POLITRUKKI JOULUPUKKI

minä, minä
lapset eivät nyt osinkoja saa
minä, minä
tänä aattona risuja ainoastaan jaetaan
joulupoliittinen juttu politrukki joulupukki

osta, osta
harmaa tuttu on nyt punainen juttu
osta, osta
ei se ole joka talvinen trendinuttu
joulupoliittinen juttu politrukki joulupukki

na na nannan naa nisset ja nasset vaan
ei liikaa omaan napaan tuijottaa saa
siinä paksukin niska lopulta katkeaa

anna, anna
piltit pakoon pinkovat
anna, anna
burgerpakaroille vitsat vihaisesti viuhtovat
joulupoliittinen juttu politrukki joulupukki

höylää, höylää
harmaanuttu on nyt punainen tuttu
höylää, höylää
ei se ole mainosmiesten coca cola juttu
joulupoliittinen juttu politrukki joulupukki
joulupoliittinen juttu politrukki joulupukki



(kun on tämä pikkujoulu sesonki alkanut.
niin kaivoinpa Lahko-yhtyeeltä aikoinaan
levyttämättä jääneen joululaulun sanat esiin)

Heimoni hei!

Heimoni hei!

Uskalla vastustaa
mielivaltaaa ja typeryyttä,

uskalla sanoa asiat
niinkuin ne on tai niinkuin ne koet.

uskalla irtautua tarvittaessa,
jos heimosi alkaa typerehtiä,

älä suotta juutu yhteen paikkaan tai asiaan

arvosta vastuutasi ja vapauttasi!



Uskallatko?

RUNOTEEMA - RUNOHEIMOLLE

Hyvät ystävät, ajattelin heittää runoteeman
jo keskellä viikkoa, koska viikonlopun keikkailemme
voisimme hiukan ottaa vauhtia sanojen pulppuiluun.

H E I M O

On teema, joka on laaja-alainen, miltei rajaton.
LSP on inspiroinut tähän teemaan, koska mielestäni
me kaikki olemme hyvinkin heimotietoisia -

Wikipedian mukaan heimolla tarkoitetaan ainakin
kolmea eri asiaa
- HEIMO (lat. familia) tieteellisen luokittelun taso biologiassa
- HEIMO kieleltään ja kulttuuriltaan yhtenäinen kansan osa
- HEIMO miehen nimi / nimipäivä 15.12.> samana päivänä, kun
olemme Kotkassa keikalla

LUOVAA ILOA KAIKILLE

TOIVON, ETTÄ INSPIROIDUTTE TEEMASTA

Tulimaan ankaraa viisautta

Perhonen,
täyteen loistoonsa itsensä oikaissut,
lentänyt rohkeasti
koko yön,
yli rajattoman kuilun
siivissään liekehtivä kartta,
maahan,
jossa linnut osaavat tehdä talvesta runoja,
säkenöidä sanattomista rannoista,
tehdä pesänsä armottomaan vastavaloon,
myrskyiksi kiertyviiin lämpimiin tuuliin.
etsien Tulimaan ankaraa viisautta.

Sinisiä hetkiä

Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto: Tapahtumia kirjastossa

Kyl hyö

Kyl hyö ovat nyt itsens ylevöittäneet
ja teesilöitään naulailoovat porttein pieleen
Vaan kun mie en o ehtint , on pitänt kuljettaa
sairaille sapuskaa - kaks kertaa kakstoist tuntii
-välill vähä nukuin - ja nyt:
Mie en enää usko velliin
puuronkii suhteen on toivo mänt, mutt
rakastunut mie oon joka päivä, tänään buljonkiin

Usko, toivo etc.

Kaikkeen sisältyy myös pimeä puoli:

usko voi olla syy alistaa ja vihata,

toivon sija maailmassa on ahdas,

rakkaus voi tarkoittaa rajoittamista.

