Runokateus

Tuossa tarttuva riimi
Oikein kohistuva

Ja kauniisti taipuva sana
Kääntyvä, yllättävä,
kiemurtava, pala palapeliä

Viimeistelemätön, fiini
Takeltelematon tyyli

Keksin tuon ensin

Kaunokielinen ilmaisu,
shokeeraava ratkaisu

Tyylirikot taiturit,
sanasaiturit,
takinkääntöpoetiikkaa

Tarttuva, arpova
arvaileva, kiemurteleva

Runneltua runoetiikkaa
kuin runoa ja etikkaa


EL

Floralle ja Panille

Kaikkien kasvien suojelija,
vihreän lehvistön haltija.

Sirkkalehtien, pajunkissojen,
hiirenkorvien vastasyntynyt hyrinä.
Heleänvaalea tuore värähde.
Silmu, joka aukeaa
täyteläiseksi ääneksi.

Kaikkien kasvien suojelija,
kukkivan kedon kummi.

Lemmikkien, leskenlehtien,
vuokkojen juuripuhjennut helinä.
Hentojen värien liverrys.
Nuppu, joka aukeaa
lumoavaksi soitoksi.

Hän

Ei häneltä tätä kotia otettu.
Ei.
Hän meni miehelään tästä.
Nuoret nyt liikkuvat kylästä toiseen.
Talon kohdalla on sireeni. Se on suuri ja korkea puu.
Ja alhaalla on joskus ollut taloa suojaamassa komea kuusiaita.
Aita on siellä. Unohdettuna. Tehtävää vailla.
Omenapuu
kukkii kuin hulmuaisi morsiamen huntu tuulessa.
Kullerot kattavat koko rinteen, kauas, kauas
kunnes vihreä metsä nousee
ja
päättyy siniseen taivaan utuun.

Siinä minä seison.
Paikan päällä.

Tätä tietä.

Tämä tie vie eteenpäin.

Tästä ei lähtisi ihan minkälaiseen tulevaisuuteen hyvänsä.
Täältä
jos lähtee, tietää
ettei minkään turhan tähden, vaan
tarkoituksen, elämän mittaisen.

Vihreää satiinia

Läpikuultavassa metsässä
heidän kätensä
ojentuvat hitaasti auki
vihreää satiinia
sormenpäissään

Muodot/6

Minulle valkeni muutama totuus hänestä, itseäni varten.
Kuinka huomaaminen helpottaakaan.
Minulla ei ole peliä jota pelata.

Kaikki pyörii silti.
Ihmiset eivät pysähdy
sisäisillä tapahtumilla ei ole tarvetta
jäädä paikoilleen
ne muuttavat muotoa ja sisältöä. Kiehtovimmat löydöt
tuntuvat siltä että pääsee tuntemattomaan.
Uuteen erään jota kukaan ei vielä ole selittänyt valmiiksi.
Mutta
joillakin on tämä kokemus.
- Niin kuin löytäisi itsensä elossa.

Se. Varma. Kotimainen.

Jos asiat olisivat menneet toisin...

Miksi tänään on liputettu

Noh. Se johtuu siittä, että kerranmuinoin pernajalaisen
maanviljelijän poika Miihkaeli Agricola
keksi ja kehitti uutteen nimeltä Cielicilju.
Sitten Mesopotamian ajan
ja Baabelintornin-sekoituksen siitä oli vähällä tulla
maailman suosituin tuote, mutta sattuipa Ameriican
melkein syvässä Etelässä eräs herraPemberton
saamaan idean, että lisätään tähän velliin
hiukan kokaiinia, niin jopas kansa riemastuu.
Tätä lisäystä Miihkaeli ei uskonpuhdistusmiehenä
ollut arvannut tehdä, niinpä hänen kohtalokseen
jäikin harjastukkaisen ja kaksihaaraiskielisen
marginaalikansan sivistäminen.
Tulcoon valceus.

