Matala ahdas huone kätkee varjoja sisälleen.
Avaimenreikä on valon piste.

Kaipaan kirkasta katsettasi
kuin tuulta joka kannattelee -

Tällainen tammikuu.
Kahvi on laimeaa, jäähtynyttä
käsillä jotka pitävät mukia
ikävä kaiken aikaa. 

Millainen maisema.
Sama. Puut ovat samat, naapuritalon tiiliaita.
Portin narahdus tuulessa; lokakuun ääni

 [on runoilijan kuolema.]

Niin kuin huone, tuoli, pöytä, matto
samanlaiset -  katsot niitä pimeässä, tai sytytät valot.

Silti kummallista

outoa:
omenapuun ruskeiden lehtien alta
tunkeutuu lemmikkien kevät.

Ikävän kehittyminen

Pyhättömän viikon muruja

vahakankaalta yli

kämmenselän huitaisu

kehittyy pippurin ikävä

paistinmaksan maku

hirsien rakoon helmi

kylkiluun syntymämerkki

Kajo

Ikävä itää  ikkunalaudalla 

kahden lasin välissä

Jääkaapissa

            kyynelöi ranskalaisen

pienen tytön juusto

Paistinpannulla

                     odotus

keveän  valon kajo

Posliinikuoressa

            sipulin sydän

Ilon rouva  -

Kitkeryys.ohoi! Mene matkoihisi,

                                           Miss

Karvasmantelisilmä

Runoilijat koskella

Nk. Runoilijoiden koski on paljastunut.
Nuori koivikko, pajukko hakattu.
Tuhoja tarkastelemassa Chr. ja Jorma

INSPIROIVAA RUNOVUOTTA 2012

Toivoopi: CHR, Jorma ja Lealiisa

PARASTA IHANAA VALOISAN MIELEN JOULUA RUNOKAVEREILLE JA LUKIJOILLE

T. Lealiisa

suora, karu totuus

kaverini puntari

retropuntari kirpputorilta vuodelta '97

Herkkä puntari.

Osaa reagoida tunteissa

Astu varovasti,

ota aikaa

Älä järkytä, anna sen varustautua

Hitaasti, mutta varmasti

Siirrä paino puoliksi

(tukea hyllystä)

Katso miten lukemat nousee

ja

nouse pois ennen kuin

se toteaa karun totuutensa

tai

jos olet tyytyväinen,

jatka siirtymistä varoen

Joululahja

Nyt olisi tarjolla LSP-runoilijoille joululahja - lippu joulukonserttiin

Sinfonia Lahti, johtajana Esa Heikkilä ja Laulupuu-kuoro

Itämaan tähti. Torstaina 15.12. klo 20.30 > Sibeliustalo

Soita tai laita tekstari,

lipun saat minulta Sibbetalolla ennen konserttia - voitais juoda runoblögit väliajalla?

Tonttu-liisa

Sunnuntaikirje runoystäville

Se oli sittenkin vain loskaa. Voi ei. Mutta Jorma kai pyöräilee mieluummin töihin kun ei ole pakkasta ja lunta? Minua ärsyttää, kun kunnon lumi ei tule - valo antaa odottaa itseään. Juu on ollut syksyssä pitelemistä.

Mitä teille immeiset kuuluu? Käykö näillä sivuilla enää kukaan? Ei taida runoja syntyä, jos syntyy ne ilmeisesti kaivautuu pöytälaatikon kätköihin tai suljettuihin tiedostoihin. Minä kirjoitan runon pari viikossa ja suoraan jompaan kumpaan blogiin. Siitä tuli hyvä tapa tämän LSP-blogin myötä.

Ylen yksinäiseltä välillä tuntuu, kun ajatusten ja kokemusten vaihto on nyt vähäistä. Seuraavasta kirjasta minäkään en tiedä. Runot on periaatteessa kasassa liuskoina, mutta nyt ei ole ollut viimeistelyn aika. Kokoelma on puolivalmis. Ja uutta, toisenlaista syntyy taas päälle, sataa kuin uusi lumi vanhan surmaksi.

Maria-kirjasta jäi ja on hyvä kokemus. Mielestäni vain se markkinointi, kirjan vieminen eteen päin ja sen myyminen on perin työlästä. Minulla oli kyllä hyvä startti kirjamessuilla ja tarkoitukseni oli julkaista seuraava helmikuussa. Mutta vielä ei ole aika. Liittyminen Salppurin kirjailijoihin on kyllä antanut potkua myös Maria-kirjalle, kiitos Sirpan. Maria jatkaa myös matkaansa edelleen Soilan&minun yhteisyön merkeissä - sekin projekti on viivästynyt, vaan ei kuopattu.

