Keväisin
hankien madalluttua on runoja syytä hoitaa kuten omenapuita.
Karsimalla liian
laajalle levinnyttä oksistoa -
muotoilemalla
hajalleen kulkeutunutta, mitään sanomatonta tai
epämääräisesti sanovaa,
jopa kuollutta
tekstimateriaalia suppeammaksi, käyttökelpoiseksi
aineistoksi.
Liian ylös
kasvaneiden latvaoksien, yltiöpäisen korkealentoisten
virkkeiden,
joiden ymmärtäminen on hämärtymässä,
joista ei enää kohta saa otetta,
näiden sanojen,
säkeiden oksien, poisto/madaltaminen.
Ei liene hyväksi
jos runosta kiinni saamiseen, hedelmän poimimiseen, tarvitaan
pitkät tikapuut,
jotka kaikenlisäksi on lainattava
akateemisen koulutuksen omaavalta naapurilta. Joskin,
on otettava
huomoioon, että tällöin voi saada käsiinsä
hedelmän,
jota ei muuten saavuttaisi, jossa sisältöä
ei muuten ymmärtäisi olevankaan.
Niin omenapuilla kun
runoudellakin on muutama perusrunko, johon voidaan,
niin halutessaan,
istuttaa uusi lajike, joka istutuksen onnistuttua
tuottaa
alkuperäiseen lajiin nähden poikkeavia hedelmiä.
Kokeilut ovat
mielenkiintoisia, monesti, joskaan ei aina, hedelmällisiä.
On muistettava koska niin omenapuun kuin runoudenkin jalostamista
ja
kokeiluja on tehty jo vuosisatojen ajan, näinollen aivan uusien
ennenkokemattomien lajikkeiden aikaansaaminen on vaivalloista ja
onnekasta,
siis onnea vaativaa, pelkän työ lisäksi.
Mutta arvonsa
uudella omenalajikkeella on niin kuin runolajikkeellakin jo
itsessään,
siinä että se on olemassa, eikä
vain ja ainoastaan siinä että se on makoisa,
tai
realistinen, tahi lystikkään, rytmikkään lentoisa
ja/tai helposti omaksuttavissa.
Hapokkaat, makeat,
satoisat, ja kuulakkaat runot ovat kirjoitetut jo moneen kertaan.
Karsimisen
seuraksena syntyy yleensä suuri määrä irti
leikattua rivistöä, säkeistöä,ja oksistoa.
Ainakin osa niistä,
on syytä varastoida suotuisaan paikkaan, runoaihioiden varastoon,
mahdollista jälkikäyttöä ajatellen.
Kaikkein
pienimmän silpun voi polttaa, tukevamman säeaineiston pinota
liiterin viereen, suojaan räystään alle, mieluummin ei
kovin auringonpaahteiselle seinustalle.
Osan voi kompostoida, mutta
on syytä muistaa että
omena/runomateriaali ei välttämättä
ole yhteen sopiva kaiken muun maatuvan kirjallisentuotteen kanssa,
on
vaarana että silputussa kirjallisessa jäämistössä
alkaa elää proseduurillisia kantoja,
jotka ahdasmielisessä
ympäristöissä koetaan viruksina, jotka olisi
hävitettävä.
Osan runoista voi
viedä kauas metsään, ojiin kuusien juurille, mistä
peurat käyvät niistä talven mittaan nauttimassa.