Runovirkavapaa

Lasken lauseet lepoon
sanat lakoon

virkkeet veden varaan
riimit vuoteen omiksi


Annan runon olla
vaarattomassa vartiossa

Kutsun kun tarvitaan

Kaikki on lastenleikkiä

taas kun tarvitaan


EL

Lumi

Lumi on veden olomuoto, jota sataa talvella maahan. Lumihiutaleet ovat pieniä tähtiä, jotka muodostavat maahan valkoisen paksun maton. Jos puu sattuu hiutaleen tielle sen matkalla maahan, hiutale saattaa jäädä myös puun oksalle. Lumella on myös monia erilaista lumen laatua kuvaavia nimiä kuten esim. nuoska, loska, räntä. Kun lunta on paksulti, kävelyreitit joudutaan kaivamaan lapiolla. Tiet ja kadut puhdistetaan yleensä isoilla erityisesti lumen siirtämiseen tarkoitetuilla nk. aura-autoilla.

Lumessa voi harrastaa mm: Hiihtoa (ks. hiihto), laskettelua (ks. laskettelu), pulkalla laskemista ja lumiukkojen tekemistä. Pienet jyrsijät tekevät lumeen käytäviä. Jos talvella ei sada lunta (sellaistakin on tapahtunut) ihmiset masentuvat, eivätkä jaksa odottaa kevättä ja saattavat jopa tehdä itsemurhan. Talvella on yleensä mustavalkoista ja värit palaavat vasta keväällä, kun lumi muuttuu hiljalleen vedeksi ja puut kasvattavat uudet lehdet.

Onks..

...jonkin valtakunnansovittelijaa näkyny ? kun

Yhet melkein ei leivo leipää
Yks melkein kyllästy festivaaleihinsa tyystin -
eikä melkein kirjoita runoja, toviin muka
Tätä yhtä melkein ei hymyilytä

Muodot/8

Samaa mäkeä
eri vuodenaikoina kuljettuaan
muistaa mäen muodon

jalkapohjissa on lumen ja soran ääni

kuinka kengänpohja taipuu pakkasella
miten se lämmössä muotoutuu ihon
myötäisemmäksi

Sade uittaa pienissä puroissa hiekkaa mäen alle

Asvaltin tasaisuudesta muistan pien hajun

Punainen auringonlasku
polttaa kuusen oksien takana
kohta on kekäleen musta ilta

Huhtikuussa kun
kolli laulaa aidalla
Punasukkaiset
tytöt etsivät syytä
myöhäiseen kotiintuloon


versio 2

Kun mahla nousee
alkavat kollit laulaa,
punasukkaiset
tytöt keksiä syytä
myöhäiseen kotiintuloon

Kuulopuheita

Hitaus on kuulemma tulossa muotiin.

Titityy titityy,
sanoi talitintti.


rs

Annikki Poetry Festival |

tässä vähän almanakkaan ennakkotietoa tulevasta kesästä

Annikin Runofestivaali 12.6.2010 Tampereella | Annikki Poetry Festival | John Giorno, Jaan Kaplinski, Annikinkatu, runo, festari, Runokaupunki

Ylösnoussut kokki

Kokki nousi,
korkeimmalle kohdalle.
Yhä ylemmäs.
Kiipesi kiipeämistään.

Akkavuorella ämmät
keittivät mämmiä.
Naisvuorella nauroivat
neidot, pashaa
posket pullollaan.

Oma lehmä oli kokilla ojassa
ja pyykin valmiina pivossa.

Ja niin tuumaili kokki.
Täällä olen enkä
muuta voi, liemi
minut marinoi.

Kevään valo

Kello oli kahdeksan illalla, huhtikuu.

Istuin puupinolla.

Pikkusisko touhusi omiaan ja sen perään piti katsoa.

Vilkaisin ylös:

taivas oli vielä avara ja valoisa.

Ei mitään erikoista, tylsää oikeastaan.

Silti se hetki jäi mieleen.

Pääsiäislammas II

Pääsiäislammas
yllätti jälleen.
Kokki joutui liemeen.

Piti olla paisti,
mutta olikin
etuneljännes.

Mitä etua on neljänneksestä?

Luuta on aika paljon,
mitä sen kanssa tehdään.
Keittokirjassa sanotaan,
että lihakauppias kyllä
paloittelee luut.

Mistä minä lihakauppiaan
löydän, keskelle pääsiäisiloa?

