Annaliisa / BLUES

Annaliisa/Blues

Blues miehellä on Blues
hattu
Blues mies menee hakemaan naistaan
bluesille
Vanha auto käy tyhjäkäyntiä
ja savuttaa
Luolakin on savuinen
vähän upoksissa koko ajan
Ulos tullessa
ilma on aika tumma
epävarmaa
on minne he päätyvät
*
Ystäväsi halusi matkalle, ilmoitti lähtevänsä
-He menevät omituisiin paikkoihin, eikö?
-Niin astronautit tekevät.

Miksi me palvoisimme täällä vain toisten seikkailuja.
Ystäväni, ajattele omia eksymisiäsi.
Muistat jos tahdot.

Silloinkin kun olet hukannut
osoitteesi
varastanut meikit
ja palaat tuntemattomana kuin uusi rotu.

Melkein oksennat
että
kaikki yhä näyttää samalta
vaikka
olit kadonneena useita päiviä.
*
Annaliisa/Blues
*

miks mä en pysty kommentoimaan? kone kyselee vaa jotain tilejä, vaikka oon kirjautunu
sisään???

t.vinku

Saattohoito

Tänään vietettiin Maailman saattohoitopäivää, Aleksis Kiven päivän ohella.
Olin Harjula-keskuksessa järjestetyssä tilaisuudessa, jossa alan ammattilaiset
kertoivat asiasta. Kuten kertoivat myös maallikot, saattohoitoyhdistyksen jäsenet.

Kaupunginsairaalan osastonlääkäri Eeva Suhonen kertoi saattohoidon toteutuksesta
kaupunginsairaalassa. Aloitti A.Kiven sanoilla:
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

PHKS:n onkologi Paul Nyandoto kertoi syöpäsairauksien hoidosta;
parantavasta hoidosta saattohoitoon.

Kuulijoina oli terveydenhoidon ammattilaisten lisäksi joukko meitä maallikoita
joita asia on hiljattain tavalla tai toisella koskettanut.

Minulla oli taskuun viikattuna mukana tämä

Nimeni on Alzheimer, muistaakseni

siis Möysä-blogista lainattuna, arvelin , jos tilaisuus tulee, jokin tyhjä hetki, ja minulla rohkeutta piisaa ,niin esitän tämän. Mutta
ei sellaista tilaisuutta tullut, ei sitä rohkeutta riittänyt.

Olkoon se päivän johdosta, ainakin jonkin aikaa, esillä. Kait se on minulle edelleen jotain
terapiaa, surutyötä

PERJANTAI-ILLAN HUUMAA

bingo! dää dää-dätdätdät-dää
ja tänä perjantaina kaikille
LSP-jäsenille ja faneille
kiperä, kinkkinen, kovanluokan
kyssäri eli arvoitus eli lauseenselitys
PELI - ELI LEIKKI ELI VISAILU

mitä tarkoittaa:

JÄNIS SÖI VIHREÄN POMMIN,
MUTTA EI RÄJÄHTÄNYT !

Kaikkien vastanneiden
kesken arvotaan kirjapalkinto,
arvonnan ja vastausten arvioinnin
suoritan ihan itse!

uskallatko osallistua : )

t. the L

Näen unta

Näen unta, valoa
vastasyntynyttä

otan unesta kiinni
pidän runosta kiinni.


Olet totta

Vain sormiin

Vain sormiin ja arpiin
piiloutuneilla viesteillä, ja ahdistetun
härän verellä, olisi ollut
mahdollisuus kaataa aidat
jotka olin pystyttänyt aavistamilleni rajoille


Miten minä olisin voinut valita
muuttolintua tai pitkää talvea pohjoisessa

mihin minä suhteiden suhteita tarvitsen
näennäistä tai kerrottua,
tässä pienen pienessä erämaassa

mitä minä lämpimillä muistoilla saunassa teen
peileillä pimeässä tai
varjoilla kohtisuoran valon alla
mitä minä tieteistä tiedän
tai tunteista tunnen, olen väsynyt

nopeisiin suudelmiin
ainaisiin valintoihin
tässä mustan ja valkoisen maailmassa
jossa harmaat varjot
liikkuvat kuin tylpät sakset

