Aika

Annaliisa

Hiukkaset leikkivät
valon alla
ja mustassa suodattimessa
Ehkä se on kolmen tuhannen vuoden
takaisesta egyptin hiekasta
jade tai kultapatsaan ympäriltä
jossa tihenee hiven hallitsijattaren
hiuslaitteen tomua

kolmen vuosituhannen jälkeen
vesi virtaa
puu pistää esiin
ja metrien syvyyteen on hautautunut
viiniruukkuja
sandaalin remmejä

lapiksella maalattuja
naamionpaloja

pöly pysyy
maan pinnalla

Kahdestoista luukku 2009

Välitila

Oikeastaan mukavampaa kuin aattoilta
on herätä lauantaiaamun maisemaan:
nähdän omenapuiden valkoiset sormet
katsella lempeästi hujanhajan, sikisokin
olevia huoneita
herättää unenlämmin lapsi ja
kirjoittaa blogiin
saimme ensimmäiset joulukortit.

Kaikki on vasta rakenteilla, keskeneräistä
arvoituksellista: enää ei ole työarki, mutta ei vielä juhlakaan.

Liian valmis maisema on usein
sektiolla synnytetty tai ylensyönyt
väsymys vie väljyyden ja tilan luovuudelta.

nappaan tässä parit

Nappaan tässä parit

ihan vaan parit sanat

ohimennen kesken töiden, mennen tuoksuu jo

roiskis loiskis

kis kis

olen KissKiss

paha sitkeä karkki yök

eikun Miss

Miss Finlad Miss Farkku tai märkä t-paita

No en ole, uskoitkos? Kos. Sinne tahdon.

Tämä on sos.

En kyl, en ole sos, en ss, enkä sm, enkä varsinkaan ms (siis laiva)

Vaan ihan S

SHHH

SHHH

Hiljaa hyvä tulee.

S niinku niinkuin S-filmi, S-Market tai S-pastilli

S niinku mato

S niinku sisu, sisupussi, pusi

lal lal laa

olen laa vaa vaan

laavamato

ettäs tiedät laav

luikerran laavana

ja aavaa on, niin aavaa merellä

se mukaansa nappaa.

Yhdestoista luukku 2009

Bohjoinen ulottuvuus - Pöölön jouluBotburi

Bakkanen
siitä suomalaiset tykkää
Bakkanen
kuljetaan nenät huurussa

On hanget gorgeat nietokset
vaan

jouluna jumala syntyy
baras boika bakkasella

se olikin tyttö! ja suoraan bakkas Athenen bäästä!
ilmoille ilkoitteli itsensä impi ihmeellisen ihanainen (love)

däng däng

ja revontulet laulaa hiljaa lauluaan
kulkuset
kulkuset

jouluna jumala syntyy
baras boika bakkasella

siitä suomalaiset tykkää

louhin leukoperistä liikkuva laulu
luotiin, kiputytön kiiremäkeen
gaipaus
unhoitetiin

bakkanen

bagganen
bekka bouta lupasi ensi viikolla

baaa-aaag-ggggaaaaa-neeeeen-
agga paaggaseeeeeennnnnn

kun ihmiskunnan aamu vasta alkoi sarastaa
ja lappi oli jättiläisten maana

niin lappoonia
noidan kauniin kaikuen kutsuu kaipuu

vaharphu-une-ee-en
jäää hää häää tyyy hyyy
sulaa loskaan ja kiireessen

elo ihmisen huolineen ja murheineen

bakkkaaaaneeeeeeeen
leijuu hiljaa maahan
repo juoksi jotta joutui

ja pöölö veti sööööölöööö
böölöbaituli bäällä
botburin, ikimuistoisen ihanan

kun sai glö-glögh-hi-ä-giääääää

thö enb
jatkuu seuraavassa karaokekuppilassa

Jouluntuoja

Aitojen kynttilöiden loiste tytön silmissä
pojalla puna ja tiukujen helinä

Arka on hymy huulilla

ja heikko lymy kumpaisenkin kasvoilla
Massuissa ja tassuissa
paljon puuroa ja kanelia

Joulu on saapunut, alas astunut
pienen pieni rauha takataskussaan
Kahlannut läpi katujen, läpi tyhjentyvien
tavaratalojen, kotiaan etsinyt - eksynyt
Menopaluu-lipulla tuli
risteysasemalle,

ei vieläkään jäädäkseen

Verhot avasi vanhaan näytelmään
puki ihmiset lämpimin nutuin, kylmin naamioin

Sai sauna kynttilät, lintu lyhteen, sai
rappu havut ja lattia oljet, antoi oraville siemeniä, vaan
karhut karhununta nukkuvat

