HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Rentoutusmusiikkia

(jos joku sattuu tarviin, eihän sitä koskaan tiedä)

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

TÄÄLLÄ OLLAAN

Virtuaalikuohuvat esiin ja poks. Sain juhlallisesti kirjauduttua LSP:n sivuille. Ainakin ymmärtääkseni näin kävi. Kilistys kaikille!

TÄNÄÄN ON HYVÄ PÄIVÄ HERÄTÄ

J.K. IHALAISELLE ON MYÖNNETTY
TÄMÄN VUODEN EINO LEINO-PALKINTO

"toisin tekemisestä ja kirjan ja sanan voiman vaalimisesta."

Jo toinen tunnustus tälle keväälle, joka kertoo
mielestäni siitä, että akateemisen kirjallisuuden
valta säröilee ja halkeilee sopivasti.

Tiina Pystysen Puupää-tunnustus kertoo
tietysti enemmän sarjakuvamaailman
avarakatseisuudesta, mutta se, että hänen
kahdeksas teoksensa Lemmentanssit sain
positiivisen arvion Parnassossa kertoo
siitä, että jotain on avutumassa.

Mitä yhteistä on Ihalaisella ja Pystysellä?

He ovat vahvasti oman äänensä kannattajia
ja oman estetiikkansa luojia ja haltijoita.
Molemmat ovat tehneet pitkän ja haastavan
uran suomalaisessa kirjallisuuskentässä, joka on
sanalla sanoen usein umpimielinen ja vanhanaikainen
havaitsemaan ja erityisesti tunnustamaan uutta
ja tuoretta.

Molemmat kertovat myös ihailevansa englantilaista
William Blakea, joka teki kirjansa alusta alkaen itse.

ONNEA J.K. IHALAINEN JA KOSKEN VOIMALLA PYÖRIVÄ KIRJAPAINO!

tiistai 23. maaliskuuta 2010

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kirjamessukuvia II



Tätä kuvaa vähän manipuloitu.

Kirjamessukuvia I

Kiitos ..

..messuista, ystävät ja kylänmiehet.
Erityiskiitos niille tahoille, jotka jälleen kerran
yli- ympäripuhuivat minut voittamaan esiintymis-
haluttomuuteni ja -pelkoni.
Kumarrus, pokkaus ja jalanraapaisu.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Yhtenä iltana

yhtenä iltana menin bistroon
ihan vaan lattelle
siellä istui runoilija
hän katseli poissaolevan näköisenä seiniä
raapusteli jotakin paperiinsa
yksittäisiä sanoja
soperteli
oli keksinyt elämänsä parhaimman lauseen
sitten hän ryysti lasin tyhjäksi,
sanaakaan sanomatta
kiskaisi palsan niskaansa,
pyyhkäisi ulos,
kadulle

kapakka oli täynnä keijuja

ne helisivät

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Eräänä vuonna


Eräänä vuonna tutustuin kansatieteilijään.
Sinä talvena lunta oli satanut niin paljon että
ukkoja tipahteli talojen katoilta yhtenään.
-Tämä tietää sitä , että tulee lämmin kesä,
totesi tieteilijä ja
sytytti udmurttiasta hankkimansa
piipun ja kiirehti
takinliepeet lepattaen bistroon lattelle.
Senkoommin ei hänestä ole kukaan kuullut mitään,
mutta seuraavana kesänä talojen pihoilla
seisoskeli paljon tonttuja.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Teetön kaupunki



Jos Lahti olisi tähti, sanoisivat
lahtelaiset olevansa tähestä kotoisin.

Lahti on teen poissaolon kaupunki, koska
lahtelaiset pelkäävät yli kaiken hienostelijaksi nimittelyä.

Vaikka viimeistä käyttöpäivää ei olekaan niin
silti moni asia täällä on parasta ennen.