DIESELREKI TUONELAAN

dieselreki tuonelaan
jokainen siinä joskus matkustaa

dieselreki tuonelaan
kiitää ohi koirien hautuumaan
sinne tahtoisin lepoon vaan

dieselreki tuonelaan
vanhukset aamukirkkoon kuljettaa
sielut yövuorossa matkustaa

dieselreki tuonelaan
pimeän tien päästä valona kajastaa



visakuha -vm.1991

Veikko im memoriam

Taivas leimusi ja kyti. Miehen hahmo mäellä oli
sysimusta.
Lähti tuosta lasketumaan kuin maan sisään.
Jalat katosivat, jo upposi ukko vyötäisiä myöten,
ja kohta enää pää heilahteli palokankaan laella,
mutta ei kauan.

(Veikko Huovinen Havukka-ahon ajattelija
-viimeiset rivit )

Pegasoksen pätkiä

Ben Furman,

Tony Dunderfelt,

Tommy Hellsten...

lehdet ovat heidän viisauksiaan pullollaan.

Mutta jos terapeutin nimi olisi,

sanotaanpa nyt vaikka, Reino Lötjönen

ja hän puhuisi yhtä viisaita

ja viisaampiakin,

niin yksikään ei kiinnostuisi.

Tunnisteet: happamia-sanoi-kettu

Maanantai.

Tv on auki ja

sieltä tulee joku sarja,

pöyheistä kampauksista päätellen

Pieni talo preerialla.

Tunnisteet: melankolian huone

Sateinen sunnuntai.

Vaihdan kanavan vitoselle.

Jo ennen kuin kuva ilmestyy näkyviin

hirvittävä tietoisuus lävistää aivoni:

tähän aikaan tulee Strömsö.

Tunnisteet: bättre folk

Remu

Kissa lähti matkalle
sitä
tulee ikävä

Kehräsi se kun
auton ovi meni kiinni

Se jäi tänne

harmaa takki
päällään
se laulaa
kissojen ikuisuutta

Annaliisa

ILO

on

olo

ovi

lovi

kilo

kolo

karkaava

kaasu

ilmatiiviissä

hississä

von nahkhiirmees

Kieli

AL

Keitä varten on olemassa se kieli
joka ei tyhjene puhumalla
harvoin
näet toisessa yliluonnollisen
joka saa kyyneleet sanojen sisällä loistamaan
ja
tiedät että sielu on ruvella kaiken aikaa
kuka
omistaa toisenlaisen olemassaolon
he
asuvat kaukana täältä
joskus onnellisuus tuo hetkeksi yhden tielleni

samanlaiseksi ei voi sanoa
kun ei ole kaavaa
johon hän sopisi

Ilosta

ja rakkaudesta
'Bleu' finale

NYT SILKASTA ILOSTA RUNOILEMAAN!

Moi,


Runottaa niin vimmaisasti!


Ja Runoraati oli eilen torstaina 1.10. klo 18-20.Radio Suomen suorassa lähetyksessä
ja teemana oli ilo.

Meillä blogissa tämä inspiraatio lähtee niin sujuvasti liikkeelle toistemme runoista, että Lealiisan kanssa tuumittiin, että mitäpä jos mekin kirjoittaimme tulevan viikonvaihteen aikana tuosta samasta teemasta. Siis haastanpa nyt Teidät kaikki runoilemaan ilosta.

Voisimmehan myös muita teemoja ottaa aina silloin tällöin käsittelyyn?

Runoraatiohjelman sivustoilla lisää runoja ilosta.

http://tv1.yle.fi/ohjelmat/kulttuuri/runoraati

t. Terhi

Varvastossut

AL

Varvastossut, punaiset, ovat
metsäjalkineita. Tuotapa en tiennyt aiemmin.
Punaiset kuin puolukka, vilpoiset kuin pohjoinen ulottuvuus.
Hirvimiesten päällä
varmaan maastopuku ja kalliit saappaat.
Josko hirvipaistia olisi liiennyt
noille thai naisille
pelkät puolukat voivat olla viluista ruokaa.

