HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Tämä aikako minussa kiljuu

Ja miksei kiljuisi
miksei Haiti saisi huutamaan
mutten kuule mitään
ollaan hiljaa ja kuunellaan
mitä
viihdettä on tarjolla
Vaikka oikeasti nyt pitää ottaa yksi
autettava
plan järjestön kautta vaikka
muttei se huutoja hiljennä
niitä on liikaa
omiammme me kuuntelemme
vaikka ne ovat totta vain teoriassa
mutta oikeat huudot eivät kuulu tänne asti
Ei sairailla ja nälkäisillä ole voimaa
huutaa
ymmärrämmekö tämän ihan varmasti
Ymmrärränkö huomena mitä tänään olen sanonut

3 kommenttia:

  1. Muistan nuorena (18, ehkä), kun keskustelin erään Koijärvityypin kanssa ja ihailin kovin häsikää. Hän kutsui kotiinsa juomaan teetaä ja paasasi koko maapallon suojelusta. Sitten huomion, että hänen kotinsa oli täynnä kuolleita kasveja. Kiitin teestä ja lähdin kotiin.
    Diggaan runostasi Ansku:)

    VastaaPoista
  2. Joo puheen ja teon välinen kuilu voi olla toisinaan aika iso. Metelöimättä keskittyen perusasioihin, se on minusta viisainta.

    VastaaPoista
  3. Oikeat huudot eivät kuulu tänne asti. Järkyttävän totta.

    VastaaPoista