Vaikka täällä on puitteet monenlaiselle, silti en voi
kutsua tätä puitteiden kaupungiksi.
- Ahaa, puitteitten kaupunki,
hyvin sointuu sekin;

Hiihto/mäenlaskupuitteista ei enää viitsi puhua. Se on niin päivänselvää.
Vaan onpa täällä hyvät puitteet konsertti - ja varsinkin urkumusiikille.
Teatteripuitteet ovat myös mallillaan.
Kuin myös patsashankintapuitteet.
Vittuilu- ja alatyylipuitteet ovat erinomaiset, etenkin penkkiurheilun puittessa.
Hyvät on puitteet myös oluenpanoon ja hiivan paisumiseen.
Lahtauspuitteet on nyttemmin laiminlyöty.
Aivan tyhjällä torilla on erinomaiset kaupankäynnin puitteet
Se vaan pitäisi täyttää autoilla
jotta ihmiset voisivat kävellä Launeelle ostoksille.

Logistiikalle, varsinkin läpi- ja ohikululle
täällä on pitkät perinteet ja
oikorataa myöten helsinkiläiset pääsevät alle tunnissa muuttamaan Lahteen.

Laitanko tähän hymiön? En. Kuvidelkaa se.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kirjailijakokous

Kuuntelin äsken Alivaltiosihteeriä. Siellä puhuttiin Mokkulan kirjailijakokouksesta, joka pidetään ensi kesänä internetissä facebookissa, blogeissa ja ties missä. Eikös tää oo sellainen? Tervetuloa! :)

Pötsi

Varhain aamulla kun
lypsyrobotti oli juuri käynyt, ja nyt pihalta kuuluu
Arla Valio Ingmannin säiliöauton ääni,
pääsee Ammulta henkäys:
Voi tätä sotkua. Eivät enää muista että
maito valmistuu lehmässä, enkä minä ymmärrä
ihmisen kieltä, en
puhu suomea, en osaa ruotsia.
Minulla on Satakerta ja
jos sinne saan laktoosi-intoleranssin, niin
ovat pulassa. Koko koalitio.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Frida, Virginia ja Nainen On -runojen innoittamana

Lauantaiaamun myyntimies

Ovikello soi
myyntimies tyrkkä käteeni kutsukortin
tilaisuuteen
sanon lukevani tekstin myöhemmin kiitos
Olen juuri noussut kuolleista ja menossa suihkuun
silmäaluksilla tv ohjelman pätkän liikuttamaa mustaa kajalia

Luen lehtisestä: "Jeesus antoi elämänsä monien puolesta"

Mainoslehtisessä piikkikruunu on muuttunut melkein seksikkääksi rastatukaksi
käsivarret selvästi bodatuiksi
ja koko ehostus
vastaa tämän päivän haasteisiin

Kysymyksiin vastataan jos menee tilaisuuteen!

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Kirje LSP-runoilijoille

RAKKAAT YSTÄVÄT

Sairastelen neljättä päivää flunssaa ja tunnustelen olisiko pahin jo ohitse vaiko ei. Tämä aamu on parempi kuin eilinen. Yöllä kuume nousi kolmeenkasiin ja puoleen, sitten nappasin kuumetta alentavan lääkkeen. Hanki ja aurinko on yhdessä niin kirkas, että flunssasta arat silmät kaipaavat melkein aurinkolaseja sisälläkin.

Selailin tässä blogiamme, kun etsiskelin lapsiin ja nuoriin liittyviä runojani ja kannanottojani. Samalla luin meidän kaikkien tekstejä. Me olemme kirjoittaneet paljon. On spontaaneja oivalluksia, ilkikurisia piikkejä, syviä pohdintoja, upeita metaforia, yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tuntemuksia. Teemarunoja. Musiikkia. Runokuvia. Muisatteko vielä Pegan Runorotan. Entä Vinkun paluun nahkaiseen Pariisiin. Ja Eevan Äitimaa-runon, joka herätti vilkkaan keskustelun. Entäpä Ilpan upean runon, jonka jälkeen jäin ainakin itse kaipaamaan hänen tekstejään. Anna-Liisan penkolaatikon aarteet. Terhin kirkasääniset ensisäkeet ja hurjan innostuksen palon jatkaa runoilua. Jorman vankan ja varman blogin hallinnoinnin ja säkeet, joilla hän on luotsannut meidän kirjoittamista mutu-jutuista kirjallisuuteen - linkit ja vinkit, jotka ovat vieneet meitä eteenpäin ja herättäneet keskustelua. On valokuvia esiintymisistä. On runokutsuja radioon, milloin omenapuun puolesta, milloin lasten liikenneturvallisuuden puolesta. On niin paljon kaikenlaista HYVÄÄ energiaa, toivoa antavaa voimaa, että minun piti oikein pysähtyä tämän aisan äärelle.

