pega ja palailemisiin ja kevättä ym. sentyyppisiä asioita.

Onnittelut

Iloa ja valoa kantaa hän muassaan
Onnelista Terhin päivää!

Hyvää Terhin-päivää!

Terhi on LSP:lle samaa kuin Imatran voima koko valtakunnalle.
Tuottaa iloa, lämpöä ja energiaa.

Ja on niin ihanan kallis.
Onnea Terhille!

perjantai 5. helmikuuta 2010

Verhot

Roosan väriset verhot lymysivät kuun valoa
talo natisi
vaikka tuuli vain vähän

Osaanko nähdä unta
kuka tässä vuoteessa on aiemmin nukkunut
onko tämä ollut yläkerran vieraskamari

Raotin verhoa varoen
vanhat vaahterat liikuttivat oksiaan
taivaanrannassa tumma pilvi muodostui
miekkamieheksi
Ikkunasta alas johtavat portaat pitäisi poistaa

Toivottavasti ne ovat hiiriä
jotka rapisevat ullakolla
olen
niiden kanssa tässä talossa
yli yön
Käännän oven sisäpuolelta lukkoon

Metrosta

Eläkeläisen putki ei katkea
edes eläkeputkessa
Putkessa ei ole aukkoa

EL

torstai 4. helmikuuta 2010

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Kotiinpaluu

Lainaan kaksi kohtaa kirjasta jota juuri olen lukemassa.
Kirjan nimi on KOTIINPALUU. Alaotsikko 108 ajatusta tietoisesta läsnäolosta: Jon Kabat-Zinn , on kirjoittaja.
Sattuman kauppaa tai mitä lie mutta käsittelee hiljaisuutta.

103
Kun menettäminen synnyttää meissä suurta surua ja tuskaa ja kun vaikerrus ja kyynelvirrat ovat tyrehtyneet ja olemme lakanneet repimästä hiuksiamme, tulee hetki jolloin vaivumme hiljaisuuteen. Hiljaisuus on todellinen rukous.

105
Tietoisen läsnäolon kellot soivat jokaisessa hetkessä kutsuen meitä olemaan läsnä ja muistuttaen meitä siitä, että voimme havahtua elämäämme nyt, kun elämme sitä.

mainoskatko

Hiljaisuushakukone

Vastaus kiteytyi kuin oraakkelin suusta

Hiljaisuutta hakeva kansa
ei hae hiljaisuuden retriittiin

Sakasti on vitsi

Henkeä hakeva ihminen huokaa
Kirkkosalissa kaikuu kylmät seinät
Pappi on pois
Ihminen uupuu

ulko-ovi -
taustahäly
tilaviihde
meteli
lumivallit

kotiovi -

hiljaisuus

EL

tiistai 2. helmikuuta 2010

Valoon kauppakeskukseen

Makaan vällyjen alla.
Näen unta hiljaisuudesta,
jota enää tippuva hana jaksaa vastustaa.

Lumitraktori kolaa hiljaisuuden pois.

Raotan silmäni.
Haluan kahvia.

Nyt!

Loputtoman hiljaisuuden jälkeen nousen ylös

valoon

kauppakeskukseen

Äänet

Hämmästyttää
Aivan kuin putoaisi kuupölyä
olenko oppinut
hiljaisuuden
vai luokittelemaan
äänet



ihan pienesti

hiljaisuus saa naurahtaa
öisin hymyillä





maanantai 1. helmikuuta 2010

Kirjastossa

Kävin kirjastossa.
Siellä oli ihan ufoa porukkaa.
Ne ääntelivät:
Quiik...pip! Quiik...pip!



Aamu

Tuuli viriää
männyn oksalta lumipaakku
luiskahtaa alas
sploosh...dunk!




lauantai 30. tammikuuta 2010

UNI 2008

On valoa on tilaa
ja ennen kaikkea täällä
kävelee joku mies
joka sieluineen
ei niin kuin särähdä
tätä taloa vasten
ja arkkitehtuuri on kuin tarkoittanut
hänet
taiteeksi joka
sopii kaikkiin näihin huoneisiin

Talon hintaa en kysynyt ennen muuttamista
koska asuin jo täällä ja serkut ovat käymässä
eivätkä ole järkyttyneitä