Meillä on yksi kirves.
Sen paikka on mökillä.
Aika tylsä juttu.

Sahata ei varmaan voi?

Luut paloitellaan,
lihat paistetaan.
Liemet ja sipulit
laitetaan matkaan.
Mausteita varmaan
entiseen malliin.

Lammas selvisi kriisistä,
joutuu mureaksi uunissa.
Kunnia olkoon siis
pakotetun paistinlaittajan,
neljänneksen edunvalvojan.

Syvähenkinen elämä

Myötä- ja vastamäessä
luisti yhtä paljon.
Sitten tuli kevät.

Puhalsi hengen
hengettömään.

Meillä ei ole lapsia.
Sen sijaan on
kaksi vanhusta
-mies ja kissa.

Toinen odottaa kuolemaa,
toinen elämää
jääkaapin vierellä.

Minä jossain siinä keskellä
lankalauantaina,
marketin kahvilassa.
Kun suklaamunat
ovat loppuneet hyllystä
ja entinen piispa kerää
eteisessä kolikoita
maailman köyhille.

Siinä kaiken keskellä
olen ketjun viimeinen
lenkki, sukuhaudan
kaivertamaton kivi.

Miten puhallan
hengen hengettömään.

Puu ja minä

Puu kaatuu
harmaantuu
Kyykistyn kokoon
koloon
kannon onkaloon
puukiipijä kiipeää ylös kylkeä

Kylven koskessa
kovassa virrassa
koska kylmenen
puhdistun.

Puu huutaa apua.
Anna anteeksi puu.
Kolo oli jo paikallaan.
Kuka oli paikalla?

Kaivan ja juuret muodostavat holvin
ovi kolvataan, paikataan
paikka alkaa olla, arvellaan.

Sumussa voi puuhailla
puu halaa
suu on musta onkalo
kolo.

Kodin onni puuttuu
huudan
sumussa ei kukaan kuule.

Puu, tule mennään eteenpäin.

Harmaa ei valaise
Vain lasten huudot kuuluvat
ei kuunnella

Tikka hakkaa oveen
kiipijä on kipeä
lopulta puu uupuu
kaipuu painaa
painan puuta
uni painuu.

Ovi kolvataan kiinni
koputus lakkaa kuulumasta.
Lakkaan kulumasta,
mutta puu maatuu vaan

juuret puuttuvat.

Rakkaustapaturma

Spontaani ilo on sen ensimmäinen oire.

Huonosti siinä voi tietenkin käydä, äkkiäkin.

Tulta ja vettä on turha yrittää sovittaa yhteen,

ja juuri siitä on usein kysymys.

Silti sen jälkeen on jotenkin laajempi.

Tajuaa, että noinkin voi joku toinen asiat nähdä.

Puuhastelua

Nyt on ollut vaikka mitä ajateltavaa ja toimintaa
että ei ole voinut runoihin paneutua
muulla tavoin kuin tekemällä runo cd:n
Sitten olivat kirjamessut ja seuraavalla viikolla
hurjan rankat neljän päivän työkeikat
Sen jälkeen tuli tälle viikolle kaksi työkeikkaa
ja samaan aikaan sukulaisia pohojanmaalta
vierailulle tänne Lahteen
He onneksi saivat olla päivät sisaruksillani ja
illalla oli sitten miitinkejä ja keskiviikkona koko päivä
yhteistä menoa.
Sukuloimisporinoita

Kaiken jälkeen olen hiukan puolitehoinen
mutta nyt on taas vapaata, onneksi, sillä
heti tuli mieleen että kirjoitan kun toivun
tai sitten maalaan. Tai vain olen olemassa.

Rastaan musta aamu

Varhain toissa aamuna
tienvarren pensaikossa istui
mustiin pukeutunut lintu.
Aurinko oli juuri nousemassa, vaan
räntää satoi taivaan täydeltä - lintua
ei paljon laulattanut - ei hymyilyttänyt
vaikka jääpuikko sen keltaisessa nokassa
alkoi jo hiljalleen sulaa:

http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F02773_1

Virposunnuntai

Kissalle paju,
kevään lelu,
jolla se virpoo
pitkin lattiaa.