Tämä on ensimmäinen blogisivusto, jossa olen mukana. Ja olen aiemmin suhtautunut hyvin epäillen koko nettikirjoitteluun. Nyttemmin, tämän kahdeksan kuukauden aikana LSP-blogista, Terhiä lainatakseni, on tullut olohuoneeni, jota ilman on vaikea elää.

Olen käsikirjoittajana ja näytelmäkirjailijana tottunut olemaan tekstieni kanssa taka-alalla. Ja uskokaan tai älkää, myös se rooli on ollut minulle merkittävä, mieleinen ja opettanut paljon. Viime vuoden runoviikko muutti hyvin paljon elämääni. Rohkaistuin Lanun aukiolle miltei päivittäin runojeni kanssa. Lukiessani ääneen runoja ohikulkijoille, huomasin mitkä tekstit toimivat, mitkä eivät, olin nimittäin ottanut pöytälaatikosta satunnaisen pinon mukaan. Minulla oli työryhmäni kanssa Kalevalan naiset nyt-kertomustuokio kirjastossa. Ja lauantaina runoviikoni huipentui Slämärin jaettuun ykkössijaan. Tutustuin Tossavaisen Jouniin ja Rytkösen Olaviin.

Se innostus, joka Runoviikolta 09 ryöpsähti on siivittänyt meitä kaikkia tänne saakka, vaikka sitä emme ole niin ajatelleetkaan. Tuon viikon jälkeen tutustuin Terhiin paremmin ja aloimme puuhata tätä yhteisöä. Aivan uudenlaisen runonäkymän ovat silmiini tuoneet Visa ja Eeva. Hei ystävät, mehän oltiin Pitkä Pubissakin, muistattekos? Ja Pega oli messissä mukana siellä ja Kotkassa! Blogillamme on myös lukijoita ja kommentoijista on jäänyt päällimmäisenä mieleen chr. Anita ja Matti.

Rakkaat ystävät, olen saanut jakaa kanssanne runoa ja elämää. Kiitos siitä. Kiitos myös siitä, että olen saanut purkaa analyysiripulia teksteihinne, se on ollut hyvin opettavaista minulle. Olen saanut myös teiltä rohkaisua, palautetta ja kannustusta omalle runoudelleni ja omalle runoäänelleni. Silloinkin, kun olen odottanut kommentteja, ja vaikka niitä ei ole tullut, niin myös se hiljaisuus on lopulta vahvistanut minua. Olette olleet mukana kissan hautajaisissa ja ristiäisissä. Ompputalkoissa. Joulukässäriprosessissa. Yön pitkinä tunteina näyttöpäätteiden toisella puolella, tai aamulla, tai iltapäivällä - kuintenin heti miten läsnäolevia. Muutamalla sanalla sanoen: olette tehneet elämästäni rikkaamman ja antoisamman, vähemmän yksinäisen ja enemmän yhteisörunollisen!

Rakkain terveisin & kiittäen Lealiisa

maanantai 8. maaliskuuta 2010

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Aamu

Järvestä nousee korkea kallion seinämä.
Kuinka kivi värjää itsensä?
Tekee harmaaseen ruusunpunaista raita aaltoa
ulokkeita
joille kukaan ei voi mennä.
Kataja ja sammal aitioita.

Järvellä auringossa sumu liikkuu,
seinämällä perhosia.

Olen täällä yksin yhden aamun.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Kaukon päivänä

Vihdoin
maanjäristysten, mutavyöryjen, tulvien
ja ainaisen väkivallanuhan takaa,
lumenlumon
ja rännän ylistyksen joukosta
kiirii jotain lupaavaa - kaivattua;
tikat ovat alkaneet koputtaa
puiden runkoja yhä kiivaammin

Breaking News, Breaking News

ja kiurut
Suomenlahden etelärannalla kuuntelevat, odottavat
- Joko nyt! - Ei vielä.
- Joko nyt? -Ei. Odotetaan vielä päivä, pari. Malta nyt.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Räntäpolkka (a finnish trad.song)

Saiskos sitä räntää jo tiskin ALTA
saiskos sitä räntää jo tiskin ALTA
saiskos sitä räntää jo tiskin ALTA

Päästään jo riemun VALTAAN!