Kissat

Semmonen kissa kun meillä oli yhteinen naapurin kanssa
semmonen oli Cassius Clay
Silloin kun se lähti retkilleen eikä
sitä moneen päivään näkynyt
kummassakaan talossa niin kun
se palasi
näki ottelun merkit
Sillä oli karvattomia läikkiä siellä täällä
Joku kohta oli veren punainen ja
niinkuin olisi melkein jäänyt toiseksi
mutta
ei ihan. Aina se oli voittanut
ne ottelut
koska se oli hengissä.
Mutta sitten se nukkui rauhallisesti monta päivää.
Ensin heillä ja sitten meillä.

Annaliisa

DOKATTUA POLITIIKKAA

tänään tässä
ahneet ja tyhmät
nyt
muistihäiriöinen suomineito
räkäposkella dokattuaan politiikkaa
Kataisenkansan olkapäiden takaa
tähyilee kapinen karhu
päidensä yllä räpistellen vinkkaa silmää
sulkasatoinen valkopäämerikotka
ennen
west-endin kristalliyötä
lsd-isku eduskunnassa
hullut koirat ulvovat
tästä ei yöt kuin
pitenee ja pimenee

kissojen ikuinen inho
suljettuja ovia
näkevät unia
niiden takana


visakuha

Toinen

Ikivanhaan puistoon saavuin
vierasta tietä ja paljain käsin
Lävitseni lensivät tummat
äänettömät linnut
Veivät puheen huulilta
lämpimät sormet hiuksilta

Lehdet varsivat ja maa
niitä ahneesti hengitti

Istuin penkin tyhjälle paikalle
enkä minä sitä täyttänyt

Aamulla kuudelta

Annaliisa

Näyttää mustalta aamu kuin omena.
Sataa.
Kuusten mustat hahmot liikkuvat
eikä kaurapuuro ole vielä kiehumassa.
Kahvissa muistuu jonku ennenaikaisen sunnuntaipäivän valo.

Oven läpi kohisevat puut.

Pursuit

Heippa nyt - vähäksi aikaa
On lähdettävä salille.
Mittauttamaan polvenkulma,
painoindeksi (Marille terveisiä)
ja askeleen pituus.

Täytyy ryhtyä suorittamaan
runonkirjoittamista. -

Omakielitaito

- Omakielisyys on oletetun normikielen
tai valtakielen
sana-aitojen ylittämistä,
toisin sanoen kielen avulla tapahtuvaa
lähentymistä toiseen ihmiseen.

Omakielisyys edellyttää ajattelua
ja ajattelu lisää kunnioitusta.
Omakielinen haastaa valtakielisen,
jolla on luontainen taipumus kivettää ilmiöt tavanmukaisuuksiksi.
Tavanmukaisuus sen itsensä vuoksi,
johtaa vieraantumiseen ja
kunnioituksen katoamiseen
niin itseä kuin muita kohtaan.

Valtakielinen ei tunnista omakielistä.
Valtakielinen ei halua oppia eri kieltä,
minkä vuoksi ei kykene ajattelemaan kovin tehokkaasti.
Valtakieliseltä puuttuu kunnioitus omakielistä kohtaan.
Valtakielinen puhuu olettamaansa normikieltä.


Vain omakielinen tunnistaa toisen omakielisen,
osaa, haluaa ja kunnioittaa häntä erilaisuuden tähden.

