HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Puu ja minä

Puu kaatuu
harmaantuu
Kyykistyn kokoon
koloon
kannon onkaloon
puukiipijä kiipeää ylös kylkeä

Kylven koskessa
kovassa virrassa
koska kylmenen
puhdistun.

Puu huutaa apua.
Anna anteeksi puu.
Kolo oli jo paikallaan.
Kuka oli paikalla?

Kaivan ja juuret muodostavat holvin
ovi kolvataan, paikataan
paikka alkaa olla, arvellaan.

Sumussa voi puuhailla
puu halaa
suu on musta onkalo
kolo.

Kodin onni puuttuu
huudan
sumussa ei kukaan kuule.

Puu, tule mennään eteenpäin.

Harmaa ei valaise
Vain lasten huudot kuuluvat
ei kuunnella

Tikka hakkaa oveen
kiipijä on kipeä
lopulta puu uupuu
kaipuu painaa
painan puuta
uni painuu.

Ovi kolvataan kiinni
koputus lakkaa kuulumasta.
Lakkaan kulumasta,
mutta puu maatuu vaan

juuret puuttuvat.

8 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Nyt yritän kirjoittaa saman uudelleen. Edelliseen tekstiin tuli yksi lyöntivirhe, joka muutti koko ajatuksen - kyllä on tekniikka perseestä... no niin alusta:

    Ihana sinkanainen röh röh ja tervetuloa vihdoin kokonaan; tätä hetkeä olen odottanut. Ihan on ollut tässä runoyhteisössäkin ääntäsi ikävä. Ja mikä olisi parempi hetki ylösnousemukselle kuin pääsiäinen.

    Runoosi RYTMI vie oikeaan ASEMAPAIKKAAN. Se on runossasi koettavissa.

    Tässä ihailen tapaasi juoksettaa sanoja ja sisältöä sekä luontevasti että uskottavasti. Ja sika, nyt tuli syvälle runoon(matka pitkä lie, ei vastaantulijaa...) ja sinulla on alku uudelle ilmaisumuodolle.Onnea.

    Jalka sanoo: juuret ovat, vaikka niitä ei aina kokisi, näkisi, hahmottaisikaan. Love <3

    VastaaPoista
  3. Puun asuja tuntee puuun kodikseen tai turvakseen. Puulla on juuret. Kirjoittaja toeaa lopuksi että juuret puuttuvat. Niin voi kokea. Puu antaa suojapaikan, kolon asua. Jotenkin tämä puu on iso asia tässä. Koti.
    Pidin tästä runosta vaikka en pysty äkkiseltään sanomaan kovin paljoa.

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa joukkoon! Uutta raikasta juttua, ilo lukea. Tässä runossa on tosiaan rytmistä imua ja tarinaa, taitavaa sanaleikittelyä. Puun ja minän suhde saa muodon kertojan toteamuksissa ja huudahduksissa. Puu on hiljaa, mikä on puu, alkaa ajatella. Jään odottamaan tarinalle jatkoa.

    VastaaPoista
  5. Ai tervetuloa, luulin että olit jo täällä!
    Herkullista sanaleikkiä, kuitenkin monikerroksista ja mietityttävää. Kuka on minä ja mikä on puu. Puun kanssa ollaan ja eletään, mennään eteenpäin. Puiden kansa puhuu puiden kanssa. Runossa on todella vahva metsän tuntu.

    VastaaPoista
  6. Onpa hieno juttu, nimenomaan juuri tuo rytmi ja imu, jota aikaisemmat kommentoijat jo ansiokkaasti käsittelivät. Lopetus on hyvin tyylikäs.

    VastaaPoista
  7. kiitos kommenteista!
    Luen niistä, että tunnelma välittyy ja aina jotakin sellaista, jota ei edes itsekään olut ajatellut. Rytmi on ollut kovasti opiskelun alla, joten hyvä kuulla siitäkin. Kauheasti jännitti kirjoittaa itsensä esiin, mutta huomaan, että tämähän saattaa olla mukavaa...

    röh

    VastaaPoista
  8. Juu, tervetuloa; sinua on kovasti odoteltukin, hyvä. Ja runo on on hyvä myös, rytmiltään ja rakenteeltaan mielenkiitoinen, minkä kollegat ovat jo ehtineet todetakin, joten ei nyt siitä sen enempää. Laitapa vaan lisää tekstiä esille...
    joo, ihan mukavaa täällä on; siitäkin metkaa, että vaikka kuinka vakavasti kirjoittaisi, niin silti siitä tulee hyvä, iloinen mieli. Kirjoittamisesta vai lukemisesta - älä kysy.

    VastaaPoista