Hilipati hippan hippan HEI
hilipati hippan hippan HEI
hilipati hilipati hippan HEI

Surua tunneta EI!

Räntä kaunistaa

Tutkittu on:
räntä kaunistaa.

Räntä lisää myös pirteyttä.
Aivan yhtä hyvä vitamiininlähde kuin appelsiinit tai päärynät,
Suomen kansallishedelmät.

Räntää vaan tänne lisää - ja isosti,
etten sanoisi viljalti ja paksulti.

Parahultaisen paljon!

Ja pikku vinkki väsyneelle:

Aamulla kannattaa levittää kasvoille räntänaamio.
Räntää saa nyt myös kapseleina,

räntätiivistettä unohtamatta!

Kevättalven valtias

Räntä,

kevättalven valtias,

sen kitka polttaa talven pois,

hännällänsä hämmentää.

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

HYVÄ TERHI-NYKYKANSANRUNOILIJA

Kiitos sädehtivästä runoesiintymisestä
Kalevalan päivän tilaisuudessa !

perjantai 26. helmikuuta 2010

Anna-Liisalle palkinto

Sori ja niiaus hataran pääkoppani.
Anna-Liisa sua odottaa Hannu Mäkelän Mestari-kirja
edellisen vakavahenkisen tietokilpailun palkintona

Mieliala kuin Siperia

torstai 25. helmikuuta 2010

Raikasteita

On olemassa synteettisiä ilmanraikasteita kuten
"Männynraikas" tai "Vuoriston aamu".
Paras on kuitenkin puhdas luonnontuote:
pakkasessa kuivattu pyykki.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Petollinen hymiö


Illan koittaessa
niittynätkelmän lehdellä istui
surio. Sillä oli ollut
yksi otollinen päivänkajo aikaa
tavata puoliso ja jakaa perimä.
Mutta nyt, lammen pinnasta
alkoi usva jo nousta ja
takertua sen kuultaviin siipiin -

aurinkoinen puolikas
ei saapunut ajallaan.

tiistai 23. helmikuuta 2010

HELLII JA PIINAA

elämä on kovaa
mutta se kannattaa
tyydyn vähään
parempaakaan en saa

valtameren yllä
matkustajakone katoaa
siellä on nähty myös
suuri valkoinen valo

tuolla se tanssii
taas yksin
lihaksi tullut
aavikon kangastus

se
hellii
ja
piinaa

maanantai 22. helmikuuta 2010

Nyt

Harvoin enää näkyy ilmestys jossa on tyyliä
persoonallisuutta ja särmää

sitten tarttuu

Tämä tapa luisua olemattomiin
tämä häviäminen
joka kaiken jo kattaa

paitsi
Sotateollisuuden
on tänään se todellisuuden haara
joka muun tuhoaa
sammuttaa

Sana anna

Sanan annan koskettaa
Raamattupäivien ilmoitus

Moneen kertaan luin väärin, taikka oikein
:
Sanan anna koskettaa
Sannan annan koskettaa
Sana; anna koskettaa
Sanna - anna koskettaa
Sanna - Anna koskettaa


Tyllö

Tässä eräällä viikolla olin saamassa tyttöystävän.
Olimme jo jonkun kerran keskustelleet netitse,
mutta sitten minä onneton menin kirjoittamaan hänelle
ihan oikean kortin. Olin ymmärtänyt hänen olevan
kaunotaiteiden ystävä, joten laitoin korttiin:
"Minäkin olen hyvin esteellinen ihminen. Tavataanko
lauantai-iltana Kiasman baarissa".

No - jos olisin lähettänyt emailin, niin tällaista
t-viivojen unohtamista ei olisi päässyt tapahtumaan.
Myöhemmin hän lähetti viestin, ettei hänellä ole
tapana notkua lauantaisin missään baareissa.