Yksi on joulua rakentanut

toinen siitä sairaita hoitaa

yksi turvaa, toinen herjaa
joku on kiltti

toinen kilttiä esittää

vielä joku lyö, vielä yksi itkua odottaa
Ja joka oveen Joulu koputtaa,
lähes joka ovi aukeaa
Ja niin kuin huoneeseen syntyy lapsi
syttyvät taivaalle tähdet, mutta
suuriin valoihin paimenet eksyvät, ja tietäjät
liikaan tietoon astuvat ja sitä tietä tietymättömiin

Nainen kulkee katua niin kapeaa
valot loistavat ikkunoista
padat höyryää, ja lapset
laulavat kuin aikuiset
Nainen kulkee viitan alla
pitkin pitkää tietä eteisiin ja huoneisiin
kysyy peittoa, kultaa , mirhamia
ja lähes jokaisessa kammiossa yksin nukkuu jeesuslapsi
Kylmä on, hän lämmöntuojaa, rauhansaajaa odottaa

Miehen ääni

Joopajoo

.

.

.

tuli erimielisyyttä,

taas...

Sitä mä vaan ihmettelen,

miksei naiset tee pojistaan sellaisia kuin itse haluavat?

Juu, ei kuulemma voi, kun niissä on niitä huonoja ominaisuuksia,

sattumoisin kaikki samoja kuin isällä.

Scheisse, sanoo saksalainen

( Nein! Scheissen Sie nicht! sanoo ne aina Derrickissä).

.

.

.

Vai onks se schiessen?

No, yksh lysti.

Jos lähtis Kiinaan.

Sielläkin on minibaareja...

Rva N. nousee tuoliltaan

Filosofin rouva N. on toimelias nainen.

Nyt hän istuu ja ihmettelee:

Onko hänen luovuutensa astia ehtymässä?

Hän hakee lasillisen vettä
juo pitkin kulauksin,
ja katsoo horisonttiin.

Sähköposti tursuaa viestejä,
ensimmäinen tehtävä on sanoa ei:

En lähde matkaoppaaksi.
En organisoi yhdistyksen juhlia.
En pidä edes esitelmää.

Kaikki haluavat toimeliaan ihmisen palveluksia.

Runoilijan elämäkään ei ole helppoa,
miksi kaikki haluavat olla runoilijoita?

Friedrichin ystävä suosittelee lehdenjakamista.

Yöilma on hapekasta. Ja talot nukkuvat.

Niinkuin nytkin.


Postiluukku säpsähtää.

Rva N. nousee tuoliltaan.

Pullonkorkit

Annaliisa 10.12.09

Pullonkorkit enää jäljellä
hiilloksessa
tasaisen lämmin

vaadimme tilaa lisää
vaikka
olemme itse täyttäneet

pihat
talot
vajat

lisää tilaa sille
mikä lisäisi roskan
mitättömyyttä

kasvattaisi
siihen sammaleen
vihreää

Kymmenes luukku 2009

Pikkujöyly

Pöölö fröm Töölö
diggar ligöörö
glug
glug
glug - boggar

ja sit läylä söölö
hy huu´u hou hu ýúý . . . uuu

Häpeissään aamylla räykkä
pöölö niin nöölö et ei enää
yydestan laula söölö

glug
glug
glug
diggar nyt vain möölö

se pöölö, fröm töölö

Elämäkerta pikakelauksessa

Pienenä halusin olla super,
mutta minusta tulikin hyper.
Pian olin jo mega, giga ja maxi.

Tulevaisuudelta odotan jotain aivan ultraüber!


Friedrich, sano sinäkin nyt jotain?

Hyper

Annaliisa

Tämä hyper ihminen
onkin uusi laji

Sitä ei kukaan pysty tyypittämään
Kategoriat eivät ole valmiit

Eikä niitä ole kukaan innostunut luomaan

Nyt
on mahdoton aika

aika
jonka hallitsijat eivät vielä asu missään

Siksi
puhutaan niistä joilla on osoite
josta ovat tulleet

YHDEKSÄS LUUKKU 2009

Paljasta kasvojesi avoin haava!

Missä vedessä piru pestiin puhtaaksi?


Mikä on minä. Se on sinä.