Silti, jos sitkeästi yrittää rakentaa eikä purkaa

- aluksi ehkä hapuillen ja kömpelösti -

niin lopulta jotakin liikahtaa siinä,

missä ei pitänyt olla mitään.

Usko, toivo ja rakkaus

Annaliisa

Uskon siihen mitä maailmassa näen.
On ihmisiä jotka näkevät eikä heillä ole
muuta uskontoa.
On toivoa aina kun vilpitön teko
toteutuu.
On rakkaus, menee läpi tiheyden, nostattaa
tuulet, yltää
sireenipensaiden kukkalatvoihin.
Paukuttaa perkeleitä ja inhon aatelisnimiä.
Jonain päivänä
kun maailma ei ole muuttunut miksikään
on kummallista tietää että häntä
minä rakastin, enkä saa häntä uskomaan
ettei se niin ollut.

Usko, toivo ja rakkaus

Hei,

Ehdotan tämän viikonlopun aiheeksi: Usko, toivo ja rakkaus.

Riittävän väljä siten, että antaa mahdollisuudet käsitellä aihetta vaikka mistä näkökulmasta.

Terhi

Viikonloppurunot

Terhi
on kirjoittanut ahkerasti, mutta olisko nyt Sinun vuorosi keksiä aihe josta kirjoittaa.
Jos ei ole liian kiireinen viikonvaihde kaikkine merkkipäivineen.

T Annaliisa

Kustaa Aadolfin päivä/ Niin juhlat ovat ohi

Och så är festen över.
Det börjar snöa långsamt och
underbart, så som jag minns
att det snöade över det vita
huset en gång. Vi måste returnera
allt son blev vår glädje, men inte
dess förvandlingar till bild. Och dess
förvandlingar Det snöar över skräp
och serpentiner, det snöar över
snön och några ljus i snön som yr likt
svinden. Milda dagar, ett litet
vatten: I själva verket märkte
vi aldrig att vi reste.

-Tua Forsström 1992

(huom. otsikko on minun, ei Tua Forsströmin)

Kalvean immen talviruno

Jälk.kommentti tekijältä 29.3.2013:Pengoin tässä vanhoja, ekoja tosissaan puserrettuja tekstejä, joita kenties punastelematta en voi lukea - patetiaa, vanhahtavuutta, kömpelyyttä, mutta sitäkin enemmän innostusta, suurimman osan teksteistäni olen laittanut arkistoon nukkumaan  ja "kehittymään" -  ja jostainhan se on aloitettava. Mutta täytyypä sanoa, että aivan mielettömän hyviä kommentteja kautta linjan sain ryhmältämme, kuten tässäkin, kaikkia kommentteja en kenties sillä hetkellä täysin tajunnut, enkä parempaan olisi itse pystynyt, nyt ymmärrän, ja sen miten suuri merkitys  rakentavalla ja osaavalla, ja kuitenkin lempeällä palautteella voi olla. Muutin tekstiä hieman alkuperäisestä piakkoin sen kirjoittamisen jälkeen. Olkaa hyvät Kalvean immen talviruno!






Kalvea maa,
lumipeite,
tyhjiin imetty,
lahti.

Löydän kirkkaan jään,
jolla opin luistelemaan
kiitämään kattojen yli, kaupungin yli, horisonttiin
ultramariininsiniset roiskeet kannoillani,
muistan miten huulet jäätyvät kiinni jääpuikkoon,
miten veripisaroiden muotoiset luodit lävistävät hentoisen hangen.

Lämpimät hengitykset,
härmistyvät kiehkurat
taivaslakanalla.

