Lintunainen tanssii
saaressa.
Lintunainen,
puoliksi joutsen.
Lintunainen levittää
siipensä ja huutaa.
Missä on avaruuden vastakappale.
Missä on lintumies, puoliksi joutsen.
Rautakauden omenapuu
levittää kukkansa ja kypsät
hedelmät putoavat maahan.
Rautakauden omenapuu levittää
siipensä ja tarjoutuu pesäksi joutsenille.
Kuinka niin, lintunainen
ja lintumies sanovat.
Kuinka niin.
"Minä olen rautakauden omenapuu
ja kannan äitini sydäntä.
Minä olen rautakauden
omenapuu sydänsaaressa.
Syön ja juon multaa.
Tehkää pesä, ottakaa omena,
herättäkää ikuinen tieto.
Minä olen rautakauden
omenapuu äitini saaressa.
Sydämen äly,
joka syö juo multaa."
Tässä tekstissä on vahvoja elementtäjä, jotka miellyttävät: rautakauden omenapuu, sydänsaari, lintunainen. On tanssillista rytmiä, tuleeko se sitten joutsenesta, sen siipien symmetriasta ja liikkeestä, mene ja tiedä. Tulee mieleen pohdinta paratiisista. Entä kuka on viimeisen osan puhuja? Olisiko sydän sinällään jo älykäs, tarvitaanko sydämen älyä? Nämä vain kysymyksiä? Mielenkiintoinen teksti, jonka lukee moneen kertaan.
VastaaPoistaRakastan tätä runoa. Rakastan omenapuita. Tässä on niin kaunis kokonaisuus. Rakkaustarina. Rautakausi. Omenat. Tunnelma. Kaikki on niin elävää, syvää ja merkitystä täynnä.
VastaaPoistaHieno runo, todellakin. Olin aiemmin aikeessa kirjoittaa, että sen ainut vika on, että se vetää lukijan ihan hiljaiseksi( ja tässä blogissa on muutenkin ollut jokin suvantovaihe meneillään), mutta onneksi AnnaLiisa ja Terhi ehtivät kumota väittteeni.
VastaaPoistaJokin aika sitten luin artikkelin, kuinka Balttian maiden mytologiaan kuuluvat joutsenet ja kurjet, niiden siivet. Jotain juttua taisin siitä kehittelläkin, mutt se on toinen juttu...
hyvä runo. upea aloitus. kiitos.
Tervetuloa, oi linnut! Kyllä tänne eläimiä mahtuu. Teksti on ehjää ja selkeää, puhuu perusasioista.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoi, kirjoitin vastarunon ja painoin väärää nappulaa. Ihanaa saada Anita mukaan. Jatkan ja yhdyn Terhibn kommenttiin paremmalla ajalla > Terhi, hyviä kysymyksiä, loistavia ja analyyttisyyttä. Ja muut, nyt yritän muistella itsekseni sen vastarunon....
VastaaPoistaJa Pegalta pitää kysyä, muistatko sen Hectorin biisin Linnut, linnut linnut ohi lentäneet...
VastaaPoistaSinun runosi on aamun avaukseni. Tässä on jotain aivan uskomatonta nöyryyttä, kauneutta, rakkautta. Teksti läpäisee ihmisen kokonaan. Avaa aistit.
VastaaPoistaTätä ei voi unohtaa.
Voi kiitos ihmiset, miten lämpimästi otitte ensimmäisen runoni vastaan. On tärkeää saada palautetta pöytälaatikkoon.
VastaaPoistaAnnaLiisa, sait minussa itkijänaisen esiin tällä viimeisellä kommentillasi. Vihdoin tunnen olevani virrassa, pitkä hämärä väistyy, jokin uusi nousee esiin. Elossa ollaan!
Lealiisa: Hectorin Linnut-kappaleesta minulla on jonkinlainen, aika hämärä, muistikuva. Taattua hectoria varmaan.
VastaaPoistaJa mitä Anitan runoon tulee, niin vahva myyttinen vire siinä on.
Voi itku. Anita. Kun aamulla luin runosi herättyäni, kyyneleet tulivat silmiini.
VastaaPoistaSiis itkijänaisia ollaan.
Mutta sehän on hyvä, hieno asia. On siis hyvä huomata että on elossa kun jokin liikuttaa. Ollaan iloisia että saamme tuntea syvästi, tällaisia asioita ei saa rahalla vaan on jotain paljon isompaa, arvokkaampaa.
Sinun tämä runosi on jäänyt mieleeni soimaan. Itkin kun luin tämän taas. Piti etsiä tämä esiin. Tämä on niin vahva, niin koskettava, minulle.Tämä on täynnä rakkautta, kauneutta, uskoa. Voi itku. Edelleen tosi upea.
VastaaPoista