Luetteko te paljon vanhoja, jo julkaistuja tekstejänne? Itselleni se on ollut aina vaikeaa. Jo näytelmissä. Kolumnit kyllä luen uudelleen. Runot jos esitän. Mutta Maria-kirjaa "muistelen" joskus sivu sivulta, mutta en juurikaan lue uudelleen; se tuntuu vaikealta.

Muuten Visa, mitä sinulle kuuluu? Entä Eeva - mitä projekteja on menossa? Olisi mukavavaa kuullu ihmisten kuulumisia ja tekemisiä. Ja Anna-Liisa, anteeksi, kun fb-chattailuni jäi lyhyeksi pari päivää sittten, ystäväni Saksasta soitti skypeen ja vastasin.

Syksyn kirjasadosta en juuri osaa mitään sanoa. Kaupasta on kotiin tullut Johanna Venhon Syntysanat, mutta en ole sitä vielä lukenut ja Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa Valoa Valoa - se on tytöillä kovassa luvussa, en ole nähnyt kirjaa sen jälkeen kun kaupasta toin. Liksom on lukematta kuten muut Finlandia-ehdokkaat.

Olempas yhden runouutukaisen lukenut! Liisa Kojamon viimeisimmän (jo toisen tänä vuonna) runokirjan Rakkauden ylistykseksi. Ja siitä pidin. Ihanilen myös Liisan päättäväisyyttä ja ahkeruutta.

Minun on ikävä hetkiä kanssasi
kumpupilvien purjehdusta
punaisen katon yllä

sininen taivaanlaki
syksyinen raekuuro unohdetulla tiellä

minä en jaksa puhua
tuuli painautuu ovea vasten

ikävöin silmiin katsomisen hetkeä.

Liisa Kojamo: Rakkauden ylistykseksi (2011, Kirja kerrallaan)


Olen tullut siihen tulokseen, että minun kohdallani on niin, että runous ei voi olla työtä, vaikka se kovaa työtä vaatiikin. Paradoksi. Niin, jos työn määritelmä on toiminta, josta saa palkan ja leivän pöytään - tietyt kelloajat, velvollisuudet, vaatimukset. Runoilijuus on ainakin minulle niin kokonaistavltaista, työlästä ja haastavaa, että se ei ole työtä työn periteisessä mielessä, merkityksessä.

Olen kovasti yrittänyt pohtia mitä voisin sitten työkseni tehdä, perinteisessä mielessä. Enkä voi käsittää kuinka saan aikani riittämään edes työntekoon, jos aion runoilla, luotsata kahta murrosikäistä ja hoitaa alzheimersairasta isää. Ja maalaaminen - olen myös maalannut tänä syksynä aika paljon, siinäkin uusia virityksiä> vasta sisäilellä tasolla ja syntymässä. Niin, että milloin ihmeessä minä sitten tekisin niitä töitä? Ei aavistustakaan milloin, mitä - miksikö? - no tätä velkaa on niin hemmetisti ja jotain pitäisi syödäkin.

Tällaisia pohdin tänään sunnuntaina, kuulumisiani teille. Kirjoitelkaa nyt jotain. On niin pitkästyttävää, kun ei ole blogilukemista.

Oikein hyvää kunnon lumen ja pakkasen odotusta ihan jokaiselle Lsp-runoilijalle, lukijalle ja ystävälle.

Lealiisa

Teema: miten kirkastat ajatuksesi. Rosessi....

 Itsenäisyys 6

Syntymän ja kuoleman välissä
voit tehdä päätöksen: 

rakastat, vaikka et pitäisi
rakastat, vaikka on monta veruketta tehdä toisin

rakastat - kaikissa aikamuodoissa.


 * * * *


Itsenäisyys 5


Syntymän ja kuoleman väliin jää
ainoastaan yksi asia, johon voit vaikuttaa:

Mistään huolehtimatta päätät rakastaa
kaikissa aikamuodoissa.



 Itsenäisyys 4


Kastepuvun nauhojen väri määräytyy biologiasta ja perinteistä.
Mustavalkoisessa kuvassa nauhat ovat harmaat.

Viimeisen vuoteesi tyyny on jokin valkoisen sävy
sekin on perinnettä. Materiaalin valitsee joku toinen puolestasi.

Mitä hetkien väliin jää?

Joku oli laittanut ensimmäisen maitohampaasi
rasiaan, kadotit sen muutossa.

Muistat sen koulupäivä jolloin oivalsit:
pelkkä tieto ei riitä selviytymistarinaksi.