VAMPYYRI

viikonloppu talven pituinen
herätä piinaviikkoon
nukkekodissa
korkkipyssyn poksahdus pahviseinän takana
lähtölaukaus
jyrsijät ottavat räjähtävän lähdön juoksupyörässä
koneet käynnistyvät
piiput tuottavat vaaleanpunaista hattaraa

keitän kerrankin kahvia
rappukäytävä
tie ulos
samalla oven avauksella
vetoketjusäkkiä viedään
vetskarin raosta
heilauttaa kättään huolettomasti naapurin Barbi Ken

koulujen ja vankiloiden pihat
paljastavat nokkima järjestykset
lihaksi tulevat elämän epäkohdat
perjantainpilli viheltää ja vuorot vaihtuvat
piparkakkulähiöt marinoidaan
keskikaljaa
koskenkorvaa
rommirusinaa
masennusnamuja
rusinapullapojat ja piparkakkumuorit
ahmitaan muruiksi

Tohtori Outolempi
myy ihmeruiskeen
poskeen ja pakaraan
kumpainenkin lähes pelastaa kuolemalta
valokuva
pölyisellä hyllyllä
uhmaa aikaa
mustavalkotelevision yläpuolella
menneisyydessä

maailma on vampyyri
natsipaavi
attentaatti
ruostuneita runkoja
maanteiden seurakuntia
onnen numero onkin kolmetoista
ilman ideologiaa
moottori murisee


vinku

Marraskuu

Annaliisa

Lamppujen lähellä
näkee mustaa ulkopuolella
Kohtauspaikka
Rannan taloista uivat valot
on oltava olemassa
nähdäkseen
päivä ja yöpinnan

sama kuinka kauas menee unohtamaan
värejä

leivässäsi ne syöt kuitenkin

Päivien sumeus

Usvaan hukkunut
itseensä kadonnut

Tuhansia

pölyisiä kuluneita sivuja, kilometreittäin
vierasta filminauhaa - guruja satuja

tiedettä ja legendaa, oppien teoriaa
filosofian, alkemian alkemiaa

juuret juuret vaativat kasvaneet
juuret, juuret oppineet ja opetetut
sinun identiteettisi, ryhmän identiteetti
kansan identiteetti
kansan jaloviina ja bändin brandy

kysyy, mikä minä olen
pöydällä kaikki levällään, kaiken
vastaanotin ja kaiutin. Tyhjä
pimeä huone
-valot
ei ketään, ei mitään
kasvojaan, käsiään, ei edes peiliä, jalkojaan
joilla hän seisoo

Talventulo 1

'Kahden runoilijan koski' Möysän rajaseudulla.
Saa arvata kuka on se toinen.

Siinä ne ovat, syksyn lehtien alla
portaat Lealiisan mielenmaisemaan.

Ees taas, ylös alas, ja taas
alhaalta ylös, niin kyllä
sieltä se jokin löytyy, varmasti

Kivet

Annaliisa

Räjäytetyn
kiven väreissä
soivat miljoonien vuosien
musiikit.
Planeetat kuulevat
vain toisensa, siellä missä mitään
maan pikku hälinästä ei kuulu.
Eivät
törmää toisiinsa, niiden
välissä on kantavaa tilaa.

Talvi taittuvi

Virvon, varvon - Hyvää Pyhäinpäivää
(kuvattu tänään Tonttilan takaa)

Lahes

Annaliisa

Kävelen maisemaa jossa näkyy
ylöspäin kapeneva muotopuhdas torni.
Tämä ei voi olla Pariisi eikä vesi ole Seine.

Porvoonjoki
se kiemurtelee kuin leikkisä käärme.
Pikkueiffelit! Ollaan jo kotona Lahes!

Kissanristiäiset

ja euron kynttilät

Kissanristiäisittä elon kudelmasta
kasvaa pompöösi mantteli, taskuissa
säröiset oman kuvan spelit speltit, peilit ja epelit
Kissa pysyy pöydällä, polvella - kiehnää siinä ja kehrää
niin kauan kuin joku läsnäolijoista jaksaa
myötäkarvaan sitä silittää; Brysselin The Fifthlobbaushuoneen
salongissa nro123d, Eduskunnan suuressavaliokunnassa
Messilän kirjailijakokouksessa, Mukkulan saunassa
Poetiikka konfrensissa, Hs.fin keskutelupalstalla, kritiikin porteilla
kirjastojen auditorioissa, näppituntumilla, kansalaisopistojen
tupakkatauoilla, tmstopäällikön lähtiäisissä, kunnanvaltuustojen tyrmissä,
Teboililla, Siwassa,
turun toreilla.