Tämä on tahallista rakastamista -
että sytyttää oman valonsa
ja että karkottaa luotaan pois ne.
Yöperhoset,

jotka eivät rakastajan valoon ihastuneena
sytytä omaansa.


Risto Ahti, kirjassaan Vain tahallaan voi rakastaa -01

Toiveita Zeukselle

Sinun on vaikeaa muistaa,
että hallitseminen ja rakkaus
eivät sovi yhteen.

Riisu siis jo nuo raskaat, kultaiset ikeesi.
Niillä sitä ajatukset vasta kahlitaankin.

Ja kun sinä sitä Eurooppaasi lähdet hakemaan,
muista antaa nautojen hypellä vapaasti laitumillaan!

KAHDEKSAS LUUKKU 2009

Ave Maria - Lauran tarinallinen joulu
Tänään Ristinkirkossa Lahdessa klo 19.00

P. Athene puhuu

- Kuka on kaatanut aidat nurin?

Minä sen tein, Valkoinen härkä.

Katsot ehkä surullisesti syötyjä voikukkia,
silmäät huolissasi poljettua viljapeltoa,
nyreksit pikkuvasikoita,
jotka hyppelevät iloisesti
eivätkä älyä varoa petoja,
mutta sinun on toimitettava tehtäväsi.

Sinua ei voi kahlita kultaan,
Olet paljon enemmän kuin palkittu sonni.

Kuopaiset jo sorkallasi maata kärsimättömästi,
tähyät suolaiselle ulapallesi.

Muista, että olen sarvesi,
ja kun haet jumalattaresi,
kaadan sillä aikaa loputkin aidat.

Lohtu

Vaikka olisi pimeää ja tyhjää,
et ole tässäkään maisemassa yksin.
Se vain näyttää siltä nyt.

Täällä me hullut sielut ollaan,
sanattomasti.

Rakkaus on sanaa ennen ja sanan jälkeen.

Sana on vain jälki.

SEITSEMÄS LUUKKU 2009

Runoelma Auringon synty
Astuvansalmen kallionmaalausten inspiroiman

1. Kaksikasvoinen jumalatar kuu

Kaksikasvoinen jumalatar kuu
alkuhenki, henkäys

On kasvot valoa kalpeaa
On kasvot pimeää hehkuvaa

Hän yksin kiertää ympyrää
kaiku vastaa vain

Hän yksin kiertää ympyrää
pyhää syvää kestävää

Kaiku vastaa vain

2. Kuujumalatar kyselee kumppani

Kuinka kumppanin saisin
Rakkaan rinnalleni
kirkkautta kimaltavan
ikiaikaisen ihanan

3. Jumlatar kuun ja sisar maan liitto

Siementä kirkkauden kasvatan
varjossa vaalien vaaputan

Helmoistain lasken sen kasvamaan
maa-sisaren vesihin varttumaan

4, Tähtien ja revontulien synty

Kuka tähdet tuikkimaan saa
valoa tuomaan maailmaan

Ne syntyy jumalatar kuun helmoista
ja ovat kirkkauden kaikuja

Kuka revontulet saa
kantta taivaan vaeltamaan

Ne syntyy jumalatarkuun helmoista
ja ovat kirkkauden kaikuja

5. Kantahirvi

Kallion kyljessä maan
vieressä syvien vesien
kantahirvi kaunoinen asustaa

Liikkuu taivaankansi, sydämeni valmis on
Liikkuu taivaankansi sydämeni koditon,
valmis on ja kyljestä kallion
Loikkaan sisälle syvyyksiin maan, syyksiin maan

6. Revontulenheimon kantavanhempien synty

Synnyttää hän tyttösen
kantahirvi kallion
pienen ihmislapsosen
kantahirvi kallion

Kaikuu kaipuu askelten pienen ihmislapsosen

Ei ole yksin hyvä olla revontulet seuranaan

Niin mykistyi myös kantaäiti eessä pienen tyttösen

Synnyttää hän poikasen
kantahirvi kallion
toisen ihmislapsosen
kantahirvi kallion

