HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Yhtenä iltana

yhtenä iltana menin bistroon
ihan vaan lattelle
siellä istui runoilija
hän katseli poissaolevan näköisenä seiniä
raapusteli jotakin paperiinsa
yksittäisiä sanoja
soperteli
oli keksinyt elämänsä parhaimman lauseen
sitten hän ryysti lasin tyhjäksi,
sanaakaan sanomatta
kiskaisi palsan niskaansa,
pyyhkäisi ulos,
kadulle

kapakka oli täynnä keijuja

ne helisivät

10 kommenttia:

  1. No voehan tokkiinsa. Nythän rupesi Lyyti kirjoittamaan. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Hyvän runon teki kyllä toi Terhikin.Odotan mitä Lyyti seuraavaksi keksii.

    VastaaPoista
  3. Esitetäänkö nää messuilla? :)

    VastaaPoista
  4. Aika tyhmästi teki se runoilija. Olisi vaan jäänyt keijujen kanssa kisailemaan, mutta ei muuta kun tuuleen ja tuiskuun parhaiden lauseiden perään...

    VastaaPoista
  5. Kuule Pega runoilija on aina runoilija vaikka keijut helisisivät tai seireenit tihisisivät...

    VastaaPoista
  6. Kyllä, runoilija ei keijuja eikä tonttuja kumartele!

    VastaaPoista
  7. Niin ,oih! Ylpiänä lankeemuksen edellä kulkekoon hän. lankennut enkeli tahi jokin ylppö.

    VastaaPoista
  8. Ei. Tämä on toinen ylppö.
    Arvon sukunimi kirjoitetaan isolla. Hyvin isolla.

    VastaaPoista
  9. Tuskin tarkoittaa kaljupäistä Herra Ylppöäkään tuon samaisen pienen alkukirjaimen takia. Ehkä ylppö kuvastaa runoilijan tapaa sivuuttaa arkipäivän pienet kiusat sillä lailla ylevästi, ylpösti.

    VastaaPoista