Ja ulkona loputon paljaus,
maan liha, joka kohta
tuoksuu auringossa.

Tuoreeks, terveeks.

Tänä vuonna
ens vuonna,
joskus ei koskaan.

Palmusunnuntaina

Palmusunnuntaina jäiset vitsat heitetään pois,

talvi heitetään pois;



ei kinuta,kerjätä, kuriteta

ei tehdä bisnestä tai loitsujakaan esitetä



Vaan



Harmaa Kissa saa kehrätä

pajukossaan



Siis mitä saa kehrätä?



kehrätä

kevättä



Ruskea Kana saa hautoa

pesässään



Ai mitä saa hautoa?



hautoa

kesää



Kirjava Kukko,

ylväs

rintaansa röyhistäen

saa kerrankin laulaa



Niin, mitä saa laulaa?



Laulaa linnunlorut

Kieeeeeekua!


Nyt

ritsahtelee

ratsahtelee jo!



Kas,



Kullankeltaiset Tiput,

siinä

valon sokaisemat,

suojattomat,

oikovat untuviaan



pian nurmikollaan

saavat tanssia


Jaa, mitä saavat tanssia?


Tiputanssia,

ainakin syksyyn asti.

mämmi

Nyt kun minulla on toinen lautasellinen mämmiä menossa
niin tuli mieleen, että joku teistä esim. Terhi voisi kertoa
mitä kulinaristis-kansatieteellis-uskonnollista symboliikkaa
tähän autuuteen oikeen liittyy. Sillävälin kipaisen hakemassa
valintaladosta paksumpaa kermaa!!

Saari

Lintunainen tanssii
saaressa.
Lintunainen,
puoliksi joutsen.
Lintunainen levittää
siipensä ja huutaa.

Missä on avaruuden vastakappale.
Missä on lintumies, puoliksi joutsen.

Rautakauden omenapuu
levittää kukkansa ja kypsät
hedelmät putoavat maahan.
Rautakauden omenapuu levittää
siipensä ja tarjoutuu pesäksi joutsenille.

Kuinka niin, lintunainen
ja lintumies sanovat.
Kuinka niin.

"Minä olen rautakauden omenapuu
ja kannan äitini sydäntä.
Minä olen rautakauden
omenapuu sydänsaaressa.
Syön ja juon multaa.
Tehkää pesä, ottakaa omena,
herättäkää ikuinen tieto.
Minä olen rautakauden
omenapuu äitini saaressa.
Sydämen äly,
joka syö juo multaa."

Rentoutusmusiikkia

(jos joku sattuu tarviin, eihän sitä koskaan tiedä)

http://www.youtube.com/watch?v=GPNybw-1kc0&feature=related

TÄÄLLÄ OLLAAN

Virtuaalikuohuvat esiin ja poks. Sain juhlallisesti kirjauduttua LSP:n sivuille. Ainakin ymmärtääkseni näin kävi. Kilistys kaikille!

TÄNÄÄN ON HYVÄ PÄIVÄ HERÄTÄ

J.K. IHALAISELLE ON MYÖNNETTY
TÄMÄN VUODEN EINO LEINO-PALKINTO

"toisin tekemisestä ja kirjan ja sanan voiman vaalimisesta."

Jo toinen tunnustus tälle keväälle, joka kertoo
mielestäni siitä, että akateemisen kirjallisuuden
valta säröilee ja halkeilee sopivasti.

Tiina Pystysen Puupää-tunnustus kertoo
tietysti enemmän sarjakuvamaailman
avarakatseisuudesta, mutta se, että hänen
kahdeksas teoksensa Lemmentanssit sain
positiivisen arvion Parnassossa kertoo
siitä, että jotain on avutumassa.

Mitä yhteistä on Ihalaisella ja Pystysellä?

He ovat vahvasti oman äänensä kannattajia
ja oman estetiikkansa luojia ja haltijoita.
Molemmat ovat tehneet pitkän ja haastavan
uran suomalaisessa kirjallisuuskentässä, joka on
sanalla sanoen usein umpimielinen ja vanhanaikainen
havaitsemaan ja erityisesti tunnustamaan uutta
ja tuoretta.

