Kaarinin omenapuun alla on aina ollut
oranssin taivaan väri
tuoksuu kehäkukilta
mutta väreistä kukin on mieltään
On keltaisakin mutta nämä ovat kuin Kaarin
määrittelemätön
eikä hänen naurunsakaan koskaan kuole
muita nauruja en tiedäkään
On
iltoja kun Make ja Maikki tuulessa huojuvat
vaikka niiden oksat ovat rungon paksuiset
omenat
pysyvät tiukasti kiinni
Heitä on katsottu aina rakkaasti
niin kuin tietäisivät hedelmiään viipaloitavan
maukkaiksi piirakoiksi, - yhä
vaikka tulisia talvia on ollut jo monta
kissa orava kettu ja viirupöllö
tunsivat tienoon puut ja polut
lepikot pajupensaat
he tanhuat tiesivät
ja
milloin kypsyvät omenat
Jees- tämä on cd:llä. Annaliisan äänen kuulee lukiessa korvissaan. Saisipa kaikki jutut tänne reaaliaikaisesti myös kuulohavaintoina. No, ehkä sekin aika koittaa...
VastaaPoistaJoo, on kyllä ihmeellistä miten voimakkaasti tuo CD:n kuunteleminen vaikuttaa tähän lukukokemukseen. Ihan kuin kuuntelisi ja lukisi samanaikaisesti. AnnaLiisalla on miellyttävä lukuääni ja -tapa.
VastaaPoistaOlen vielä itsekin hämmentynyt omasta runoäänestäni. Yhä mietin että kananttaako runo lukea vain hiljaa vai onko cd n kuunteleminen tarpeellista. Onhan uudessa ajassa tietysti valintoja joita joutuu miettimään. Ainakin tuo kokeilu on ollut mielenkiintoista tehdä.
VastaaPoistaAnita on oikeassa, minäkin kuuntelen samalla kun luen, ja nautin tekstistä!
VastaaPoistaja siis myös Pega. Toi ajatus on varmaan muutaman vuoden päästä todellisuutta. Hauskaa, että tänne on syntymässä oma LSP-kirjasto.
VastaaPoista