7. Kantaäidin testamentti

Vapautta vaalikaa
ja rinta rinnan kulkekaa

Ei sydän sidottu sykkiä voi

Vaan niin kuin vedet virtojen
on luotu sydän ihmisen

Yksin, kaksin kulkemaan
alkumereen palaamaan

8. Kantahirven vaikerrus

Sydämeni koditon
taivaalta kodin saa
Kaipuu niin rauhaton
taivaalta kodin saa

Helmoista jumalatarkuun
oksilta alkumeren puun

Sydämeni halajaa
kotiinsa uudestaan
Kaipuuni palajaa
kotiinsa uudestaan

Siellä sarveni kirkastuu
kultahan pukeutuu

Kantahirvi kallion, kantaäiti maan

Siel sarveni kirkastuu
kultahan pukeutuu

9. Kansa katajainen

Kansa katajainen, kansa katajainen

Alla revontulien, alla yön ja tähtien
synnyttää kasvattaa, työssä ahertaa
Alla revontulien, alla yön ja tähtien
vaivoin kulkee vaeltaa, kohtaa kuolemaa

Kansa katajainen
heimo revontulien
heimo ihmislapsosten

10. Vanhan viisaan vaimon loitsu

Kallion kyljestä kipinän saa
vanha vaimo, viisas vaimo
loitsien laineille puhaltaa
vanha vaimo, viisas vaimo pyhän maan

Anna tulen tulla tuomahan
kasvattamaan kipinästä kaunoisen

Loitsien kipinää puhaltaa syliin syvien vesien
Vanha vaimo viisas vaimo pyhän maan

Kipinä siemen tavoittaa, liekki auringon kasvamaan saa

------

Tekstistä on poistettu toistot, jotka ovat olennainen
osa tekstiä ja sen rytmiä>kun kuulee teoksen ääneen
laulettuna/luettuna. Sävellykset: Koivisto, Kommeri,
Kivikari+ryhmäimprovisaatio.
Esitetty Mikkeli-Hki-Lahti,
eri versioilla ja kokoonpanoilla 1999-2002

Itsenäisyys

Se on tänään tämä

Katsoin kadun reunalla kun
armeijalla oli ohimarssi
Siellä marssi tahdissa monta tyttöä
naista
on siis tasa arvo
Mitä me sillä teemme?
Olen
jotain velkaa
sitä se on!
Olen kiitollinen!
Omistan Suomen kokoisen palan maata!

Tänään 6.12

Annaliisa

Pellavaverhoista muistan
sinisenä kukkivan pellon
pääliinan raidat
ja elämänmittaisen laulun

hevosmiehen askeleet
pöydän ääreen

pysähtynyt hetki
sydämellä pesä
rajaton
revityin juurin

uusien ikkunoiden
koti
kuusimetsässä
*

KUUDES LUUKKU 2009

Ilman omaa kieltä
ei voi maistaa makuja, sanoa sanoja;
puhua itseään.

Suolainen tyttö

Ja tyttö ei voi jäätyä, vaan lämpenee
aivan niin kuin meri , jonka suolasta
suolaisista kyyneleistä on rakennettu.

Ja niin tyttö

saa aikaan ilmastonmuutoksen,

ja kaukana

vanha aurinko nauraa palavaa partaansa.

1987

Annaliisa

Kutsuisiko nyt henkiä vai palokuntaa
vai
muita määrällisesti suuria joukkoja
kanssani tähän tyhjään tilaan
kun niin paljon on rakentamatta
jokainen suunnitelma
mahdollisuuksien rajoissa
ei mitään luvassa
eikä anomuksia jätetty

1985

Annaliisa

Aamulehti kevyenä kädessä
täynnä painavaa asiaa
kevyeltä tuntuvat panssarivaunut
paperilla
otsikko sodasta
luettu parissa sekunnissa
nälänhätä
unohtuu kansien väliin
joita emme enää aukaise

Tyttö kuin suolainen tuuli

Tyttö
kuin suolainen tuuli
juoksee bussiin

haluaisi olla jo nainen
kuski puhuu hänelle viroa
eivät ymmärrä toisiaan,
välissä Suomenlahti

varpuset visertävät
Seston pensaissa
tuoretta lohta, sitruunaa ja tilliä laukussa

ja kevät

pompin kiveltä kivelle
niillä lämpimillä kallioilla en tajunnut

että muiston ja tulevaisuuden välinen viiva voi olla ohut


kevään ja syksyn välinen viiva

jolla kuorin rapujuhlien tuoksun huoneesta,
mehevän ytimen;
tillin tuoksu leijuu
Sani laulaa radiossa
pöydillä avatut tomaattimehut
vodkapullot, koskemattomat,
kaadan viemäriin
sääliä tuntematta
kiillotan pinnat
teen hyvää työtä
pyyhin kaapin alta,
kävelen mielessäni sihteerin korkokengillä,
niitä on kymmenen paria, pirskotan hajuvettä, laulan,
olenkin Lumikki
ja konttorirakennus,
jota siivoan, lasinen arkku,
sanat, joista haaveilen, suudelmia
herättyäni poimin ne matkaani
liikun nopeasti, olen ainakin elossa.