Pettymyksen, kun kerroit itsestäsi
monin omin sanoin. Toinen ei kuunnellut.

Huomaat, että rakastuminen on alitajunnan hämärä oikku
paljaan ihon ilo; kämmenten viivat joita seuraat.

Ensimmäisestä katseesta alkaa luopuminen
se ei kysy valintaa. Suru valtaa sinut ajallaan.

On vain yksi asia, jonka voit valita:

 minä rakastan kaikissa aikamuodoissa -


 itsenäisyys 3


Kastepuvun nauhojen väri määräytyy biologiasta ja perinteistä.
Mustavalkoisessa kuvassa nauhat ovat harmaat.

Viimeisen vuoteesi tyyny on jokin valkoisen sävy
sekin on perinnettä. Jos tahdot pellavaisen liinan
säästä rahaa ja osta se itse ennen kuin tarvitset sitä.

Mitä hetkien väliin jää?

Joku oli laittanut ensimmäisen maitohampaasi
rasiaan, kadotit sen muutossa.

Muistatko sen koulupäivä
jolloin oivalsit pelkkä tieto ei riitä selviytymistarinaksi.

Pettymyksen tunteeen, kun kerroit tämän monin sanoin,
eikä kukaan kuullut. Harva meistä rohkenee löytää
vihan kätkettyjä aarteita.

Huomasitko, rakastuminen on alitajunnan hämärä oikku
paljaan ihon ilo; kämmenten viivat joita seuraat.

Ensimmäisestä katseesta alkaa luopuminen
se ei kysy valintaa. Suru valtaa sinut ajallaan.

Silti, on yksi asia, jonka voit valita: rakastaminen

kaikissa aikamuodoissa.

* * * *

itsenäisyys 2


Mistä asioista päätät itse, voit(ko) valita?

Kastepuvun nauhojen värin.
Viimeisen tyynysi materiaalin.

Mitä niiden väliin jää?

Ensimmäinen maitohammas rasiassa.

Koulupäivä, jolloin oivallat - pelkkä tieto ei riitä
selviytymistarinaksi.

Rakastuminen; alitajunnan hämärä oikku.

Paljaan ihon ilo; kämmenten viivat joita seuraa.

Vihan ja pettymyksetn kätketty aarre
elämn kaaret, joita sinun on vaikea hyväksyä

Ensimmäisestä katseesta alkaa luopuminen
se ei kysy valintaa. Suru valtaa sinut ajallaan
niin kuin päätös:

Minä rakastan: kaikissa aikamuodoissa.


* * *


itsenäisyys 1 (raakaversio, kehikko)

mistä lopulta saat päättää itse
siitäkö, onko sinulla vara valita

et syntymästä, kuolemasta
et rakkastumisestakaan, sen valitsee alitajunta
[jonka kadotat päivittäin] puolestasi

rakastamisesta ehkä, ehkä vihasta
kenties ilosta, mutta et surusta

luomumaidon voit valita, jos sinulla on 42 senttiä euron yli.


 * * *

*

Hanhet puhuvat -
järvi on jäätymässä
ankarin sanoin

*

 *

En palaa kotiin
Sormenpäissä tiivistyy
lumen odotus

*

Yöpuhetta 3

Kello 23 Orion on noussut kokonaan ja näkyy kaakossa.
Saamelaiset sanovat: Kallapartne - Viisas metsästäjä,
muinaiset suomalaiset puhuivat Väinämöisen viikateesta.

Sinä olet suunnistanut lapsuudesta saakka sen mukaan; yhä

tiedät: usko, toivo, rakkaus.

Kerroin papille: tähtitaivas on kuin kompassi.Tahdotko iloita?
Pleijadin-kuviossa seitsemän sisarta tanssii tähtipölyä hiuksissa.
Pieni karhu kulkee halki taivaan ja
silloin on hyvä olla suurennuslasi.
Nuorena upposin unessa Anromedan sumuun, se oli pehmeää,
minulle näytettiin ihmeellistä geometriaa.
Eräänä yönä kuulin tähden itkevän.
Yöpimeässä pyyhin kyyneleen lapsen poskelta.

Pappi sanoi: niin me ihmiset olemme erilaisia. Minä nyökyttelin.
Hän kertoi aina tahtovansa ylös, korkealle kuin vuorelle.
Nyökyttelin edelleen: eikö se ole sama asia?

[Kuinka monta kohtaamista lukija jaksaa kantaa?]

[Kuinka monta työasua voi lisätä samaan kirjoitukseen?]