Itsetuhoisa meteorologi


Ennen kuin hän päätti päättää päivänsä

täytyi hänen päättää päivän sää.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Jorma toi edellisessä kommentisssa ajankohtaisuuden

joten jatkan sitä:

yhtä vaikeaa kuin luoda uusi runo on luoda uusi ihminen

Kaikki kunnia ja niiaus ammattitaidolle: Kete Rahkoselle, on isäsä poika!
Pallivahan Tyrnin Marja on hurtti-hauska, mutta kulutettu ennen syntymää,
sen vuoksi olisi toivonut, että väkivallan kasvo, faijan hakkaaja ja parsan imijä
Jone Riksusta olisi stagella vielä ensi launatina ajan kuva niin kuin Ketekin.

lauantai 20. helmikuuta 2010

torstai 18. helmikuuta 2010

Ihmisestäkö vain

Ihmisestäkö vain voi hullaantua?
Ei
vaan
kengistä, kirjasta, elokuvasta, taulusta
huivista, laulusta, lauseesta jossain kahvilassa
kukasta, mausteiden väreistä;
sateen tavasta sataa.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Nautinnoista

Nautinnot ovat yleensa haitallisia
tai erittäin haitallisia.
Nautintoihin keskimäärin kuolee
vuosittain.


Rhythm&blues


Päämäärän
pää määrää

Vaan kohtalon, sen
sydän on jo

Ikijää

Lumi sulaa auringossa.
Räystäältä virtaa pikkuinen puro.
Syntymäkuu.
Jos
olisin syntynyt lämpimällä seudulla
ihmettelisin kuvia lumesta.
Tuntisin hiekan paremmin.
Väistelisin käärmeitä ja tsetsekärpäsiä.
Olisin tietoinen hiekkamyrskyjen aiheuttamista tuhoista.

Hiekasta kaivetaan muinaisia kaupunkeja
ehkä löydämmme vielä papyryskääröjä
joissa on ohjeita viisaaksi elämiseksi
säilyäksemme edes muutamia satoja
vuosia.

Vai löytyykö talletettuja
lain tauluja
ikijään hitaasti sulaessa.

sovinisti...


( sovinisti ...

Istahti siihen viereen
minun mättäälleni
minun tuolilleni
minun reviirilleni

ei! itselleni olin vihainen
-kanto, yksi
tuulentuivertama juurakko
jonka päällä neidit hieroivat nilkkojaan


...karhu)


kun kömpelösti rakastuin
työnsin kuononi rintojen
rintakarvojen väliin
astuin jalkani ampiaispesään

pienet sielut kuolivat
pienet kallot hajosivat

kenkäni juuttuivat hunajaan

en niitä suudellut
nuollut karhunkielellä
jätin ne auringolle, kärpäsille
osoitteeksi rakastetulle

maanantai 15. helmikuuta 2010

Osio

Kylpyhuoneen peilissä illalla, hyvässä
valossa, riitteen alta
tulvivat iirikset.
Kadotettu sekunti raksahtaa aivoissa.
Tuoksujen, värien
huminamassan oikotie
ei johtanut minnnekään.
Seisoin katselemassa, kuinka
alku ja loppu törmäävät toisiinsa
viiveettä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kiitos

monikultuuriaktiivisille blogilaisille Swing It! :in konserttiin osallistumisesta! Kunnioitettavaa, kun samaan aikaan oli monta muuta houkutusta, päällimmäisinä LSP ja mäkihyppy.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Olympialaiset

Lyriikka

Kisat Kultaa Hopeaa Pronssia
1928 Kazimierz Wierynski (POL)
Olympic honour
Rudolf Binding (GER) Riding prescriptions for a loved one Johan Weltzer (DEN)
Symphonia heroica
1936 Felix Dhünen-Sondinger (GER)
The runner
Bruno Fattori (ITA)
Azure profiles
Hans Stoiber (AUT)
The discus
1948 Aale Tynni (FIN)
Hellaan laakeri
Etienne van Heerden (RSA)
Six poems
Gilbert Prouteau (FRA)
Rhythym of the stadium

torstai 11. helmikuuta 2010

Viimeistelty laitos

Valmistivat vellin huolellisesti. Tasaiseksi tekivät.
Yhtäkään kokkaretta ei lautaselta pitänyt löytymän.

Pyysivät pöytään.
Mitäs pidät, jo kohta kysyivät.
Uusin menu, kuuteen kertaan keitetty!
Kahdeksaan kertaan konsultoitu.
Yhdeksään kertaan kartoitettu, kymmeneen
ovensuukyselty.