Ehdotuksia kissan nimeksi

Jörökölli

Nitro

Propri

Silvio

Rainerwerner

Konstantin

Nysse

Kissan ristiäiset

Sydän, paatunut
kin liik
ahtaa, sanoo

voi k

uinka se on pieni

Onpa se vill
i, mihin me
tämän kanssa oikein
joudutaan

kaan, aii-ii

aih, aih, hihhii

Aihe

Hei
Olisikohan se Jorman vuoro keksiä viikonlopuksi runoaihe.

Ehdottaa Annaliisa

Yöllä

Pimeää ja valoisa yö.
Nukun.
Valellaan aamuun valoa.
Valellaan se suojeluksella.
Annetaan aikaa ja rakkautta.
Me olemme sillä tiellä jossa
välillä on liukasta ja
näkymät hiukan huonot.
Olemme kaikki samalla tiellä.
Välillä pitää katsoa onko valolamppu kunnossa.
Ohi vaarojen ja myllerrsysten
me kuljemme yhdessä.
Olemme turvassa toisissamme.


Annaliisa

ENKELIT JA LIIKENNE: RUNOHAASTE YÖKYÖPELEILLE

Pikainen teema yökyöpeleille.
Aamulla on enkelimielenosoitus
Onnelantiellä - otetaan kantaa
lasten turvallisuuteen - autot
ajavat holtittomasti ja kovaa
niillä kohdin ja siinä on sekä
asutusta, joissa on paljon lapsia
ja Lotilan lasten ja Tiirismaan
nuorten kulkureitti,

Asialla jälleen Dilan opiskelijat
Lassen johdolla, kansalaisaktivistit
Onnelantieltä

ja Lahden radio suorana-
Ripatin Tapani kysyi runoja,
tuli vähän viime tippaan,
mutta jos yön inspiraatio
iskee enkelit suojelemaan
lapsia liikenteessä

niin antakaa näppäinten soida
ja laittakaa tänne blogiin teksti

katson tämän aamulla 6.30
pari tuntia aikaa

Vanhempi runokooste /Annaliisa

Annaliisa
Omistan


Näyttää helpolta, ei miltään.
Niin kuin yrittäisi tyhjää. Ei mitään jälkeä, ei konkreettista rakennusta, tuolia, kaappia
kangasta, vain puu jonka istutin. Ei edes puutarhaa, vain puu.
Unohdin sen ihan kokonaan kunnes yhtenä päivänä kompastuin ja aloin ihmetellä puuta.
Hevoskastanja, onhan merkillistä, yksi tuommoinen, ihan toisenlainen, vanhan kiviaidan reunassa,
tässä oli joskus polku.
Se puu oli äkkiä iso, pitkä ja tuuhea. Pidin sen lehdistä ja tuoksusta, maailmanpuuni.

Kaikki unohtuu,sekin miten tavanomaisuudet vähän kerrallaan krääntyvät niiksi päiviksi joita elettiin, meidän elämänä. Sitä ei ihan pian huomaa keränneensä tavatonta omaisuutta tavallisista arkisista päivistään, siinä missä elää, siinä missä minä jotain olen. Enkä muualla tahdo olla joku muu, minä haluan olla sama.

Kaikki joihin osuvat tämän päivän päätökset, milloin me rikkoonnumme ja alamme huutaa.
Ja moni olisi huutanutkin, mutta ei uupumukseltaan saanut ääntä enää. Ei viestiä, ei selityksiä, ei ihmiset jaksa elää.