Se vain tapahtui, jälleen.

Sen jälkeen kuin psykologi ja psykiatri olivat kysyneet:
entä nukkuminen, unet?
Ja koska he olivat sanoneet, että vielä ei ole lupa puhua
lapsuuden nukkumisesta, unista niin vastasin: niin kuin ennenkin.
Eiväthän he tiedä mikä on vertailukohta!

Silmäni tulivat valolle araksi ja normaali
iltapäiväkahviaikani on klo 3.00. Joskus kuvittelen, että
olen aamukahvilla kollegani kanssa.
Hänen unikiekko on aurinko.

Käyn parvekkeella tupakalla, kurkotan kaiteen ylitse:
vieläkö Jupiter loistaa sumuharson lävitse. Vielä.
Astrologi kutsuu Jupiteria Linnunradan joulupukiksi.
Se laajentaa tietoisuuden ja tuo lahjoja.
Kädet avonaisena, jokainen kokonainen yö, Härän tähtikuviossa.

Toiset ainoastaan sanovat
pappi, psykologi, psykiatri ja astrologi, mutta


vain Sinä Tiedät:

Usko, toivo, rakkaus. Ja kompassin neula liikahtaa kaakkoon.

(Lasselle)

Piste. Kuka päättää sen paikan runoilijan lauseissa piste. Voiko sen merkitys kasvaa kokoaan suuremmaksi? Voiko se antaa mahdollisuuden jättää taakse ja katsoa selkeämpänä eteen. Ilman sumua. [piste] Hakasulut ovat vakuuttavammat kuin pehmeät pyöreät muodot. Onko kohteliasta laittaa piste merkintöjen sisään? Onko se kohteliampaan kuin ! Vihjailevat merkit ja sanat ovat runoudelle ominaisia. Entä elämälle? Piittaako se vihjeistä, seuraako niitä? Vai onko kerta toisensa jälkeen ja kaikkiaan puhuttava sanoilla ilman piilomerkityksiä. Nyt Minä Kirjoitan Pisteen Menneisyyden Tarinoille?
Vain hengästyen: nytminäkirjoitanpisteenmenneisyydentarinoille. Piste. Runokoulussa opin jo hyvin nuorena, että vain lahjattomat ihmiset käyttävät kolmea piste-merkkiä peräjälkeen. Onko opettajaan aina uskominen? Entä itse elämä? Ehkä se on riippuvainen näkökulmasta. Jos mielikuvittelen itseni Saturnuksen renkaalle luistelemaan minun ! . tai ; ovat merkityksettömiä, itsestään, vaivattomasti luonnon kierrossa toteuttavia muutoksia. Kun katselen elämää näyttöpäätteen avaruudessa HUUTO, PISTE, PUOLIKAS ovat suurempia kuin itse olen. [...juuri sen vuoksi kauheita...] Ja helpottavia merkkejä; voi uskoa tekevänsä oman luontonsa muutoksen. Pisteen. Todellisuuden.

Betonin värinen marraskuu. Outo lämmin tuuli. Etelästä. Ovatko navat vaihtaneet jo paikkaa? Pohjoisen lapsi nääntyy pimeään ilman taivaasta satavaa valoa. Kaivattu kylmä hohde on kirkas, armahtava. Se näyttää polkua ja polun vierestä lähteviä sivujuonia. Talven saarekkeita, levähdyspaikkoja. Nuoruuden Amsterdam oli samaa outoa sumuaa tulvillaan kuin tämä. Marraskuu. Jotain tapahtuu. Pelottaako minua? Lemmikkipelto on noussut omenapuiden alle. Jos luonto ei enää tiedä kiertoa. Kuka tietää? Sähköiset valoilmiöt niittävät maisemaa. Yhä pimenevää. Ei hallanvaaraa edes alavilla mailla. Minun on kuolettavaa ilman. Joulun Tähteä. Lumikola valittaa varaston nurkalla. Vai kuka täällä nyyhkyttää? Ränneista valuu vettä. Jossain toisaalla haukkuu vauhkoontunut koira. Vai onko se ihminen?

Kääriydyn lapsuuteen takaisin. Sanon jokaiselle kysyjälle. Tulen ulos vasta, kun on talvi. Lunta.

Isänpäivä teema

Muistatko
kun istuin pyörän tarakalla ja huusin
kantapää jäi pinnojen väliin
arpi
on ikuinen
kun Sinä olet pois
itkin silloin jo sitä ikävää
joka ei koskaan lopu
vaikka
arpi on tunnoton

AINO

[Keskeneräinen ehdotelma myyttisestä Ainosta 2000-luvulla.]

