yhtenä iltana menin bistroon
ihan vaan lattelle
siellä istui runoilija
hän katseli poissaolevan näköisenä seiniä
raapusteli jotakin paperiinsa
yksittäisiä sanoja
soperteli
oli keksinyt elämänsä parhaimman lauseen
sitten hän ryysti lasin tyhjäksi,
sanaakaan sanomatta
kiskaisi palsan niskaansa,
pyyhkäisi ulos,
kadulle
kapakka oli täynnä keijuja
ne helisivät
No voehan tokkiinsa. Nythän rupesi Lyyti kirjoittamaan. Kiitos.
VastaaPoistaHyvän runon teki kyllä toi Terhikin.Odotan mitä Lyyti seuraavaksi keksii.
VastaaPoistaEsitetäänkö nää messuilla? :)
VastaaPoistaAika tyhmästi teki se runoilija. Olisi vaan jäänyt keijujen kanssa kisailemaan, mutta ei muuta kun tuuleen ja tuiskuun parhaiden lauseiden perään...
VastaaPoistaKuule Pega runoilija on aina runoilija vaikka keijut helisisivät tai seireenit tihisisivät...
VastaaPoistaKyllä, runoilija ei keijuja eikä tonttuja kumartele!
VastaaPoistaNiin ,oih! Ylpiänä lankeemuksen edellä kulkekoon hän. lankennut enkeli tahi jokin ylppö.
VastaaPoistaYlppö? Arvoko?
VastaaPoistaEi. Tämä on toinen ylppö.
VastaaPoistaArvon sukunimi kirjoitetaan isolla. Hyvin isolla.
Tuskin tarkoittaa kaljupäistä Herra Ylppöäkään tuon samaisen pienen alkukirjaimen takia. Ehkä ylppö kuvastaa runoilijan tapaa sivuuttaa arkipäivän pienet kiusat sillä lailla ylevästi, ylpösti.
VastaaPoista