Ei jaksa elää, ajattele, mutta älä kysy enää, nyt sinun on tiedettävä. Tänään ei ole aikaa väsyä, kaikki on suunniteltu valmiiksi, mutta missään ei kerrota milloin sinä putoat siitä suunnitelmasta. Pikku kriisi saattaa yllättää, mutta se on vain kasvamista, silloin muuttuu ja se on hyväksi.
Missään kohdassa sinulle ei ole varattu aikaa levätä, miettiä, alkaa käsittää, tuntea tuskaa niistä vääryyksistä joita sinulle on tehty, tuntea ihollaan ne loukkaukset jotka ihmiset hymyillen sinulle lausuivat.

Kuulla todeksi kaikki, kärsiä kerrankin niin kuin minulla oikeus on, niistä vääryyksistä, joita on tehty, kuule, minä en anna enää niiden mennä ohi niinkuin ne eivät olisi tapahtuneet. Kun ei jaksa niin ei sitteen. Kato, ei mun tarviikaan jaksaa, jos mua väsyttää niin, niin pistän itteni oikoselleen. Ja jos mun on paha olla, mä en hymyile, mä irvistän niin että sä näät sen.

Kato kun mä väsyn kaikista sairaista. Sellaset imee niitä joissa on jotain ravintoo sisällä, ja ne tietää sen ihan hyvin. Ne on niitä jotka on ovelia, ja niitä jotka aina keksii syyttää, aina painostaa ja tekee olon hankalaksi niille joilla ei muuten niin hankalaa olisikaan, ne tahtoo että toisella olis samanlainen olo kuin niillä itsellä.
Ja aina toinen jollain konstilla kestää sen paineen, mutta ei se sitä voi todistaa, mitään painostamista, kun se on elänyt aina ilman todisteita.

(Vanhaa jargonia on monta sivua mutta jatkuu joskus toiste jos on tarpeen.)
Annaliisa

Viisi

"Tuollaisina tuokioina kasvoin niin kuin maissi kasvaa yöllä." Thoreau

"Nyt on tämä hetki. Nyt on nyt." Hyry

"Eivät asiat sinänsä saa ihmisiä menettämään mielenrauhaansa, vaan heidän käsityksensä asioista." Epiktetos

"Nyt tiedän: oliot ovat yksinomaan sitä, miltä ne näyttävät – ja niiden takana... ei ole mitään." Sartre

"...elämäni on sujunut melko hyvin huolimatta lukuisista ristiriitasuuksista, joita en ole yrittänyt poistaa." Bunuel

Jokainen näistä on korjannut kurssia,

– alunperin sattumanvaraista –

pari piirua kohti ykseyttä, yhteyttä.

Jakkarat

Olipa muinoin mäellä, jolla ei pyhää tunnettu
suurensuuri navetta, ja siellä kolmesataa lypsävää.
Mutta koska mäki oli kovin korkea ja kalteva
tipahtelivat akat kaiken aikaa lypsyjakkaroiltaan. Ja isännät
rahdattuaan päivittäin maitotonkkia mäkeä alas Karjanlankadulle
kyllästyivät koko hommaan ja alkovat juomaan kiljua.
Niinpä karjanpidosta päätettiin luopua
ja lypsyjakkaroiden jaloista alettin tehdä lankarullia;
mistä sai alkunsa paikkakunnan virkeä puusepänteollisuus.

pink floyd-father's shout

Kirja

Annaliisa/ Kirja

Nainen istui penkillä ja tupakoi
Katseli kuinka ihmiset kulkivat kaikiin suuntiin
Hän tiesi olevansa siinä katselemassa ihmisiä
Mitä muutakaan olisi tehnyt

Päivä oli selkeä
Olisi voinut mennä penkomaan lisää kirjalaatikoita
mutta sehän nyt on sama jos
katselee ihmisiä jotka kulkevat
Jokainen on eri näköinen
Jokaisella on se tarina kuin kirjassa jonka lukisi
Kyllä hän osaisi kirjoittaa yhden tarinan