Ja tämän tuoksun muistan aina.

***


Jään pois päättärillä.
Tuoksuko toi minut tänne takaisin?
Suuntaan tiilenpunaisen taloon päin
ihmisiä ei näy pimeällä tiellä,
vain valoja ikkunoissa
sumu roikkuu ajatusteni yllä
muistanko oikein, olinko joskus täällä?
väistän rakennustelineet
elämä on hiton hienosti vieläkin kesken
näin on oltava,
painan summeria

muistan

liettualaiset saapikkaat
Sinuhen leivokset
ja lahtelaiset katulamput,
pulleat mandariinit

ne kaikki olivat edessä
täällä, meren rannalla
ja nyt ne ovat takana

suljen silmät ja viivyn hetken siellä,
muistojen prospektilla

Itämeri raivoaa ennen jäähtymistään,
minusta huolimatta
ja nakutan tekstiä huoneessa,
jonka ikkunat on tiivistetty huonosti

astun arasti hissistä ulos,
ovi on auki käytävään,
vastassa
vahva paistetun ruuan tuoksu,
naurava lämpö.

Avuton

Runous on viimeinen paikka,
jossa on tilaa ihmiselle, sanoin hänelle.

Mitä havaitset toisessa ihmisessä,
se on sinussa itsessäsi, hän vastasi.

Hän osaa luonnostaan noutaa sanansa maisemasta.

Minä avuton tarvitsen sanoja mennäkseni tuohon samaan maisemaan.

Ilman häntä en havaitsisi sanoja, en löytäisi maisemaan enkä kirjoittaisi.

ONNEKSI OLKOON TERHI !

Terhi voitti arvaustietoleikin vastaamalla heti oikein.
Maailmanhistorian tunnettu henkilö, jota etsittin on
JEESUS NASARETILAINEN

Lainaukset ovat kirjasta:
NASAREALAINEN - JEESUS IHMISENÄ

Nasarialaiset oli Jeesuksen aikainen hengellinen
yhteisö. Osa tutkijoita on sitä mieltä, että Raamattuun
on käännetty väärin Nasaretilainen, joka tarkoittaa paikkaa.

Kirjan on kirjoittanut edesmennyt
suomalainen piispa E.G.Gulin.
Itselläni on kirjan kolmas painos vuodelta 1958.

Jos haluat laajentaa kirkon luomaa Jeesus-kuvaa
suosittelen kirjaa lämpimästi.

"Jeesus ei koskaan pakottanut ketään mihinkään.
Hänen seurassaan vallitsi täydellinen vapaus."

Kirjapalkinnoksi Terhi valitsi neljästä vaihtoehdosta
Risto Ahdin Ne kymmenen käskyä (Sanasato 2008)

ONNEA-ILOA-VAPAUTTA-VALOA : )

VIIDES LUUKKU 2009

Runoystävien nimet sanannettuna


ANNA-LIISA
Arvelen nauravani nopeuttamatta aikaa;
liitää ihmeissä, ilosissa sanojen aarrearkku.

EEVA
Epäilemättä ensimmäinen vaatimaton aaria!

JORMA
Jaettu omintakeisuus;
rauhan mittainen aamu.

PEGASOS
Pitää ehkä gastronomisista aforismeista
soittaen oikeaa sävelmää.

TERHI
Totuudessaan ehdoton runo
hopeinen ihmisyydessään -

VISA
Vallaton
iskevä sana! Anarkiaa.

Linnut

Annaliisa

Oi niin monenkirjavia lintuja
olen nähnyt huoneessani
pöyhkeilevin sulin pyrähtäneet
tähän hämärääni
etsimään pesää

eihän se täällä voi olla

tämä ei ole mikään lintujen maja
sanoin
käskevällä äänellä
heittäytyen askareisiin
niin tuiki turhiin
mutta kaikkihan niin tekevät

minä pyyhin pölyjä viuhuen
pyrähti lintu

luukusta

aringonlaskun puun latvaan

siellä se sävelsi keltaista laulua

Lyhyen hetken aamuauringossa
näinkin vihreät siivet

väreilevän ilman päällä liukuivat pois

Yhä
halusin
sinisen linnun
olin sen jo tavannut

liikutin kättäni eikä se säikkynyt pois
siivellään kutitti minut hereille
enkä nähnyt sitä enää
avautuessani unesta