Hirveän pitkä elokuva jossa
meni aamuyöhön
ja piti etsiä nurkantaus jolle kyykistyä
mutta tuo
on sauna
Ja mies tulee
tietääkseen että täällä saa olla
aamulla neljältä
naurattaa
on herättävä kun kahvi
tuoksuu








Vanhemmistani

Äiti


Hän loi ne radat, jotka tuottavat yksinäisyyden ja hylkäyksen tunteet. Tiedän ongelmat: sairaudet, kiireen, tunteen että kaikkea on liikaa. Silti: vaatiiko pieni huomio, pieni ohimenevä hellyys niin paljon? Vai onko kyse laiskuudesta? Ja onko aina syytettävä ongelmista jotakuta toista? Eikö silloin jää yksin? Kukaan ei lopulta selviä ilman apua...


Isä


Sinuun suhtaudun aika ymmärtävästi. Minäkin olen mies. Olit sodassa. Pelkäsit kuolemaa. Haavoituit kahdesti. Selvisit. Sitten elämäsi nainen valitsi sinut. Olisitko itse pystynyt sen valinnan tekemään? En tiedä... Olit keskeneräinen, aikuisuutesi oli onttoa. Silti sinussa oli myös paljon aitoa. Olit sinä. Vähän sinun ansiostasi olen minä.

Kerholaine eksyksis

Mie tulin tän kerhoo
ko täst ilmotettii lehes.
Tääl pit olla ihmisii ja keskustellui.
Tääl onkii iha hiljaist.

Miul ois mehua ja voileipää laukus.
Kohvii.

Ottaaks kukkaa?

Mut kukkaa ei puhu eikä pukkaa.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Auttakaa -yritän tehdä aforismia!

Hiljaisuus on ihmeellinen.
Siinä tapahtuu eniten.

Meteli on ohutta.
katoaa itseensä.


saa jatkaa...

OVI

Hullut puut sinisen oveni edessä

Sitruuna on pöydällä
täynnä valoa

tänä aamuna hän halkaisee sen ja puristaa
mehua leivälleen
ennen kadulle lähtöä

läheisessä kahvilassa
kääntää
kirjasta seuraavan sivun

torstai 28. tammikuuta 2010

Youkali

Minä olen väsynyt tähän viikkoon.
Siihen että kaikki energia
menee sormien ja varpaiden sulatteluun
Ute Lemper in Paris- Youkali-tango (Weill)
Siihen että aina on vastatuuli, siihen
että kun vähän ehtii nukkua ja lämmetä,
on uudestaan lähdettävä, ja tuuli - tietysti
on vaihtanut suuntaa.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Ah, kvät!

LSP-riiippuvainen

Tunnetko itsesi hermostuneeksi päivisin?
Syyhyttääkö sormiasi?
Tuntuuko siltä, että jotain jäi sanomatta?
Oletko uneton ja yksinäinen?

Ei huolta, ota LSP.

LSP auttaa kaikkiin edellä mainittuihin vaivoihin!

***

Menin viime kesänä kirjailijakokoukseen.
Minut pidätettiin LSP:n hallussapidosta.
Sellissä ryhdyin heittämään juttua ja täysin omaäänisesti.
Pistettiin eristysselliin.
Siitä vasta riemastuin.

Onneksi kaverit tulivat ja antoivat kaltereiden välistä LSP:tä.
Vapina ja horkka helpottivat.

Nykyään pystyn olemaan ilman LSP:ta jopa 3 tuntia kerrallaan.

Vaikeeta on.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Kirotuserhe

Alunperin, siis silloin vuonna kaks
asiat käsiteltiin, siis käsin -teltiin. Nyt tässä
sinnetännemenossa asiat vain kätellään.
Sanotaan niille käsipäivää, kysytään mitä kuuluu
kuis menee ja jatketaan matkaa. ai taas se piippaa, sorry
Influenssan uhatessa ei edes kätellä, hihkaistaan vain
ovenraosta, moikka ja piirretään hymiö ilmaan.
Ja sitte tämä terapiafoorum ja sosiaaliporno
jossa kaikki halataan, aah -
melkein noloiksi ja tai ainakin vaalean pink punaisiksi
höpönassuiksi.Ja jokaiselta kysytään;
Kuinka Sinä koet tämän
ja jokatoiselle sanotaan etten minä
vaan tiedä mitä siellä iltapäivälehtien lööppien takana
yleensäkään koskaan ole lukenut, kenestäkään puhuta

Aamu

Tänä aamuna
en huomannut kulisseja
pöllytin oksia ja sieltä tuli lunta
säteet katulampun valossa
eivät suihkekiiltoa

paikalleen pysäytetty
unelmauni
sininen kevään valo
kuorruttaa kermavaahdon
syön uudestaan

aamiaisen

valoa ja jäätä

on syntynyt kevään
mieli
*
Annaliisa
*




sunnuntai 24. tammikuuta 2010

ANNALIISALLE INSPIRAATIOKSI


Sininen ovi 2009 kuva: Lasse Kantola
Santoriini ovien, porttien, portaiden
saari.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Salchow ja Axel

HUOMIO!

