HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 11. helmikuuta 2010

Viimeistelty laitos

Valmistivat vellin huolellisesti. Tasaiseksi tekivät.
Yhtäkään kokkaretta ei lautaselta pitänyt löytymän.

Pyysivät pöytään.
Mitäs pidät, jo kohta kysyivät.
Uusin menu, kuuteen kertaan keitetty!
Kahdeksaan kertaan konsultoitu.
Yhdeksään kertaan kartoitettu, kymmeneen
ovensuukyselty.

Antoivat haarukan.
Miten minä nyt tällä, velliä suuhun saan?
Eikä särmän särmää, ei sattuman sattumaa.
Kallista lautasta, sanoivat, nopeammin joudut.
Leualle menee, rinnalle valuu, sanoin.

Ei sitä kohta kukaan muista, huomaa. Älä välitä -
sinne se haihtuu, sulautuu. Uutta on jo tulossa.

14 kommenttia:

  1. Mitä tähän voi sanoa? Veikkaan, ettei ole keksitty kuva. Muuten Jorma, luen viikonloppuna, jos ei oo kiire.

    VastaaPoista
  2. Muuten Terhi, oletko Historiapäivillä "töissä".

    VastaaPoista
  3. Kalevalainen poljento? Alkusointuja löytyy kyllä, mutta ei nelipolvista trokeeta.

    Runo itsessään on niin pelottavan realistinen, että se puistattaa, jopa pelottaa.
    Eli todella hyvin käsitelty aihetta.

    VastaaPoista
  4. Realistista on kyllä sen minäkin olen nähnyt. Mutta runon ote on hyvin koossa tuommoista on oikeesti..
    Saisit tuostakin aiheesta koosteen..

    VastaaPoista
  5. Eikö näitä vanhoja omia kuvia saa muuten täältä blogista pois jos kyllästyy?

    VastaaPoista
  6. Runosta tunnistin yllättävän paljon samankaltaisuutta omalle kirjoitustyylilleni, etenkin runoille, joita en ole julkaissut missään, lausunut kylläkin. Toivotaan ettei jouduta törmäyskursiiville! :D

    VastaaPoista
  7. Jorma, en ole. Huh, en ehtisikään. saatan mennä kuuntelemaan jonkun esityksen.

    On muuten riemastuttavaa, että on samoja tyylejä, niitä ei voi välttää millään. Ja silti niissä kaikissa on aina jotakin omintakeisuutta. Jos ei muussa, niin esitystavassa. Itse saan hyvinkin paljon tältä porukalta vaikutteita, huomaan asian usein vasta jälkeen päin. Se on minusta riemukasta huomata, siitä tunnistaa, että jonkun toisen juttu on tehnyt suuren vaikutuksen. Ja toinenkin huomaa. Omia vaikutteitaan on kyllä hyvä oppia tunnistamaan ja huomaamaan.

    VastaaPoista
  8. Joo totta kai samoja tyylejä saattaa esiintyä ihan sattumaltakin. Periaatesyystä täytyy sanoa, etten itse ota vaikutteita kenenkään toisen kirjoittajan runosta ainakaan tietoisesti ja jos, niin erikseen mainitsen asiasta runon kohdalla (esm Eliotin inspiroimana tms). Mutta kukin tyylillään, ei ole tarkoitus syyllistää. Oma henkilökohtainen näkemykseni kuitenkin on, että kannattaa miettiä omaa kirjoitustyyliään jos se alkaa jatkuvasti muistuttaa liikaa jonkun toisen kirjoitustyyliä ellei se ole ollut sitä jo alun perin.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Mitä enemmän lukee, sitä enemmän saa vaikutteita. Ja kirjoittaa. Ja kirjoittaa- Ei vaikutteita mielestäni kannata pelätä. Sen sijaan esikuvansa on syytä valita huolella. Kirjoittamalla yhä uudelleen itsensä tyhjäksi alkaa kuoriutua oma ääni. Oma ääni voi leikitellä ja kokeilla erilaisia tyylejä. Mutta niin kuin Eeva kirjoittaa, että ei ota vaikuttita, se on myös yksi valinta. Vastustamalla oppiminen, josta tulee mieleen Leevi Lehdon essee Rihmaston sivuilla, käykääs lukemassa, mitä mieltä oletten siitä -

    VastaaPoista
  11. Tämä mainio juttu tuo mieleen työpaikan ikuiset kehittämispalaverit ja -keskustelut, joihin Pegasoksen ei onneksi juuri enää tarvitse osallistua, hän kun nyhjää päivät kotona ja työskentelee interneteitse. Nykyajan työelämä vaatii vastapainokseen yöelämää.

    VastaaPoista
  12. Kiitoksia kommenteista ja keskustelusta.
    Vaikutteisiin kannattaa ajautua - kansalliseen- ja maailmankirjallisuuteeen. Establishmenttiin ja marginaaliin. No man is an island.(John Donne)
    Vaikkapa, nyt kun netissä ollaan: Electric verses, UbuWeb, Project Guttenberg, ja muutama sata tai tuhat alan sivustoa näitten lisäksi.

    VastaaPoista
  13. Anteeksi runoilijat, mutta en ymmärrä palstalla viljeltyjä, "akateemisia" kylmiäkin tyyliviittauksia tunnettuihin kirjoittajiin ja muotoseikkoihin.
    Ne ovat ja ne elävät ilman meitäkin. Tämäkään sivusto ei ole, ymmärtääkseni, koko kansan "enzymobedia". Kuka kirjoitti, ja miksi sana lensi lehtoon.
    Sanankäytön huippusivuilla (LSP) ollaan! Tästä innoittuneena olen mukana perustamassa vastaavan kanavan.
    Sanankuokka iskeköön kilvoituksen kaskeen.
    Kutsu tulee kevään aikana "tupareihin".

    VastaaPoista