Kun pelmauttelit mustaa viittaasi
silmieni editse
kuolin ensimmäisen kuoleman
se
erotti minut siihenastisesta elämästä
jossa
aika ei ole aika

on pimeä ja valo vastatuksin

Silloin ilmestyivät taivaan aukkoon
punaiset linnut

kauan taivastelin niiden tarkoitusta

Nyt ne asuvat täällä
enkä käsitä minne ne voisivat muuttaa

matkata kaukomaille
mutta missä on punaisten lintujen kotimaa

Lähetän ne luoksesi yöllä
kun unettomana
levottomasti alat siirrellä
itseäsi
ja
toivot unohdusta

hätistän linnut matkaan

kun tulenhehkuvat siivet sinua
hipaisevat
raukenet uneesi

Hopeayrtit siivissänne
laskeutukaa hänen iholleen
varoen
nouskaa lentoon
ettei hän herätessään pelästy
tuoksuvaa
voimaansa

Auringossa lentäkää
että silmät näkisivät taivaan ja pilvet
mäntyjen vihreät latvat
rantavedessä
läpättävän väreen kun tuulee

Punainen lintu on
musta maa aurinkomaa

viha ja uusi kosketus joka luo elämää

ikävä sormenpäissä ja sanojen jano
kielenkärjellä

Se nousee autiomaastakin siivilleen
uhmaten
tavallisuuden lakeja
*

Jokainen meistä on tähti

Heritage: SGR-I: Image Display of Big JPG
jouluntähti !!

Kuu

Tässä on se Kultarahakuu, joka oli mainittu Terhin kommentissa (kuvaa on manipuloitu).

Hullut askot

Ulkona pimeässä hehkuu punainen asko

Vieressä toinen punainen asko ja vielä kolmas punainen asko.

Punaposkiset askot

Pomppivat.

Hiukkaset ja aerosolit pöllyävät kun hehkuvat askot hihkuvat sohvillaan.

Pomp pomp.

Olenko tullut hulluksi?

Ei. Kun asko on tullut. Luulee minun olevan houkutuksille altis.

Ja kuu, tilipussini ainoa hopeapenni, lensi ajat sitten taivaalle.

Ei ole varaa sohvaan.


Tekis niin mieli heitäistä kanssas sohvalle,

oi asko.

Tylsyyden kohokohta

Annaliisa

Hukkuvat kirjaimet olisi
helppo pelastaa mutta nyt ei
ilmaisia toisia sanoja

nyt
olen pysähtynyt
olen
pysähtynyt

tiedän
että on mentävä
oli kengät tai ei
ja onko kukaan kuullutr minne menet

ja kuinka ihminen minä tylsistyy
ihmettelen
että silti välillä syntyy runo
ei
kun teen sen

tätä höpöttämistä
missä ei ole tolkun asiaa
tylsä ihminen
3.12.09

KOLMAS LUUKKU 2009

Aamulla näin tuntemattoman -

hänellä oli ystävän katse.


Lealiisa Kämäri 1979


Tämä on runoilijahistoriani toinen julkaistu runo.
Kodinkuvalehti, nuorten palsta 1979

TOINEN LUUKKU 2009

Runoilijan tehtävä on tavaton !

Ei ole tehtäväni arvioida sanojen todellisuutta,
lauseiden lainalisuutta. Voin ainoastaan kirjoittaa muistiinpanoja
elämästä, joka ympärilläni virtaa jokaisena hetkenä:

Maria kulkee huoneen lävitse,
kun pimeässä varjot ovat pysähtyneet
ihminen näkee oman peilinsä.

Äiti näkee vastasyntyneen silmistä vääjäämättömän ja
vaikka hän ei tietäisi mitä se on, katse piirtyy hänen
ihonalaiseksi kartaksi, jota hän seuraa
ilman vakuutusta, ilman hengityssuojaa, ilman lupausta,
ilman mitään takeita siitä, että säilyy itse hengissä.

Äiti yrittää varjella lasta teräviltä kiviltä - se on toinen kartta -
joka virtaa verisuonissa vääjäämättömästä katseesta,
kaikesta huolimatta.

Kuinka pitkälle läheisyys kantaa,
kantaako se vielä silloinkin, kun aakkosten sillat
lahoavat ja maatuvat kuin puu?