Kuka kuka varasti sielusi vei keskiyön kehtoon
Oi nuori Karoliina.

Street dance: eriväriset pirut&enkelit tanssivat
street dance epärytmissä. Katu loppuu,
alkaa polku, nielaisee lampi. Voi kaunis, miksi miksi
mutaiseen pohjaan vauhti loppuu.

Poliisi ja oikeuslääkäri toteavat: mitään ulkoisia
väkivallan merkkejä ei ole havaittavissa.
Kaikki viittaa siihen, että rikosta ei ole tapahtunut.

Teknologia on ihmiskunnan historian kehittynein,
mutta vain pörssikurssien kaltainen - oikukas,
sillä ei mitata tunteen lammen syvyyttä, haavan leveyttä.

Nyt ponkaistaan kohdusta suoraan stagelle
loisteputkien kirkkauteen,
sieltä suurien talojen yksinäisiin huoneisiin
unikouluun: eikö uni tule, tule uni tule uni,

itse piika pikkarainen uneen itsesi 
keinutat valmismaidolla lohdutat
omassa arktisessa pimeässä, aurinko
painui mailleen, raapi syliin kylmän, ikävän.

Pikseleistä rakennettu sähköinen maailma
varastaa mielen voiman,
kilpaa laulajalle, eniten tarjoavalle -
kaikki on kaupan.

Veriveljet raatelevat yön hampailla,
putoamista putoamista, jos etuhammas,
läheinen, jos taaempaa niin kaukainen
kokoajan,(mitä itket piikueeni?)
joka hetki ihmisen sukulainen kuolee.

Koulutie peruskouluun, viralliseen uimakouluun
missä hapensaantikyky on mielen voimasta
ei keuhkojen tilavuudesta kiinni.

Pystytämme ostoskeskuksiin pisa-mittareita
ylpeilemme, kunnes käytävällä räjähtäen lentää
etusormia - soo soo! näyttää opettaja.
Fuck you: nussi kuolemaa, huudat.


Olet itsesi varassa puhkottu aukile - street dance.

Autokouluun, kilpaa laulavat moottorit
upottavalla asfaltilla ilman ohituskaistaa.
Kuka kuka on voitokas tänä yönä jäljelle
jää vain tennari kuin tuhat muuta tennaria,
joita kukaan ei tunnista omaksi eikä läheiseksi.

Samuuden valtakunnassa painetaan peukkua
samalle tuotemerkille saitpa silkit silmillesi
kultalangat korvillesi samanlaiset
mielipiteet (mitä itket piikueeni?)
-truut truut kello löi jo kakstoista
keisari seisoo palatsissa [...]
ja jos olet eropeli yksi
jäät iäksi parittomaksi numeraaliksi.
Voiko sitä pelata
iphonella, juuri sillä ja
sormet verillä: soo soo :toisella puolella
jonkun toisen sisko
ompeli sen sauman, taivutti muistikortin,
joka purkaantui - huippumalli haussa,
idosltähtitalent. Tosi on tosi on life.

Pirut ja enkelit taistelivat huusivat
karjuivat kiljuivat niin et kuullut
omaa ääntäsi, mutta saitpa silkit
silmillesi, kultalangat korvillesi 

Oi nuori kaunis, (may you stay forever young)

kuka kuka puhkoi silkkisi päistikkaan
metsään johdatti. Totuuden henki johda
sinä meitä, kerran usko lapsuuden.

Lilja ruusu kirsikkapuu rippikuvassa
arkun kannella tuoksuvat
painomusteen&sähköisen sanoman
nopeat armottomat sormet.



Kaikki viittaa siihen, että rikos On tapahtunut:

Oi aino, Sinun haaveiden haavat 
virta vie, tuuli puhaltaa linnun sielusi
siiville kokasta Ilmattaren asuinsijoille.


Kevätaika on valoa verhoava, ekyen etsivä,
sen rauha on rikottu. Äiti haravoi nuppuja, 
sirpaleita; ihmettä ei tapahdu vaikka rakkaus on väkevä kuin -