Päätellen aina siitä miltä näyttivät

Toisaalta
luettuaan kirjoja minkä ehti tiesi
että se miltä joku näytti ei ollut kuin
vaatteet kasvot ja eleet
Melkein kaikki muu oli lukollista päiväkirjaa

Annaliisa

En minä osaa

kirjasta kirjoittaa;
jos elämä hyvin pahasti keikkuu
laitapa pöydän jalan alle Sirkka Turkan RUNOT
ja anna keikulle lisää vauhtia. Jos syksyn pimeys
jo laahustaa, valaise sitä Tanizakin Varjojen ylistyksellä.
Nyt kun sato korjattu, Hamsterit luettu, ja joulu
alkaa ahistaa; laita reppuun armenialaista konjakkia
ja korkeita nietoksia odotellessasi lue Peltosen
Metsästys joulun alla. Urts,urts.
Jos yksin oot, kamu, mutt seuraa vailla, avaa,
tavaa Huomenna hän tulee. Varmasti.

NECRONOMICON

basaarien sokkeloissa
tomuttuneissa kirjastoissa
se kulkee kuiskauksena
ohi korvanjuuren
se etsijän luokseen löytää

avatessa kannen
ihmisen nahkaisen
saa skorpionin suudelman
kuulla syvyyksistä
valittavan kamalan laulun
onkaloissaan uinuvien muinaisten

kohtalon näet
silmien pimeydestä
villisti lepattavan liekin
väkijoukoissa vaeltelevan
hulluksi tulleen arabin

jo menehtyneen kirjailijan
houreko oli vain?
loppunsa kohtasi
aivan
mielisairaalan saleissa

Necronomicon



Vinku

Runoaihe viikonlopuksi/ Kirja

Kirjamessujen aikaan

Runon aiheeksi kirja, siitä
kaikilla on kokemusta, lukeminen aiheuttaa kummallisia tiloja, seikkailuja
jotka saa kuvittaa mielensä mukaan.

Annaliisa

sosiaaligrafiaa

Kun kuljin ohi palavan metsän

en minä nähnyt metsältä puuta

kun kuulin itkevät lapset

en minä nähnyt pienen tytön surua

Vaikka näin miesjoukon vihan, en taakan painoa
ymmärtänyt miehen harteilla

Vaikka puhuisin enkelten kielellä

ei minulla olisi rakkautta

IHMISET

Annaliisa/Aika

Joku vanha lanka on varmaan
jäänyt takkiini
se pitää sen päällä, ja
on lämmin.

Joku vanha tapa kun ihmiset puhuvat
keskenään ja
asiat aina selviävät, on jäänyt
mieleeni, riidat päättyvät sovintoon.

Talo jossa asutaan on tavallinen
niitä on isompia ja pienempiä.
Aina kun meni taloon
ei mikään esine
ollut väärässä paikassa.

Aina kun ihmisiä tuli vastaan
sanottiin päivää.
Kylän väki ilmoitti milloin lapset
olivat väärällä asialla.
Jokainen mahtui
sisälle kapeastakin ovesta
*
Annaliisa
*

HS.fi - Kirjat

Hesarin kulttuurisivuilla on kehittymässä mielenkiintoinen keskustelu

Blomberg Kristian - Puhekuplia - PoEsia 2009 - HS.fi - Kirjat

Hämäysmetsä

Metsän härnäävä häiriintymättömyys,

rauhassaan huuliharpun hurautukset

Käännyn katsomaan kuka tekee taikojaan

kun ei soittanut mummikaan,

ei ole mukana huuliharppuakaan

Peikkometsä taas on mystinen metsä.

Siellä lasta odottaa avaruusolioksi pukeutunut mies.


EL

Puiden sukupuolesta

Mänty on maskuliini,

suora ja selvä niin kuin suomalainen mies

ainakin ennen, isänmaallisten tahojen mielestä, oli.

Kuusi on feminiini,

hameestakin sen jo näkee.