Omenat

Omenat mustuvat
joku kalpea, punertavan keltainen
ehtii uuniin, piirakkaan asti

Inkivääri ja kokoosmaidon
samettinen liitto
sämpylöiden askeleet ja
kanteleen karhea aksentti

Saunassa naiset
niin kuin sanat oven alta
höyryävät, lukko kilahtaa, avaimen reiässä
lukon sisin hieman aukeaa ja tähti

loistaa männyn takaa kuu saa
aikaan siilistä pensaan alle
piikikkään varjon.
Halla kipuaa rinnettä ylös,
hitaasti laskeutuu pohjoisen yö

Kesälaidan miete

Kävellä keskellä
ettei elämän laidalta putoaisi

Hii, hoo

todistivat jo - elämä on pyöreä
laidaton pallo se on. ei enää
putoamisen pelkoa

vaan jos kuitenkin

pallo paisuu paisuu paisuu ja puhkeaa
ja

menee koko tanner alta

Totisesti totisesti todistelivat jo -
aika, avaruus kaareutuu niin kuin vappupallon pinta
ja jonain päivänä monttuun putoo
koko hoito, hela hoito, hela runden

00:18 LAUANTAINA

pudotan vain sanoja

kolkkoihin jonoihin

ilman pilkkuja ja pisteitä

sukellusveneet hiljaisina

itämeren pohjassa

vinku

Lähtö

Au revoir au revoir

3 runoa

Luontoaiheinen runo

Puussa asuu petolintuperhe.

Puun juurella harmaantunut tutkija

seuraa henkeään pidätellen

jäkälien kamppailua elintilasta.

Lammi-aiheinen runo

Ei tilaa hengittää,

ajatella, ei edes olla:

kantahämäläinen kantanäky.

En svensk runo

Nuförtiden

det är nästan pakko på

att arbeta dyngan runt.

KITTILÄ

lähden Kittilään
Getsemanea katsomaan
vaikk`en koskaan löytäisikään

lähden Kittilään
kyrpäänsä hirttäytyneen
miehen nään

lähden Kittilään
poronkuseman verran
viinaa ryyppäämään


visakuha

Vauva minussa

Oma on äääääääääääääääääääääääääääääääääääääääni.

Äää! Nii!

Siis tota, runous, tota runous, niinku.

Yksi pieni runo

Yksi pieni runo pyrkii tulla sisään

ennen unen tuloa

Sanoisinko haukotuksen mukana tulevia

unettavia sanoja toivotellen

kaikille kuulijoille

uudelle aukeamalle

puhtaalle paperille,

sivuillesi

Olet jo ostanut elämäsi parhaan palkinnon,

runouden


EL

Puhjennut hiirenkorvanlehtisuoni

Luonnon kuviksi puetut lehdet putoavat

Kuin väriläiskät asfaltilla ne huutavat

Luonto parkuu, pakenee talvea piiloon

Maaemon veri pakenee, se ryöppyilee

oksien suonistossa - puhjetakseen kevään korvilla

Hiirellä ja keväällä on samanlaiset korvat

Keväällä hiiren korvat puhkeavat. Nyt on syksy

Talvella hiiren korvat ovat harmaat

ja joulu kutsuu ne sisätiloihin


EL

Mekö maan emo

Me olemme kaunis maan emo

ja sen ylväs poismeno

Mystisillä jalanjäljillään

hivutamme eteenpäin joka päivä

Rannassa meren äänet ovat väkeviä

ja tuuli soi puissa

Olemme luontoäidin valmistamat

tuhat tarinaa,

hiekka jalkojen alla on ratisevaa

jäljissämme matto vihreää ruohoa

Minun on lämmin.

Voima ei ole minusta lähtöisin,

ammennan sen maasta asti

Kaivoin tuosta kohti lahonnutta parkettia,

katto vuosi rajusti

Saankohan vuokrani takaisin...

Olen maasta kotoisin

ja maaksi taas menossa

kun aika on kypsää viljaa

ja työntää pinkeitä tähkiä

Aurinko kantaa satoaan

Sen korjaan ennen hallaa,

maaemon viileää kouraa,

säälimätöntä routaa

Luonto tekee lantakasoja,

luo ruokasienet mystiseen metsään

Me keräämme

siistimme

ruokimme, hoidamme

- ennen kaikkea kontrolloimme

tuhoamme, hallitsemme

Kuka, mikä palvelee

mitä, ketä?

Vuorten henki ja äiti maa

itkevät jälkiämme

Menen taas vetämään vesivessan

kylmän yön jälkeen

Lampaanvilla lämmittää.