****

Hahmotelma rispaantuneen runoilijan omakuvaksi

Syyssade pieksee pyykkiä narulla, en tiedä kuinka monta vuoden kiertoa, niitä ei enää laske. Nyt kun ei odota tai muistele. Kun, jos putoaa maailman läpi, ohittaa greditin ja debitin, kelan konttorin, psykiatrisen poliklinikan jonon, joka ei supistu vaan laajenee. Kun, jos, ja sitten vain putoaa; saa siivet ja toisen olomuodon: metsän ja kanervikon kalliokruunun. Syyssade pesee ja pesee pyykkiä. Märkiä unia. Koivun keinussa roikkuu päitä menneiltä vuosituhansilta.Runoilijat kirjoittavat omakuvia, jotka eivät avaudu, ne sysätään pois rivi riviltä. Kuka lopulta tietää tavujen määrän? Kuka mittaa määrittämättömän kauhun ja kauneuden? Jota, mitä voi kuvitella tutkivansa akateemissa kehyksissä? Vierasta kieltä? Ulkopuolelle jäävää rotua? Itsensä, mitä ketä - mitä tahansa kolmatta persoonaa?  Ulkopuolisuutta. Kesän heinä lakoaa. Jäljellä on uudelleen hurmaava jokellus. Lietsova loitsiva tuuli; ja sade, rispaantuneet pussilakanan reunat, päättelemättömät päät.

Maailmanparantaja

Kello

raksuttaa

kello käy.

Uni ei käy.

Kukapa saisi nukuttua

saman peiton alla

nälkäisten lasten

ilmastonmuutoksen

ja talouskriisin kanssa?

Ei Imovan maailmaa paranna.

Enkä minä,

jos vain nukun.

Naapurissa

joku kusee veteen.

Metsän reunassa

Kuu oli puolikas
                 minä täysin
yksinäinen,
vaiti
       mutta kokonainen
                             vielä


-Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi
Google-kääntäjän tulkinta:

Skogskanten

Månen var halv
               jag helt
ensam,
tyst
men hela
                    mer

Viikko sitten polulle pudonneet keltaiset lehdet
ovat
muuttuneet ruskeiksi, mullan tuoksuisiksi

Illalla jos kävelytien lamput sammuisivat
olisi pelottavan pimeä, marras, kuu.
Keltaisen lehden muisto, valoa.

Kiivetäänkö?

Syksyn tullen kuulo tarkentuu

sinipunaisessa puutarhassa,

sen yllä

khiiiiih

tiivis ääni

kutsuu

khiiiiiih

pimeyttä samettia sametin päällä

paksua, tajutonta

siirtyvät sivuun

kuuntelen yön tajuttavaksi

pisarroivaksi

aamuyön tik-tik-tik hetket

lintujen unista tirskuntaaa

krhih krhih krhih krhih x ainakin 100

vain yhtä selkeää sanaa

PLOP S

loppuun sanottua

kaipaan


Kiivetään

marraskuuauringon korkeudelle?

Repäistään joka-aamuinen suttusumu

edestämme

ihaillaan

äänetöntä violettia


T.

Marraskuu on virittänyt harmaan säkin päivien päälle.
Meidät on unohdettu pimeään nälkäisinä. tik-tak- tik-tak

[60-70 runoliskoa eksyksissä, vailla synnyttäjää]

Perkele! Purit vuodenaikojen seinät kuin ränsistyneet huoneet.
Valo katosi puutarhasta jälkiä jättämättä.

Pimeä verkkoa ei uskalla kokea kukaan muu kuin runoilija
jonka kieli tarttui varoittamatta rauta-aitaan

hallayö, kaunis yö

kuuraa ikkunoihin outoja merkkejä

kiteytyneitä aavistuksia, näkyjä.






(Terhille)

nautinnollista tulevaa pyhäinpäivää
lsp-runoilijoille. Sytytetää kynttilät, pannaa huivit
korville ja painutaa kalmankiekalle -

 [monta viestiä yhdessä]

muurin reunalla ammuttii, ku siinä seisoo
yhessä kohassa
tuntee vieläki, vaik ne oli vaa
lapsii ja naisii.

Tiistaina syyskuussa 18.59, kolmea päivää ennen syyspäiväntasausta kirjoitan: Ihmeellisen värinen taivas. Eikä tuo lause kuvaa mitään. Kirjoitan: Mikä on tämä taivaan ihmeellinen väri? Tai. Minkä värinen on ihmeellinen taivas? Mitä värejä sekottuu valopalettiinjuuri nyt, kun koen, että olen keskellä renesanssiajan maalausta, Lahdessa Pyhättömänmäellä 2011? Pudottaako Rembrant taivaasta valoa suurina pisaroina? Tai väitän: Rembrant pudottaa taivaasta valoa suurina pisaroina. Pisarat taittavat laskevan päivän värit: siennan keltaisesta sitruunaan, tiilen punaisen, violettiin joka on taiteilijan kärsimys, purppuran vaalea ja hento sininen, miltei vaalea turkoosi, jostain vielä lohen puna pilven poskelle. Ihmeellinen maalaus! Pensselillä en sitä ainakaan tavoita. En sanoillakaa. Voin kertoa mielikuvan ja tunnelman. Minä tiedän tammikuun sinen, mutta mikä on tämä väri, joka tasaa yön pidemmäksi päivää.