Kuusten keskellä on turvallista

paitsi vähän rupeaa ahdistamaan,

jos niitä on kovin tiheässä.

Haapa taas on maskuliini,

sellainen rauhaton rockhemmo,

vähä niinku epävakaa tyyppi.

Lehdet väpättää koko ajan sillee hermostuneesti.

Ja koivu, se on feminiini,

visuaalisestikin ihana,

kuin pinkeä kesämekkoinen blondi.

Suotta ei koivua ja juhannusta liitetä yhteen.

Jalopuut ovat aatelisia, bättre folk.

Niitä on aika vähän, ehkä onneksi.

Sitten on vielä pienempää sälää:

katajaa, tervaleppää, kuusamaa...

Olkoon ne vaikka skidejä.

Nekin pitäisi muistaa huomioida,

muuten ne jossain vaiheessa

puukottaa selkään.

Metsä- teemaan...

Kun avaat metsän

se avaakin sinut

oksa oksalta

Metsänkuningas

Katso Otsoa kivisessä linnassaan
Kontiota hirsisessä tuvassa, Mesikämmenellä
on marjoista maja
ja hunajasta hämärä häkki

ja tuolla Karhu,

kannon alla, sinne majoittuu
siellä laihtuu ja lisääntyy

Otsolla on vihainen akka
ja Kontiolla tuima muija. Otso
juo linnassaan kirkkaan viinan,
tuvassa Kontio turpean oluen ( ja torkkuu )
Katso Mesikämmentä, poikamiestä
huulilla halu ja makea mehu

entä Karhu, pehmo saalistaja
lehmänlihaan päässyt marjastaja
runopolvillaan
konttaa sananjaloilla, vettä juo onkalosta
kirjanoppinutta mettä

kylmästä kivenkolosta

Suburban

Kirkonmenojen aikaan
pysähdyin aamukävelylllä lähiömetsän reunalle
juuri sulaneen lumen, roskan ja ruskeuden äärellle.

Astuessani varovasti
aluskasvillisuudesta autioon kuusikkoon
aloin miettiä mikä se sellainen metsänpeitto oikein on
Onko se jossain täällä, olenko minä jo sen sisällä

Vaikeaa tänne on kuvitella Johanna Sinisalon Peikkoa
taikka Rautavaaran Päivänsädettä – mistähän nekin nyt tulivat mieleen

Ensin tunnen itseni kovin vanhaksi, lähes naavaiseksi
kunnes muistan kuusten iän - siinähän ne olivat olleet
parhaassa miehuusiässä jo välirauhan aikoihin -ja miksi minä nyt
nimitän kuusta miespuoliseksi ?? Vai onko se sitä; jos maa on äiti
niin puun on oltava mies.

Puiden kansa. En minä puuta ole koskaan halannut.
Koska en näe puuta metsältä?

Yhtä autio, hiljainen kuin on metsä
on myös viereisen koulun kenttä ja sen takana
sunnuntainen tyhjä päiväkoti

Niin , sunnuntai, jos olisi kesäpäivä, ja hongat olisivat harjulla
suorat ja korkeat, ja vielä havunneulasetkin tuoksuisivat niin
ajattelisin Aleksis Kiveä ja etsisin katseella männynoksalla
keinuvaa oravaista

mutta ei täällä uroslintu pesään ketään kutsu,
ei viserrä edes juopunut nainen, vaan

rimpisestä (jollei rimmisestä) hetteiköstä pilkottaa
tyhjäksi juotu vihreä valintatalon muovikassi

Metsärunot

Annaliisa

PERJANTAI

Tänään en kävellyt metsässä.
On pimeä ja tyyny pehmeä.
Katson televisiosta ei mitään.

Kirjassa lukee ei mitään.

Vaeltelen ei missään.