Nyt kissojen luistelun MM-kisojen voittajat Salchow ja Axel esiintyvät:

Shiuh vhiuh hiuh vhiuh

Koukkerruksia, kiekauss,

flippi, lutz, tulppi, ritti

kaarros

Shiuhvhiuhshiuhvhiuh

kaarros

MMMMMMmmmmmmmmmmooooouuuuurrrrrrrrrrrrrrrrrr

Dramaattinen loppuasento.

Valmentajakin naukaisee tyytyväisenä turkeissaan kentän laidalla.

Ta(l)vi

Tässä päättymättömässä valkoisessa
hiljaisuudessa en jaksa muistaa matkan,
ajan ääniä. En sinivuokon mykiön värejä.
Olen jo unohtanut
punarinnan helmeilyn aamun usvassa.
Rannan ruovikossa
tavin posken kiehtovan juovan.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Keksijä

I

Pakkanen vei mennessään kaikki lämmöt.
Ryhdyin askartelemaan atomien kanssa.
Sekoittelin niitä hieman.
Nyt odotan jotain tapahtuvaksi.

Odotan illan
odotan toisen,
kolmannenkin.

Mirjamin laulua.

Toimittelen askareitani
keskittyneesti,
aivan rauhassa.

On monelaisia asioita hoidettavana.
Kimaltavia hetkiä.
Värittömiä hetkiä.
Joskus oksettaa.
Vituttaa.
Naurattaa.
Itkeä tyrskyyttää.
Tilityttää.

Kirjoitanpa runon.
Olen jälleen rento ja luonteva niinkuin pitää.

Taputus poskelle. Kaikki hyvin kultaseni!

Työnnän pääni ulos ikkunasta,
päivä on kaunis.

Lähtisinkö ulos?

II

Suurta humanistista läpimurtoa odotellessa
toivoisin maailman olevan suuri,
jäävän suureksi, kun astun keksintöni kanssa maailmaan.

Tahtoisin tuntea maailman kokonaan, mutta minun ei tarvitse.

Tänään en lähdekään ulos
Maailma on tässä

odotan
odotan
odotan
odotan

Avaan ovet, ikkunat,

humanistin hiukkaskiihdytin seisahtuu kierteeseen,

lämmitän, niin, millä lämmitän taloni?
Terhi
Takas tänne ne runot
ne antoi aiheen olettaa että
intohimot
eivät ole kuolleet
AL

tiistai 19. tammikuuta 2010

Cavalleria Rusticana & Pajatso

Oopperassa. Mustasukkaisuutta,
äärimmäisiä tunteita italialaisen pikkukylän torilla.
Ensimmäisessä tehtiin yksi ruumis,
toisessa kaksi samaan läjään.

Onkohan se äveriään oloinen ikääntyneempi väki,
joka pukeutuu kuolleiden eläinten nahkoihin
ja tulee näytäntöön jykevillä katumaastureillaan,
koskaan kokenut itse yhtä suuria tunteita?

maanantai 18. tammikuuta 2010

Burkha



Valehdella suutelemalla
.

Hellyys on illuusio.

Riko se!

Riko hellyyden musta viitta. musta kivi,

jonka heität

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Ajan tekijä

Huutelen ajatuksiani kuin mikäkin
kiihkoilija!!

Kuunnelkaa nyt minua, eikö kukaan ymmärrä tätä?

Heilutan käsiäni korokkeella Lontoon Hyde Parkin reunalla

Maailma, minä täällä!

Miksette huomaa minua pientä ihmistä!


Kuka tuo on? Kuka puhuu, kysyy Ismo A:kin.

Hyvä kysymys, minäkö vai joku muu?

Tämä aika. Tämä aika ojentaa minua.

Otan kyllä kyllä vastuun,
sillä myös minä olen tämä aika.