Näkyvissä olevaan tulevaisuuteen turhautunut

Ilmoitus:
Myydän käytetyt ikkunat.
Mahdollisuus katsoa molempiin suuntiin.

Empaattien kyynikko

Useimmat ihmiset tarvitsevat
rakkautta enemmän kuin mitä he ansaitsevat.

huomattavan tärkeiden asioiden lista lokakuussa

- villasukat ja maihinnousukengät
- tunnin aamulenkki herra pitkäsen kanssa
- pikkuherkkupalat taskun pohjalla (ja kakkapussi)
- voi ja kylmäpuristetut öljyt
- tulitikut, kynttilät ja tupakat
- yle puhe-radiokanava
- kanamunat
- puolukat
- erilaiset tee- ja yrttijuomat lämpiminä
- päivätirsat (herra pitkäsen kanssa) jos siltä tuntuu
- laventelisaippua (dr hauska)
- kookoskerma ja litlin tummasuklaa (80%)
- pölynimuri ja uusi, itse ostettu esiliina
- iltarukous ja iltasuukko
- auton talvirenkaat ja ajovalot

Kuopio lauantaina 8.10.2011

Runopuulaakin finaali
   -kuunelkaa ja ihmetelkää
http://areena.yle.fi/audio/1318076113209
 
lisäinfoa:
http://runokukko.blogspot.com/

Red Hot Chili Peppers - Under The Bridge [Official Music Video]

Kellonremmi

Kirjoitan sinulle, nyt kun
vielä ehdin, ettet unohtaisi
hankkia uutta kellonhihnaa. Sitä josta olet
niin monesti puhunut, sitä joka on tehty
suolasta sokerista
heilimöivästä rukiista, omenoiden kuulaudesta
luumun  tuoksusta
haavan kaarnasta. Ilon rypyistä
silmänurkassa. Minuutin odotuksesta
tunnin osoittamisesta.
Vuosirenkaista.

Mi mi mitä!

Ruosteisen tynnyrin reunalla

on meneillään esitys,

jota tuskin uskallan katsoa:

mittarimato
siinä
loikkii
kumartelee
mataa
kiemurtelee


Mittaa maailmaa

On se taitava.

Mi mi minä?


Raukka, ei tiedä mitään

yleisöstään,

ja nälkäisistä räksistä,

jotka pyrähtelevät kohti,

kuin hävittäjät


Läiskäytän kämmenet yhteen.

Laivue kääntyy.


Mi mi mittarimato

jää tynnyrin reunalle

maailmaa mittaamaan.

Koko elämä,

yhtä hyppelyä

kasalta kasalle,

surinan loppuessa

joku nousee lentoon

Harju valuu katukanjoniin

Vielä viikko sitten kuljin koiran kanssa auringossa
harjun reunalla Anssi Kelan tahdissa....

Lahen uutisissa realiaikainen tilanne
http://tarmon.vuodatus.net/

J Karjalainen: Laura Häkkisen Silmät

Kiiltävät pinnat pitäisi pestä ikkunanpesuaineella
että erottuisivat elämää kannattelevat esineet

valon ääriviivat
nukkaiset villapaidat

arvaanko hangata suuren peilin kokonaan
kertaamaan tekemäni havainnon

miten monilta planeetoilta olemme tänne
ahtautuneet
koettaen selittää kukin alkukielellämme
mitä tiesimme ennestään
ja oliko jollain toisella
yhtä merkillinen matka maahan

Tenava-Tonttilan rajamailla

Varssinaisen Suomen runoilija Chr.
vierailulla 'Kahden runoilijan koskella'
4.syyskuuta 2011

Terveisiä Anna-Liisalle

Anssi Kela Nummela

Kiiltävä Elias

 Ihan nenää kipristyttää ja silmät menee sikkaralle,

 kun en koskaan ole ollut näin lähellä Lönnrotia -

kuin eilen iltapäivällä Sammatissa, Paikkarin torpalla.

Syssyllä

Poimimme kanttarelleja

etana tuijottaa

aurinko nauraa

se on keltainen

kuin kanttarelli.

Luonto on keltainen

ja punainen

niin että hengästyttää

värejä

ja iloa

voisi ammentaa

kapustalla.

Jumalauta

onko tämä törrösuomuvalmuska?