Kaipuukin kuollut, yhteistä
tuo minkä näen silmissään
epäusko, ettei ole muuta
että elämisen tunne pysähtyi; niin syyllinen

Hänestä sen näin, sanoin;
Sinulla on lainassa tuo katse.

Hän kävelee lampun valossa
hengittää tihkusadetta.
Märät hiukset tyynyllä.

Smoerre!

Oi Koeoepenhamina

Sun metsäis rantais avarat
sun uumais lanteis keinuvat
Auvo sun huulillais
puna aamuin silmilläis
Sunko muistais
ken unhoittanut nyt jo on !

Musta timantti

I

Kävelen kaupungissa,
jota en kovin hyvin tunne.

Hevonen vetää perässään aurinkovaunuja.

Alkuhärkä ja merikäärme ottavat mittaa toisistaan.

Naiset juovat kahvia peilisalissa
ja kuningas järjestelee tinasotilaitaan riveihin.

He makaavat hiljaisina tammiveneissään.
Hiukset on laskostettu kauniille sykeröille.

Laivat kuljettavat turisteja kanaalissa ja
turistit matkamuistojaan.

Olen matkamuisto.

II

Musta timantti sulkee kaiken valon sisäänsä.

Miten on mahdollista, että lasinen pinta heijastaa kaiken
moninkertaisesti takaisin?

Juon väkevän kahvin,
ihailen kirjaston korkeaa kattoa
ja seinien aaltoilevia muotoja.

Kuvautan itseni Kierkegaardin
ja jalustalleen kivettyneen leijonan kanssa.
Yritän olla hetken aikaa joku muu.

Hellyydenkipeä mäyräkoira
haluaa leikkiä pallolla antikvariaatissa.

Leikin vähän aikaa.

Ja taas jatkan kävelyä kaupungissa,
jota en kovin hyvin tunne.

Tänään on hyvä päivä kuolla.

Tiedän tämän

koska on hyvä sanoa niin.

Sanoin: vuodet tulevat kuin pilvet

ja sinä kuuntelit minua.

Vuodet tulivat kuin pilvet.

Opin niiltä paljon.

Opin olemaan astumatta asfaltin rakoihin

joista muurahaiset työntävät hiekkaa

käytävistään kadun pinnalle,

opin katsomaan ikkunoiden ääreisiä heijastuksia

ja uskomaan kattoja lintujen levähdyspaikoiksi.

Opin sanomaan ei kun tarkoitin sitä

ja kyllä kun vielä vähemmän uskoin siihen.

Opin kuulta miten varjot voivat olla valtameriä

ja auringolta iltapäivän ikuisuuden

niin kauan kuin aikaa on.

Opin olemaan itseni

vaikka tahdoin olla syksy,

kausi helvetissä, tai jokin muu romantillinen.

Sillä kun aika on poissa,

löytyy ymmärrys

että jokainen siemen

(kasvin eläimen ihmisen)

on unelma.

Tänään on hyvä päivä kuolla .

Tämä oli unelmani.

Kerttu

Jo lehahti Talven luukusta
kutsumatta
kolahti niin kuin ilmaisjakelulehti

Toissa aamuna vielä, istui ja harmitteli
vaahteran oksalla silopääkerttu, minä sille
-Mee jo, hyvän sään aikaan
(lennä vaikka Santoriinille !)
Pyryharakka
tepasteli eilen, nauraa käkätti

Esineet

14.10.09/Annaliisa Lemmetty

TUIKUT

Kahvin juomisen aikaan
valoa hohtavat esineet

uskottelevat


missä hän oli

tässä hän oli

on tässä

Tuikkuvene, Tuikkulumme, Tuikkukatti
*
Annaliisa

Lahti

Kaupunki supistuu:
torilla
napa pyörii
itsensä
ympärillä.

JÄNIS SÖI VIHREÄN POMMIN,
MUTTA EI RÄJÄHTÄNYT.

ONNEKSI OLKOON CHR.
KIRJAPALKINTO ODOTTAA!

selvitykset kommenteissa.