Kumpa voisin kiittää

villansa antanutta lammasta

villapeiton kutonutta mummoani


EL

PORONTALJA JA KALJA

revontulentie
vie sinne
missä kenkien alla
maan voima

Kilpisjärven luksusmökkien
kuoleman puhtaat kylpyhuoneet
odottelevat lihavampia lompakoita
yövytään keväällä nukkuneen isoisäsi
saamelaiskaverien luona

muori on tavannut nuorena Kekkosen
suuren miehen sana piti
ja puhelinlankaa vedettiin isojen kenkien jälkiä pitkin jänkälle
tarinoiden kalamieslegenda viuhahtaa uudessa valossa

Lapintarinoita
hyljätyistä äpärälapsista
tuuli kantaa
itkun kaikuja vieläkin tuntureilla

nykyajan melu peittoaa menneen ääniä
moottorikelkat
mönkijät
helikopterit
suuni jauhaessa riiputettua poronlihaa

aamulla kiitetään sydämellisesti
muori neuvoo vielä
kaikkea luonnosta löytyvää ei pidä sitten ottaa
joskus ne on hyvä sinne sijoilleen jättää
Lapin voodoo yhä läsnä

Dressmannitkin ovat lomalle lähteneet
Lexus röhnöttää sillankaiteen päällä
kaikkensa antaneena

Lofootit kohoavat terävinä hampaina
meren kidasta
ikenillään vihreää nukkaa
viikinkien hautakumpujen hiljaisuuden takaa
jatkuvat Valhallan pidot
kirkko roihahtaa
norjalaisen mustan metallin
yöttömässä yössä

paluu etelään
jänkän jätkä myy meille porontaljan
nyloneilla ei kannata maata
karva jää kiinni
paras sillä on maata paljaalla perseellä
iskee sitten silmää
setelin vaihtaessa kouraa

näkemiin Lappi
sua alkaa kiukuttaa
mua alkaa viina janottaa
ratin takana
tuhat kilometriä energialitkuilla
kotona meitä odottavat
kaupungin puiden hikoilusta
tahmeat kadut
ja
elämän kokoiset halut

Tuoppi-baarissa
tilaan
tuopin
toisen tuopin
kolmannen tuopin
pohdin
riittääkö tästä elämästä
elettävää naisen kompromissien kanssa?
tilaan
neljännen tuopin
ja ilta lähtee käyntiin


visakuha

Hymy

Tänäänkin kävin katsomassa
mummoja sairaalassa, terminaalihoidossa -
vai kuinka se nyt kauniisti sanotaan.

Untenmailla olivat
- niin kuvittelin
Joku oli jättänyt radion auki.
Entisten nuorten sävellahja soi,
David Bowie lauloi lauluaan

ja kumpikin mummo hymyili:

One day though it might
as well be someday
You and I will rise up all the way
All because of what you are
The Prettiest Star

Gulassi

Vaikka taivas on aivan musta

maankorvessa kulkevi

rekkamies, kuormaa takana
on aina tonneittain

Joka päivä töitä teen

joka ainoa aamu, silloinkin
kun lamppu sammuu

Ja ihana enkeli kotia vie,

niin pitkä on matka, hummani hei
hummani hei
huputiti hummani hei, ajomies
älä kiirehdi suotta, vaan

täällä pohjantähden alla

hiipii sieluun asti anna
mulle - anna

anna valo pimeään

--------
sisältää ikoneihin, legendoihin ja sankareihin verrattavia valmistusaineita
--------

Taannoisen Kotkan runomatkan innoittamana

Muistoja Kotkasta

Kotka oli ennen kuin Amerikka;

Ryypättiin, tanssattiin, pokeria lätkittiin.

Aina meriltä tultua tilit pätkittiin.

Se oli vielä sotia edeltävää aikaa;

Tiukassa lantti sekä hilu

Koskaan puhunut tuosta ei Pertsa eikä Kilu.

Myöhemmin vanhassa Kairossa,

oli meno kuin Villissä Lännessä.

Siellä vedettiin swingit

tai muuten vain lärvit.

Mutta siitä tiennyt mitään ei Pertsa eikä Kilu.