Antoivat haarukan.
Miten minä nyt tällä, velliä suuhun saan?
Eikä särmän särmää, ei sattuman sattumaa.
Kallista lautasta, sanoivat, nopeammin joudut.
Leualle menee, rinnalle valuu, sanoin.

Ei sitä kohta kukaan muista, huomaa. Älä välitä -
sinne se haihtuu, sulautuu. Uutta on jo tulossa.

Mainoskatko 2

Pidä kiirettä!
Nopeimmat kuulevat parhaat!
Rajoitettu erä!!!
Ota peräkärry mukaan.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Kaatuivat pullot

(Kili kali koli kali) Kaatuivat pullot
hiljentyykö sali?


(Kili kali koli kali) Kaatuivat pullot
nyt kynttilöissä palaa tali


(Kili kali koli kali) Kaatuivat pullot
Hei, nyt ei mennä ali!


(Kili kali koli kali) Kaatuivat pullot
Runohetki, meitä hali!

Kirje Santunkadulle

Hyvä Toipilas

Kysyin lääkäriltäni, voiko kirkasvalolampun
äkillinen ja liiallinen käyttö altistaa herkän ihmisen norovirukselle.
Hän näytti minulle paperin, joka todisti hänen opiskelleen
sähköteknisen opiston fysikaalisen optiikan linjalla kolme vuotta ja suorittaneen opinnot kiitettävin arvosanoin. Kysymykseeni hän vastasi: “Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että kirkas valo
tappaa noroissa elävät virukset hyvin tehokkaasti.”
Mutta, varmuudenvuoksi, suositteli kuitenkin voimakasta rautalääkitystä ja magneettinappeja
jotka selkään kiinnitettyinä imevät rautaa nauttineet
virukset ulos kehosta.
Kahvinjuonnista hän ei varoitellut, mutta suositteli
kuitenkin seosta, jossa on kaksi osaa kahvijauhetta, yksi osa auringonhattu-uutetta ja kaksi osaa kolmentähden jallua.

Lahdessa 9.2.2010
Ystävällisin terveisin
jm

maanantai 8. helmikuuta 2010

Älä sinä

Älä sinä huoli
autoileva nuori
tai lunta lapioiva muori

Vanha kansa sanoo:
Uusi lumi on vanhan surma.

ja jatkaa;
tyyntä myrskyn edellä, johon Kari;
myrskyn jälkeen on pouta sää, mihin Tilhi: tiu- tau
ja putosi puusta

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kahvipuu

Kukkaruukun kahvipuu
sinnittelee tämänkin talven
Ei
sen tarvitse kahviksi asti kukkia
vihreistä lehdistä tiedän ettei valo ole vielä kuollut
vaikka kasvojen varjot syvenevät
eksyneet lisääntyvät
mikä
tie minnekin vie
kun enää
ei kohtaa toista
jonossa

Kaikki odottavat ulospääsyä maailman kaupasta
se myy orkidearuukkuja samalla käytävällä
sokeripullien ja yskänlääkkeen kanssa
Tarjous
kahvipakettiin mahtuu lämpöisen mantereen tuoksu
ripaus tumman sormen himmeää ihoa
hipaisu kauluksella
Valon matka niin ettei se säikähdä
meillä on nyt onneksi tämä
lumi

HÄVIÖN HOHTO

mummo kuului Ilomantsin raittiusseuraan
minä en
kirkonkylän mopopojista
Lahden torin punkkareista 1979
tuumasi
paskapoikien hommia
lisäsi perään
pierun herrat
ja hymyili muikeasti
tenavana katse kiinnittyi
letukan ruosteen jyrsimään kromiin
valaistuneena
tai
sokaistuneena
häviön hohtoon

lapsuus jäi tienpäähän
jota ei palata takaisin
rakkaus ei kuole,
se vain unohtaa meidät
sanoi Matti Pellonpää
Arvottomissa
istun kuppilan kulmapöydässä
syöksypommittajan kyydissä
vastaan satavat valojuovat
sireenien kirkuessa
marraskuun ruostuneet lehdet
kumahtelevat katuun
aamun kajossa
häviön hohto