Tule tänne

tämä mätäs

on täydellinen

outdoor-suuteluun

Tiedoksi

Syksyllä alkaa Tampereella vapaa kirjoittajakoulu
runo- ja proosaryhmät. Runoryhmää ohjaa Risto Ahti
tiedustelut ja hekemukset

http://www.orivedenopisto.fi/monimuoto/vapaa_kirjoittajakoulu_tampere.html

 Jos linkki ei aukea Mene www.orivedenopisto.fi
ja klikkaa monimuotokoulutus.

Brutto

Olen taas viettänyt koko viikon
pahvilaatikoiden välisessä ystävyydessä.
Ihastellen kollien ja taarojen
pukeutumista ja avautumista.
Kuinka -  eriarvoisuudesta huolimatta -
brutot ja netot elävät harmonisessa symbioosissa
sisäkkäisissä hiljaisuuksissansa
  -omissa kuutiojaloissansa

niinpä kysynkin sinulta nyt kun
perjantai  pian koittaa, olisiko minulla mahdollisuus
olla  päivä tai kaksi siinä toisessa maailmassa
johon lentomuurahaiset juuri heräävät, jossa kaakkurit lentävät
jossa aamu tulee yönselkää vasten
aina hymyilevänä

(sarjasta pöytälaatkkokaivelua)


Annelle

Mummo jyrisi kuin ukkonen, pudotti taivaan vaunuista
tulisia kiviä: seinäkello on pysähtynyt yhden kerran aikaisemmin
silloin kun isäni kuoli.

Makasimme ojassa neljätoistavuotiaina,
vaikka ei tarvinnut piiloutua
keneltäkään. Tiesimme kaiken,
 taivaan paino keuhkojen päällä
leikimme kuolotarta:
ole sinä Edith, minä Katri.

Totuus tarttui  tukkaan kuin runo tyttöön.

Tahdoimme pois ketjusilmukoista
suvussa kulkevasta ajasta.
Vaihdoimme virkkuukoukun kynään ja paperiin.

Kuin nykyrunot ainutkertaisessa rytmissään
rakensimme uuden historian ja tulevaisuuden
yhdessä hetkessä
viisarit heiluivat oman itsemme ulkopuolelle.

Vainajat tulevat uniin.
Välillä valveeseen,
keskustelemaan keittiön pöydän ääreen.
Tämä on luontevaa.
Mutta vaikka minulle kuinka uskotellaan
facebookissa - nappia painamalla pystyn
seuraamaa mitä teet juuri nyt.
Sitä en usko,
vaikka yhteys onkin langaton.

(Aulikselle)

Kurpitsan kukka on kirkas keltainen
viisi terälehteä kuin värityskirjassa
vihreää nurmikkoa vasten.

Peili

Joku käveli kohti näyteikkunan peilissä.
Polvipituinen takki liehahteli, olkalaukku liikkuu askelten
tahtiin.
Hahmo muistutti minua kun oli kiire tapaamiseen
läheisessä kahvilassa.
Esitys oli jatkuva tässä varjoteatterissa.
Olin
matkalla kävelleen ilman karttaa.
Mitä minä sillä.
Katson missä silmät loistavat valoa
missä
tuo tuolla näytti siltä joka halusin olla.
Kävelen
peilin sisään katsomaan keitä siellä asuu.
Halusin
uskoa että he tunsivat minut
huomaisin kuinka he heristäisivät korviaan
kun puhuin.
Halusin niin kovasti kertoa missä Sirius sijaitsi
kuinka karanneet laulut soivat siellä lakkaamatta
niin
kuin
peilikin toistaa vain sen mikä on.


Anna-Liisa Lemmetty

Luojan tähden paetkaa!

matkalla itä-suomessa
etsimässä seitkytluvun loppua
sitä polaroidkuvien mielenmaisemaa
Messerschmitt akvaariossa kentänlaidalla

ohitan Salpalinjan
Imatrakaan ei enää haise
hautausmaiden sammaloituneet kivet
suljetut kyläkaupat lahoavat pytyyn

valtatiemarketit
vetoavat tyhjän kulttuurin lapsiin
ostan "Julmin peto" pokkarin
ilmassa leijuu murenemisen makua

mökillä vedän myssyt
kellun kaislikon reunassa
vesi tuoksuu suolta
huomenna palaan takaisin

heinäsirkkojen viritellessä peltoaukeilla
tummien kuusien varjoissa
vain asvaltti ulvoo
enkä ajattele mitään

tämän matkan aikana

Uutta punkaaltoa synnytetään kaiketi jo

Kiiitos postikortista.