J.K. IHALAISELLE ON MYÖNNETTY
TÄMÄN VUODEN EINO LEINO-PALKINTO
"toisin tekemisestä ja kirjan ja sanan voiman vaalimisesta."
Jo toinen tunnustus tälle keväälle, joka kertoo
mielestäni siitä, että akateemisen kirjallisuuden
valta säröilee ja halkeilee sopivasti.
Tiina Pystysen Puupää-tunnustus kertoo
tietysti enemmän sarjakuvamaailman
avarakatseisuudesta, mutta se, että hänen
kahdeksas teoksensa Lemmentanssit sain
positiivisen arvion Parnassossa kertoo
siitä, että jotain on avutumassa.
Mitä yhteistä on Ihalaisella ja Pystysellä?
He ovat vahvasti oman äänensä kannattajia
ja oman estetiikkansa luojia ja haltijoita.
Molemmat ovat tehneet pitkän ja haastavan
uran suomalaisessa kirjallisuuskentässä, joka on
sanalla sanoen usein umpimielinen ja vanhanaikainen
havaitsemaan ja erityisesti tunnustamaan uutta
ja tuoretta.
Molemmat kertovat myös ihailevansa englantilaista
William Blakea, joka teki kirjansa alusta alkaen itse.
ONNEA J.K. IHALAINEN JA KOSKEN VOIMALLA PYÖRIVÄ KIRJAPAINO!
Jees, Ihalainen, joka tekee kirjat omassa myllyssään, on rautaa. Siinä ei desktop publishingia tarvita.
VastaaPoistaHyvä Jysky! Meillä hihkuttiin jo aamiaispöydässä tätä tunnustusta. Ajatella miten hienoa on kun nämä omaääniset pääsevät esille.
VastaaPoistaMeidän maassa jostain syystä on tämä tradition voima hyvin vahva, uudenlaisen on vaikea päästä läpi ja pienet piirit kyllä toimivat tehokkaina portinvartijoina. Jos johonkin leikkiin ryhtyy, niin sitten on sitä jatkettava lähes hamaan hautaan ollakseen vakavasti otettava ja jos hyppäät jonkun aidan toiselle puolelle, olet helposti oudoksunnan kohde.
Suuremmissa kuvioissa (lue suuremmissa maissa) omaääniset ovat jo kauan nousseet koloistaan, ohi virallisen taidekoulutuskentänkin, jos ääni on ollut riittävän omaperäinen.
J:K:n esitykset ovat vangitsevia. Onnea J.K:lle!
VastaaPoistaKannatan ehdottomasti palkinnon saaja Ihalaista. Olen monesti puhunut hänestä myös Sanaajien ryhmässä.
VastaaPoistaKannattaa kulkea omia teitään, niinkuin buutsimies.