Oli kuuluisa punainen talo

kai jossain Kotkansaaressa.

Joskus sieltä nähtiin poistuvan

pari miekkosta kaulukset pystyssä,

niinkuin olisi ollut vilu.

Jukoliste: Pertsa ja Kilu...

Willman/Hanhisalo 2009

Ilma on sinistä/ Annaliisa Lemmetty19.9.09

Ympyrän avaaminen tuntuu teolta.

Tarvitsen kassin pohjalla nuhraantuneita laastareita

Pikkuvarvas on arka.

Marraskuukin vielä. Musta kuu. Pidän tummista väreistä.

Musta asvaltti on aina yhtä musta. Synkkyys on mielentilaa
eikä väriä.

Sataa kylmän kuun vettä

mainosvalojen keltainen ja oranssi kiillottavat tien, värit

pulppuavat veden kanssa asvaltilla.

Valon silmiä kirvelevä karnevaali.

Synkkä marraskuu.

Valojen reunoilla
hiilitomuista yötä.

Kulman taakse liehahtavat pitkähelmaiset

kuin kreikkalaiset leskinaiset

liikkuisivat kujien valossa
sieltä periytyvät heidän kirjaintensa mustat merkit.

_

Kyllä uskon, rakastat

kuuluva musiikki on sateenkaaren kaltainen

Poikeustilat tarvitsevat poikkeusihmisiä

Rehottavat puutarhat eivät vastaa siitä

mitä saavat aikaan

säännötön ja villi
mittasuhteet silti nanometrisen tarkat

Ihmisellä on mahdollisuus
katsoa tammien ja mataran olemusta

Ymmärtäisimme nyt viimeinkin
että jokainen kukka on ensin näkymätön
aukeaa
ensin yksi sitten toinen, kolmas, kymmenes

Yksi elämä tarvitsee
yhden puutarhan
Muttei se siihen lopu, puutarha
_

Paperilintu roikkuu ikkunan tällä puolella
patterin lämmössä se liikkuu
Kuusissa rääkkyi tänään kaksi varista
kovempaa ääntä niiltä tuskin lähtee

Radiossa huhuilee huuhkaja

Nyt jo alkavat linnut olla hiljempaa, yöpuulle
käyvät, pesilleen

Tänään on lumen viereen jo noussut
kevätlinnunsilmän pyöreitä vihreitä lehtiä
uusia ääniä lensi ilmassa
_

Huoltoaseman oranssilla pöydällä
peltinen tuhkakuppi
kuin illan kuu
vihreällä lautasella pyöreä sämpylä

Pöydän värinen aamutaivas
tulee kirkas päivä

Aamu näyttää hyvältä
pitkällä tähtäimellä
Kurjat tapahtumat menevät pieniin tiloihin
Maa on huurteinen, sulanut jo melkein kaikki lumi

ja pajunkissa puskissa naukuu tuo kevään pullea katti

Ajanlaskun tuhannet vuodet
alkavassa aamussamme, ei
tuntuu vain että emme tässä pikälle ole
me ihmiset, vaikka kuinka puen jalkaan vaelluskenkiä
huipuille noustakseni

entisenkään ymmärtämiseen ei ole mitään
tunnettua tietä, vaikka kävelen usein
-
Aina voisi olla siten kun ei nyt

Aina talo katollaan

maa vasten savupiippua

Aamut valkenevat tasaisin väliajoin
joskus kaavailtu aurinko jää tulematta
aamupala etenee hitaasti
Leivän päällä juustoa ja joku siemen ruukussa on alkanut itää

Putosivat niellyt hiekkakivet ropisten alas ruohoon
rankkasateen voimalla

Kupin reunaan jää talvihuulipunaa
olen siis maalannut tänään jo kerran
huuleni
mitä iltaan mennessä on ehtinytkään
_

Koira ulkoilee
haluaa leikkiä jo aamusta
taivuttaa jalan ylös ja pissii
nainen polttaa tupakkaa
onhan aamu

aamulla ei huomaa hengittävänsä
illalla hengästyttää
se mikä päivä oli

Ojentelen jalkoja liikutan käsiä
taivutan päätä
niskan lukko naksahtaa auki
jalkateriä ojentaessa kuuluu naps
nilkan takana alkaa veri kiertää