Ilman mitään varmaa tietoa Maria kulkee huoneen lävitse -

Penkolaatikko

Annaliisa

kalenteri puhuu totta
rauhaa
selkeää
kuudes päivä
ja lempilaulu kouraisee
ehkä sydän nyt pysähtyy
paikoilleen
mahtavat mitä tahtovat
kävin sinä ravintolassa
seinät
penkit
pöydät
en jaksa laittaa kenellekään vastaan
saati korottaa ääntä
jos tietäisin minnen mennä
menisin
kapakka tyhjä
miten minä voin silti siellä olla
juuri siellä
niin kuin hiljaisuus olisi juuri poksahtanut
minussa
voi aina tapahtua mitä tahansa
ihanan pehmeitä persikat tänään kermavaahdossa
laulamista
enkä lakkaa soimasta
kun tuuli vain vähän puhaltaa
nuotit törmäävät ihoon
palavat kiinni

ovatko nektariinit tänään tuoreita Georgios
lasihyllysi
näkymättömän kirkkaat
karistin vahingossa tuhkaa
sen läpi
yö pitää sinusta
mitään muuttamatta

Penkolaatikko

Annaliisa

Uskoakseen elämään on
muokattava itselleen jumala
mutta hän se valitsi ja jäi
että uskoisin itseeni
ja kun usko on palannut
voi alkaa muotoilla siitä sopivaa
tietosi rippeillä
hän ei tule saamaan mitään
hahmoa
ja nimi hänellä jo on

Koski

Annaliisa

syvä musta
kokoaikainen pyörremyrsky
voima on padottu
kauniisti paha villipeto
hukkaantuminen ei ole leikki
sinä osaat musiikin
minä puhun runoista
sinä sytytät tupakan
minä kieltäydyn
ettet taas aloittaisi
tanssimme Taipaleen tangoa
yksin askelin
järkytyn heräämistä
nukkumisen kuvia
en halua laskea vuorokausia taaksepäin
niin sinä puhut
että maailma on ympärillä
kosket kaukana
rannalla lämpimät kivet

Janottaako ?

Janoatko tietoa ?

-Täältä löytyy. Tämä instituutio.
Instant-tietoa – virallisina suupaloina.
Projekti-, prosessi-, ja potenttitietoa.
Katumis-, kasautumis-, ja katoamattomuustietoa.

( Palkkaluokassa y36)

Onko tunteennälkää ?
-Täältä löytyy. Sopivassa seurassa,
haluamananne ajankohtana -
luontaisenkaltaisilla aromeilla varustettuna.
On physiatriaa, fysiatriaa, kysiatriaa
propatriaa, fobiatriaa ja pelkää atriaa
Pehmusteilla ja ilman
luonnonsuolessa tai muovilla.

???????
Ai mitä! Sinä haluat!!
Saasta! Eläin!
Reviirit kustaan!

viivottimilla ja taskulaskimilla.

Palaan alkuun taas

Palaan alkuun taas.

Konttaan kovaa kyytiä
jokellan,
ja pureksin vanilijan
makuisia esineitä,
muodostan jo sanoja.


Kiljahduksia, kirkaisuja, kikatuksia.


Tässä iässä

palaan alkuun taas.

Yhä uudestaan.

Yhä uudestaan.

ENSIMMÄINEN LUUKKU 2009

Kohti talvipäivänseisausta:

Keto-orvokki (Viola tricolor) tekee
kuiville niityille alkukesästä mattoja.

Keräsin niitä tänään puutarhasta juurineen
ja istutin glögimukiin.

Eilen sain kutusun ylioppilasjuhliin,
niitä vietetään neljäntenä adventtina.

Euron runo

Tämä runo on kirjoitettu sitten
Rakkaudella.

Ei sen runon kirjoittamiseen
mennyt enempää kuin 25 sekuntia.

Mutta sen saa halvalla nyt.
Esim. joululahjapakettiin,
koristeeksi.
Enkelinkuvilla.

Tänään Vain 1 €!


Hintalaatusuhde
varmasti kohdallaan!

Viiden egen runo

Kas tässä,

runoni on uskomaton, ainutlaatuinen.

Aivan käsittämätön, rohkea.

Paljastan siinä ihan kaikki.

Mutta se maksaa.

Vain viis euroo!

Tiedustelut kirjoittajalta.

10 euron runo

Tässä.

Maksullinen runo
Se maksaa kympin.