Molemmat kertovat myös ihailevansa englantilaista
William Blakea, joka teki kirjansa alusta alkaen itse.

ONNEA J.K. IHALAINEN JA KOSKEN VOIMALLA PYÖRIVÄ KIRJAPAINO!

Lisää kuvia Messuilta 21.3.2010

Anna-Liisa


Anita


Jorma

Kirjamessukuvia II

Tätä kuvaa vähän manipuloitu.

Kirjamessukuvia I

Kiitos ..

..messuista, ystävät ja kylänmiehet.
Erityiskiitos niille tahoille, jotka jälleen kerran
yli- ympäripuhuivat minut voittamaan esiintymis-
haluttomuuteni ja -pelkoni.

Kumarrus, pokkaus ja jalanraapaisu.

Yhtenä iltana

yhtenä iltana menin bistroon
ihan vaan lattelle
siellä istui runoilija
hän katseli poissaolevan näköisenä seiniä
raapusteli jotakin paperiinsa
yksittäisiä sanoja
soperteli
oli keksinyt elämänsä parhaimman lauseen
sitten hän ryysti lasin tyhjäksi,
sanaakaan sanomatta
kiskaisi palsan niskaansa,
pyyhkäisi ulos,
kadulle

kapakka oli täynnä keijuja

ne helisivät

Eräänä vuonna

Eräänä vuonna tutustuin kansatieteilijään.
Sinä talvena lunta oli satanut niin paljon että
ukkoja tipahteli talojen katoilta yhtenään.
-Tämä tietää sitä , että tulee lämmin kesä,
totesi tieteilijä ja sytytti udmurttiasta hankkimansa
piipun ja kiirehti
takinliepeet lepattaen bistroon lattelle.
Senkoommin ei hänestä ole kukaan kuullut mitään,
mutta seuraavana kesänä talojen pihoilla
seisoskeli paljon tonttuja.

Teetön kaupunki

Jos Lahti olisi tähti, sanoisivat
lahtelaiset olevansa tähestä kotoisin.

Lahti on teen poissaolon kaupunki, koska
lahtelaiset pelkäävät yli kaiken hienostelijaksi nimittelyä.

Vaikka viimeistä käyttöpäivää ei olekaan niin
silti moni asia täällä on parasta ennen.

Vaikka täällä on puitteet monenlaiselle, silti en voi
kutsua tätä puitteiden kaupungiksi.
- Ahaa, puitteitten kaupunki,
hyvin sointuu sekin;

Hiihto/mäenlaskupuitteista ei enää viitsi puhua. Se on niin päivänselvää.
Vaan onpa täällä hyvät puitteet konsertti - ja varsinkin urkumusiikille.
Teatteripuitteet ovat myös mallillaan.
Kuin myös patsashankintapuitteet.
Vittuilu- ja alatyylipuitteet ovat erinomaiset, etenkin penkkiurheilun puittessa.
Hyvät on puitteet myös oluenpanoon ja hiivan paisumiseen.
Lahtauspuitteet on nyttemmin laiminlyöty.
Aivan tyhjällä torilla on erinomaiset kaupankäynnin puitteet
Se vaan pitäisi täyttää autoilla
jotta ihmiset voisivat kävellä Launeelle ostoksille.

Logistiikalle, varsinkin läpi- ja ohikululle
täällä on pitkät perinteet ja
oikorataa myöten helsinkiläiset pääsevät alle tunnissa muuttamaan Lahteen.

Laitanko tähän hymiön? En. Kuvidelkaa se.

Kirjailijakokous

Kuuntelin äsken Alivaltiosihteeriä. Siellä puhuttiin Mokkulan kirjailijakokouksesta, joka pidetään ensi kesänä internetissä facebookissa, blogeissa ja ties missä. Eikös tää oo sellainen? Tervetuloa! :)

Pötsi

Varhain aamulla kun
lypsyrobotti oli juuri käynyt, ja nyt pihalta kuuluu
Arla Valio Ingmannin säiliöauton ääni,
pääsee Ammulta henkäys:
Voi tätä sotkua. Eivät enää muista että
maito valmistuu lehmässä, enkä minä ymmärrä
ihmisen kieltä, en
puhu suomea, en osaa ruotsia.
Minulla on Satakerta ja
jos sinne saan laktoosi-intoleranssin, niin
ovat pulassa. Koko koalitio.

