HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Kevään valo

Kello oli kahdeksan illalla, huhtikuu.

Istuin puupinolla.

Pikkusisko touhusi omiaan ja sen perään piti katsoa.

Vilkaisin ylös:

taivas oli vielä avara ja valoisa.

Ei mitään erikoista, tylsää oikeastaan.

Silti se hetki jäi mieleen.

9 kommenttia:

  1. Ei mitään erikoista. Sellaiset hetket oikeastaan jäävätkin mieleen. Tavallisuuden mittavuus, se että kaikki olennainen on siinä, juuri siinä hetkessä.

    VastaaPoista
  2. Niin se on, silloin kun on vain eniten olemassa ja huomaa taivaan värit, silloinhan sitä kokee juuri sen olemassaolevan hetken. Se on aina merkittävää.

    VastaaPoista
  3. Niin. Olen ajatellut, että Ne hetket, jotka jäävät näin vahvasti ja seuraavat meitä ovat jollain tavalla Hereilläolon ja Läsnäolon hetkiä elämässä. Ihania hetkiä-ikään kuin:
    ei mitään, on Kaikki mitä on.

    VastaaPoista
  4. Niin, kovin yleviä kirjoittavat harmonysisters tuossa yllä, eivätkä toki huonosti kommentoikaan. Vaan minulle tuli mieleen, jotta isossa veljessä, olipa hän nyt sitten nuoruusiässä tahi ei, huhtikuun valo synnyttää tiettyä levottomuutta, jolloin Elämä näyttäisi olevan muualla kuin halkopinon päällä, ja näinollen taivaan avaruus, tylsyys sen alla jää tavallaan teennäisen negaation kautta mieleen.
    Hyvä kuvaus, joka tapauksessa, pega.

    VastaaPoista
  5. Hyviä huomioita, sisters and brother. Sen hetken tunnelmassa oli tosiaan jotain epämääräistä. Ja se siskokin on aika paljon nuorempi. Huomenna täytyy käydä bongaamassa sen kaksoset 12 v. (á 6 v.).

    VastaaPoista
  6. Ai niin isoveljet!!! joo oishan mun pitänyt tääkin tästä nähdä. Arvatkaa mitä ne mulle teki? sito potkuhousuista kirjahyllyn jalkaan kiinni....ja ajoi rallia kärryilläni aikaa ottaen + naapurin pojat. Tästä johtuu, että välillä jämähdän mökkiin ja välillä on hirmunen meno päällä ;)

    VastaaPoista
  7. ...niin että kyllä sitä vähemmästäkin ihminen emansipatioi...emansipatinoituu.

    VastaaPoista
  8. Harmoonisitersit..patinoituvat juu, kokoajan.
    Mutta noista tuli mieleeni ihan oma keksimä viisaus. Siis runoon liityen.Kun huomaa että on tylsää, silloin on elämä hyvässä järjestyksessä, koska mitään oikeaa katastrofia ei ole, joka veisi ajatukset pois tästä ; taivaanrannan ja puupinon ja siskon näkemisesta.Paitsi se nuoren ihmisen näkemys että on TYLSÄÄ.Hän tietysti kuvittelee että kaikki kiva on jossain muualla.Ihan tyypillistä se kyllä on vielä patinoituneenakin...

    VastaaPoista
  9. Olen kyllä sisar Annaliisan kanssa samaan mieltä tylsyyden huomaamisesta. Yllä mainituista syistä rakstan tylsyyttä!

    VastaaPoista