Mutta en paljasta enempää
Tää on demo nääs.

Ainoa kappale.

Sydänverellä kirjoitettu.

Kysellä voi
allekirjoittaneelta.

Kohtaamisia

Annaliisa

Tiilenpunaiselle metallikaiteelle
tippuu sade
kengänpohjiin tarttunut hiekka rahisee betoniaskelmilla
lasiovi heijastaa männyt
filmi oli konaan musta
istuit siinä
valkoinen paita päällä
sinisellä sohvalla teräsovisen hissin vieressä

Cotton Club hattu olisi sopinut
parransänkeen ja synkään ilmeeseen
minä puhalsin savua
kun kortteja jaettiin sivupöydällä
halusivat pelata kanssasi
yhtään kattolamppua ei heilahda
tulen piirteitä kärjistävässä hajussa
ääni on pehmeä
tiilimuuri murenee yhä sirumaisemmaksi
vaikka et halua lähteä
herätän sinut

Penkolaatikko

Annaliisa/Lapsuudenkuvia

Veräjiä avattiin ja suljettiin
meheviä lantun lehtiä perunankukkia

uutispuuron aikaan pöydän ympärillä
rauhanjuhlat hiljaiset

Säätiedotus vihreän
silmän luona

Puinen maustekalapurkki pöydässä
koivukalikoiden päällä
kattilassa kuumat perunat leipää voita ja maitoa

Tämänpäiväinen juhla
meidät oli kutsuttu
tiesimme miten istua

Penkolaatikko

Annaliisa

Lämmintä evästä
koko pitkälle matkalle

Epäselviä paikkoja
epäilyttävää tarjoilua alkaa vertailla
Eksyttyä tietää
mikä koti on

Luja varustus
monelle lainattu
tiedän sen riittävän
siihen saakka kun olen

Omistamisesta riitelevien keskellä
lasken laulut jotka muistan

Peruskalliossa kivien vastakkain iskemisen haju
mikään ei muutu
muutama häviävä irtoava muren
muu ei hievahda
tietää vain enemmän itsensä
ja kysyy
mitä huomenna tehtäisi

*
Annaliisa/Uni

Kauhea väsymys piti nukkua pois
helvettiin kaikki päivät
lisää öitä unia hauskoja lentäviä
ahdistavia painajaisia
juoksemista puhetta
kummastelemista
unta unta
menkää muualle
nyt on minun vuoroni
ladossa parrujen päällä

enkelin siivillä olkia kankia lapioita
minä
ymmärrän kaikki
paitsi itseni

minulle voi puhua
läkkiseppä ja silakkakauppias
pihasta pihaan
kielellä piti kokeilla kieltoja
liimata kiinni pakkasrautaan
ennenkuin tuli kevät
sille verannalle
en tiennyt mitään
-repesi pumpulipilvi
*

Annaliisa/Penkolaatikko

Pimeessä on vain pimeetä, kuule
täällä on taivas ja maailma
Joskus näkee ihan selvästi maailmassa
pirullisen valon, josta
ihmiset eivät tiedä mitään, vaikka
näkevät juuri siksi kulkea kompastumatta

Tämä on loitsu, sinulle
Aurinko nousee, vaikka
on laskenut
Herään, vaikka olen nukkunut
Kiellän vaikka olen myöntänyt
Anna aina senverran ymmärrystä, että
edes jokin pienempi asia palautuisi
siihen järjestykseen, jota
tarvitsen joka päivä
elääkseni yhden tämänvertaisen elämän

A-L

Bankrotti

Kirjat ovat kenties
parhaimmat arvopaperini,
kirjahyllyt niiden
tukevimmat tallelokerot,

Mutta kirjakaupat,
kirjamessut,
koko kustannusmaailma
pelkkä peliluola,

jossa voin tuhlata sanani,
ainoan omaisuuteni.

Tavutkin muuttuvat
niissä hikisiksi
penneiksi,
joita lähinnä lataillaan
kesäisten
kirjallisuustapahtumien
pajatsoihin.

Googlaan ja googlaan,
ja olen jo aivan sanaton.

Missä lähde,
josta kirjaimet pisaroivat
raikasta tihkuaan,
nuo villit, pitelemättömät.

Aamuhurme

Itäisellä taivaalla,
marraskuussa
tuoksuva,
ruusunvärinen
hurme?

Miete ja viihde

Vähätteleekö silloin toisen tunteita
jos ei suostu edes
bang, bang
valehtelemaan.