Frida, Virginia ja Nainen On -runojen innoittamana

Lauantaiaamun myyntimies

Ovikello soi
myyntimies tyrkkä käteeni kutsukortin
tilaisuuteen
sanon lukevani tekstin myöhemmin kiitos
Olen juuri noussut kuolleista ja menossa suihkuun
silmäaluksilla tv ohjelman pätkän liikuttamaa mustaa kajalia

Luen lehtisestä: "Jeesus antoi elämänsä monien puolesta"

Mainoslehtisessä piikkikruunu on muuttunut melkein seksikkääksi rastatukaksi
käsivarret selvästi bodatuiksi
ja koko ehostus
vastaa tämän päivän haasteisiin

Kysymyksiin vastataan jos menee tilaisuuteen!

Kevättä odotellessa

Kirje LSP-runoilijoille

RAKKAAT YSTÄVÄT

Sairastelen neljättä päivää flunssaa ja tunnustelen olisiko pahin jo ohitse vaiko ei. Tämä aamu on parempi kuin eilinen. Yöllä kuume nousi kolmeenkasiin ja puoleen, sitten nappasin kuumetta alentavan lääkkeen. Hanki ja aurinko on yhdessä niin kirkas, että flunssasta arat silmät kaipaavat melkein aurinkolaseja sisälläkin.

Selailin tässä blogiamme, kun etsiskelin lapsiin ja nuoriin liittyviä runojani ja kannanottojani. Samalla luin meidän kaikkien tekstejä. Me olemme kirjoittaneet paljon. On spontaaneja oivalluksia, ilkikurisia piikkejä, syviä pohdintoja, upeita metaforia, yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tuntemuksia. Teemarunoja. Musiikkia. Runokuvia. Muisatteko vielä Pegan Runorotan. Entä Vinkun paluun nahkaiseen Pariisiin. Ja Eevan Äitimaa-runon, joka herätti vilkkaan keskustelun. Entäpä Ilpan upean runon, jonka jälkeen jäin ainakin itse kaipaamaan hänen tekstejään. Anna-Liisan penkolaatikon aarteet. Terhin kirkasääniset ensisäkeet ja hurjan innostuksen palon jatkaa runoilua. Jorman vankan ja varman blogin hallinnoinnin ja säkeet, joilla hän on luotsannut meidän kirjoittamista mutu-jutuista kirjallisuuteen - linkit ja vinkit, jotka ovat vieneet meitä eteenpäin ja herättäneet keskustelua. On valokuvia esiintymisistä. On runokutsuja radioon, milloin omenapuun puolesta, milloin lasten liikenneturvallisuuden puolesta. On niin paljon kaikenlaista HYVÄÄ energiaa, toivoa antavaa voimaa, että minun piti oikein pysähtyä tämän aisan äärelle.

Tämä on ensimmäinen blogisivusto, jossa olen mukana. Ja olen aiemmin suhtautunut hyvin epäillen koko nettikirjoitteluun. Nyttemmin, tämän kahdeksan kuukauden aikana LSP-blogista, Terhiä lainatakseni, on tullut olohuoneeni, jota ilman on vaikea elää.

Olen käsikirjoittajana ja näytelmäkirjailijana tottunut olemaan tekstieni kanssa taka-alalla. Ja uskokaan tai älkää, myös se rooli on ollut minulle merkittävä, mieleinen ja opettanut paljon. Viime vuoden runoviikko muutti hyvin paljon elämääni. Rohkaistuin Lanun aukiolle miltei päivittäin runojeni kanssa. Lukiessani ääneen runoja ohikulkijoille, huomasin mitkä tekstit toimivat, mitkä eivät, olin nimittäin ottanut pöytälaatikosta satunnaisen pinon mukaan. Minulla oli työryhmäni kanssa Kalevalan naiset nyt-kertomustuokio kirjastossa. Ja lauantaina runoviikoni huipentui Slämärin jaettuun ykkössijaan. Tutustuin Tossavaisen Jouniin ja Rytkösen Olaviin.