Minähän tätä aikaa teen.

Tämä aikako minussa kiljuu

Ja miksei kiljuisi
miksei Haiti saisi huutamaan
mutten kuule mitään
ollaan hiljaa ja kuunellaan
mitä
viihdettä on tarjolla
Vaikka oikeasti nyt pitää ottaa yksi
autettava
plan järjestön kautta vaikka
muttei se huutoja hiljennä
niitä on liikaa
omiammme me kuuntelemme
vaikka ne ovat totta vain teoriassa
mutta oikeat huudot eivät kuulu tänne asti
Ei sairailla ja nälkäisillä ole voimaa
huutaa
ymmärrämmekö tämän ihan varmasti
Ymmrärränkö huomena mitä tänään olen sanonut

lauantai 16. tammikuuta 2010

Tunneäly

Onko helpompaa
valehdella puhumalla vai suutelemalla ( ??)

Hellyys Keski-Pohjanmaalla

Lisää Brel´iä

http://www.youtube.com/watch?v=LOcDwYQPp0Y&feature=related
Koska ei oikein saa muuta aikaiseksi, ja koska se aikaisempi kukkavideo oli tosiaan aika pliisu, niin tässä toinen Brel´in pehmeämpää linjaa. Tästä Vanhojen rakastavaisten laulusta löytyy parikin suomennosta, mm. Harri Saksalan versio.

perjantai 15. tammikuuta 2010


Tällä viikolla tämä veijari on kiivennyt
aidalle joka päivä, kun olen sitä lähestynyt.
Kysyy joka kerta: Onko kivaa. Onko nyt jo talvi?

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

tiistai 12. tammikuuta 2010

aamun askeleet
valgen kankeat
tuuli puskee mereltä usvaa
suoraan kaupungin putkeen
joku lokkien seassa
kerää kaatopaikan tähteet
runoilija unohtuu seuraamaan
kulkukoirien joutilasta matkaa
raitiovaunu
kiskot kirskuvat
satamaterminaalin laardibarrikaadille

kaupunki ei kuule ilveksen itkevän puussa
valaiden laulavan satamassa
kaupunki katsoo tv-luupeista putoilevia päitä

seepraraidalliset rintaliivit
vodkaa keittiössä
basisti käärii sätkää
jatsin tahdissa
runoilija runkkaa
huomenna
tirkistelijät

taksi kiihdyttää
takavalojen viivat
vievät seepraraidalliset rintaliivit
pakastuvassa ilmassa
syttyvät tupakat
oksa naksahtaa
Barbarat narisevat
yössä
yksinäisten alla

testi

Tämä on testi

miksi kaikki teksti, ennen Terhin viimeksi kirjoittamaa runoa
näyttäisi olevan/muuttuneen kursiivilla kirjoitetuksi
hhhmmmmmmm.joo

Pelipöydän pataässä

Hei. Huomiovalo välkkyy. Tip. Hip. Zip.

Kortit jaetaan jo. Kuka on pelipöydän tarkastaja?
Kuka peliaddikti? Kuka huijariveijari?

Kenellekään, ei kenellekään tule mieleen kysyä mikä on zen?
Sehän olisi naiivia!

Korttipino läpsyy ja näpsyy vikkelissä sormissa.

***

Kuka haluaa hiljaisen puun?

***

Mitä siis tapahtui?

- Ostin vermeet ja lähdin kaupunkiin.
Sain parhaat neuvot. Likkakaveri kampasi tukan. Lakkasi kynnet.Vedin korkeimmat korkkarit mitä kaupasta löytyy. Nahkahousut ja violetin peruukin.

Ja?

- Lähdin meinaan vähän katselemaan ilotulitusta, räiskettä, savua, riemua.

Unohtaaksesi kaiken. Löytääksesi kaiken?

- Oli erivärisiä valoja. Pum pum pum. PU-PUM!
Minut nostettiin ilmaan. Olin akka ja kunkku samassa kasinopöydässä.
Peruukki lensi kaaressa katuojaan.

Vau.

***


Kuka haluaa kirpeät kyyneleet?

***

- Niin kuka sen sanoo tai näkee? Milloin peli on pelattu?

Minä halusin niin kovasti säihkettä.

-Etpäs.

Valehtelin.

- Halusit vain iloa ja valoa ympärillesi.

Janosin elämää. Ihmisiä.

- Sokaistuit säihkeestä?