Se innostus, joka Runoviikolta 09 ryöpsähti on siivittänyt meitä kaikkia tänne saakka, vaikka sitä emme ole niin ajatelleetkaan. Tuon viikon jälkeen tutustuin Terhiin paremmin ja aloimme puuhata tätä yhteisöä. Aivan uudenlaisen runonäkymän ovat silmiini tuoneet Visa ja Eeva. Hei ystävät, mehän oltiin Pitkä Pubissakin, muistattekos? Ja Pega oli messissä mukana siellä ja Kotkassa! Blogillamme on myös lukijoita ja kommentoijista on jäänyt päällimmäisenä mieleen chr. Anita ja Matti.

Rakkaat ystävät, olen saanut jakaa kanssanne runoa ja elämää. Kiitos siitä. Kiitos myös siitä, että olen saanut purkaa analyysiripulia teksteihinne, se on ollut hyvin opettavaista minulle. Olen saanut myös teiltä rohkaisua, palautetta ja kannustusta omalle runoudelleni ja omalle runoäänelleni. Silloinkin, kun olen odottanut kommentteja, ja vaikka niitä ei ole tullut, niin myös se hiljaisuus on lopulta vahvistanut minua. Olette olleet mukana kissan hautajaisissa ja ristiäisissä. Ompputalkoissa. Joulukässäriprosessissa. Yön pitkinä tunteina näyttöpäätteiden toisella puolella, tai aamulla, tai iltapäivällä - kuintenin heti miten läsnäolevia. Muutamalla sanalla sanoen: olette tehneet elämästäni rikkaamman ja antoisamman, vähemmän yksinäisen ja enemmän yhteisörunollisen!

Rakkain terveisin & kiittäen Lealiisa

Kiitos LSP:n Naiset

Aamu

Järvestä nousee korkea kallion seinämä.
Kuinka kivi värjää itsensä?
Tekee harmaaseen ruusunpunaista raita aaltoa
ulokkeita
joille kukaan ei voi mennä.
Kataja ja sammal aitioita.

Järvellä auringossa sumu liikkuu,
seinämällä perhosia.

Olen täällä yksin yhden aamun.

Sinustako lavarunouden Suomen mestari? | Lahti | yle.fi

Sinustako lavarunouden Suomen mestari? | Lahti | yle.fi

Kaukon päivänä

Vihdoin
maanjäristysten, mutavyöryjen, tulvien
ja ainaisen väkivallanuhan takaa,
lumenlumon
ja rännän ylistyksen joukosta
kiirii jotain lupaavaa - kaivattua;
tikat ovat alkaneet koputtaa
puiden runkoja yhä kiivaammin

Breaking News, Breaking News

ja kiurut
Suomenlahden etelärannalla kuuntelevat, odottavat
- Joko nyt! - Ei vielä.
- Joko nyt? -Ei. Odotetaan vielä päivä, pari. Malta nyt.

Räntäpolkka (a finnish trad.song)

Saiskos sitä räntää jo tiskin ALTA
saiskos sitä räntää jo tiskin ALTA
saiskos sitä räntää jo tiskin ALTA

Päästään jo riemun VALTAAN!

Hilipati hippan hippan HEI
hilipati hippan hippan HEI
hilipati hilipati hippan HEI

Surua tunneta EI!

Räntä kaunistaa

Tutkittu on:
räntä kaunistaa.

Räntä lisää myös pirteyttä.
Aivan yhtä hyvä vitamiininlähde kuin appelsiinit tai päärynät,
Suomen kansallishedelmät.

Räntää vaan tänne lisää - ja isosti,
etten sanoisi viljalti ja paksulti.

Parahultaisen paljon!

Ja pikku vinkki väsyneelle:

Aamulla kannattaa levittää kasvoille räntänaamio.
Räntää saa nyt myös kapseleina,

räntätiivistettä unohtamatta!

Kevättalven valtias

Räntä,

kevättalven valtias,

sen kitka polttaa talven pois,

hännällänsä hämmentää.