En missään tapauksessa.

- Mutta nyt sattuu.

Pataässä.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Kuinka kaipasinkaan

Kuinka kaipasinkaaan tätä tyhjää

asuttua huonetta, naarmuista lautalattiaa

kaikuvia, paikattuja seiniä

En jaksaisi enää aloittaa alusta;

tahrattomista laseista -

Luutun tahmeassa jäljessä

rakennan pestyä ääntä hämärässä, valkoisessa huoneessa

jonka ikkuna on sisälle auki

Tätä se on

Varmuus varovaisuudessa;
aikaisen aamun ensimmäinen ajatus
tai illan viimeinen,
juuri hänelle,
tässä maailmassa,
lennän jo pehmoisella pieluksella.

Vaiko tätä

Tämä aikako minussa kiljuu:

Ei hellyys mitään maksa,
sitähän on koko luonto täynnänsä
pitsinpeittämät koivut
ystävällinen ele naapurille,
hän kurkistaa ovesta
joka kerran kun menet ulos
kylpy illalla kirjan kanssa
puhelinsoitto, tekstiviesti, Onko se? No on se.
äidin sienisäilykkeet, veljen armeijaanmeno, miten se siellä pärjää?
Kuulet ja liikutut kun alakerran kolli kehrää mirrilleen
hellyys ehei, ei ne yksinäisyydessä elä
vain ymmärrys hellyydestä korkeintaan kasvaa
yksinäisyydessä, välttämättömässä yksinäisyydessä.

Mutta tarvitaan Jumala, toinen, toinen.
Vieraat kasvot peilissä sulavat tutuksi.

Hellyydenkipiä

Mitä on hellyys? Tahtoisin tietää.

Se arka kohtako Kummisedässä,
jossa se Garcian Andy, karsian komia
ja Coppolan tytär leipovat yhdessä gnoccheja
vai se kun navetalta haiskahtava pappani
hieroi sänkeään
mummon silkinpehmeää poskea vasten
kesken työpäivän?

Ja kinusin vieressä, että minä kans,
sain minäkin tuntea papan karhean posken omallani,
ja sitten hän lähti tekemään virtasta.

Vaiko se, kun syötit minulle herkkuja,
taputit lempeästi vatsaani
ja sanoit, ettei lihomiseni haittaisi?

Oikoluen tekstisi,
puunaan vessasi,
hieron päänahkasi,
mitä tahansa,
kunhan sanot
tuon minulle uudestaan.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Lumi

Näettehän
he
juuttuvat kinoksiin eivätkä uskalla
kävellä
lumessa Etelä Euroopassa

Lumi on ase

Juuri tänään muistelimme
vanhimman meistä kanssa
kuinka töistä palattua
vahvin mies kulki polkua avaamassa asemalta kotiin
muut neljäkymmentä
tallasivat
ensimmäisen jälkiin

ja kun me lapset olimme odottamassa heitä
kaikki hymyilivät
oltiin tultu
auratulle tielle

kaikilla saappaanvarret
täynnä lunta
ja aamulla
samat kaksi kilometria
ensin töihin mennessä
sitten palatessa

Annaliisa

Kerho

Tiedättekö kaverit mitä.
Mä oon liittyny kerhoon; tai oikeastaan
mä oon kerhossa nimeltä
Kolmen A:n kerho. -Ne aat tarkoittaa
Apatia
Ahdinko
Alakulo

Meidän kerholla on johtaja. Se on
kotoisin jostain Umpisuomesta.
Sen nimi on A.Kuru.
(se kyllä itte kirjoittaa nimensä G:llä,
koska sen on hänen mielestään hienompaa niin.)

Tähän ongelmaan ei kuulemma auta
suomalainen molli, ei brittiläinen blues
eikä virrenveisuu, ei
tositv taikka fazerin sininen
(hk:n sininen saattaa vähän helpottaa), vaan
jos noudatamme tämän A. Kurun ohjeita
ja viitoittamaa tietä, saatamme hyvinkin selvitä
kevään hohtaville hangille ja kiurunlauluun
tarvitsematta turvautua väkivaltaan tai muuhun epätoivoon

ja näin voimme saavuttaa auvon, jonkin sellaisen
jonka tämä A.Kuru kirjoittaa isolla A:lla -

-ei maar, nyt täytyy lopettaa; alkaa taas ahistaa ja täytyy
lähteä kävelemään johonkin allikkoon.