Levitän kädet lentoasentoon ja
lämpö virtaa sormiin
polttoaine riittää koko kehon lämmöksi
Joku huutaa ulkona taivasalla niin
ettei kukaan ymmärrä mitään

Niin että
kipu ylettyy seinää korkeammalle

Mihin hän päätyy
äänestä päätellen
korkea ei ole tarpeeksi korkea
olen lähdössä
tuhannen kilometrin päähän

Siellä
on mahdollista olla metsä ja ajatus
Tyhjä tai täysi
_

Oikusta kertyy päivä
unohtunutkin

Kaukana, tundralla saakka, ei tunneta tätä kuulemattomuuden
tunnuslaulua

Tarpeetonta unohtaa mitä ei ole ollut

Kesä
alkaa viihtyä
kesä alkaa olla

Ja syitä eivät kaikki huomannet
samat paikat ne nähdä
samat aistit ottaa mukaan

Niin
Miksi minä katsoessani näin
ja sitten selitin mitä hekin olivat katsoneet
Samalla sillalla, samalla laiturilla
saman kiven päällä me kaikkia vihreitäkin katselimme rivissä katselimme samaan suuntaan
ja näimme koko sen ajan kun kellon tunteminen rajoittui ruoka aikojen huutelemiseen sekä nyt jo nukkumaan sieltä

Kesä kasvoi kanssamme, lepät
tervakukat, kissankäpälät
kalliolla
Siellä ovat mielikuvituksemme kokonaiset, luonnollisen väriset maailmat
_

Talo, lumessa seinineen kuin
joku lakanalla peitetty teos
Kenen ovi, kenen ikkuna, nimemme kadonneet
ovat tunnistuskortin kokoisiksi prässätyt
sen sisään me kaikkineen mahdumme
niitä
tyrkitään lituskakoloihin jotka päättävät
oletko tämä
missä mitoissa on elämäsi

Tyytyväisinä
näemme unemme puuvillalakanoilla
Seinien
sisällä kannattelevat meitä
pehmeitä puuvillapalloja keränneet kädet
_

Kirjoituspöydän tuoli
pyörähtää kevyesti ympäri

Minkä muotoisia ovat äänet

Sinisen värin aallonpituus on 460 nanometriä
näillä aalloilla keikun
taukoamattomilla
Sinisestä parvekepöydästä lohkeilee maali kun jätin
sen talveksi pakkaseen

Riveissä
kevätpölyisiä autoja, kolme eri merkkistä merensinistä
yksi auringonkukan keltainen kevytmoottoripyörä

Tuokin kuolleen harmaalta näyttävä
puun raato
kukki viime vuonna kuin hullu ja syksyllä roikkui villisti omenoita
Se
näytttelee kuollutta tänäkin keväänä
vinossa, kevätpölyisen parkkipaikan reunalla
sen poistuttua mahtuisi yksi peltikupla enemmän
tälle asvaltoitavalle lakeudelle
paratiisin porttien
itsestään aukeavien
ovien odotushuoneeseen
_

Mies istui puiston penkillä
kun menin kirjastoon juomaan kahvia
ja löytämään elämäni totuuksia
120 minuuttia ihmispatsas istui paikallaan
Ajoin kaupan eteen ja uskottelin että
siinä muovikassissa hänen jalkojensa juuressa
olisi viimeisen käyttöpäivän ruokaa
_

On tuoleja vapaana istua
On aikaa
eikä kukaan tiedä ylpeillä ajalla
Kiire on heitä varten
Se hiekkalinna
Se paperiperhonen odottaa tekemistään

Sinisiipi taivaan lähettiläs
lentää ja pysähtyy
liikkuu heinää pitkin
oman aikansa
Aikamme
_

Kiitos kutsusta, Jorma!

Jee, jee, ensimmäinen blogini!

Tästä se lähtee...

---tapani

dallas

Voih! Dallas-pulla
Siit on muisto mulla, kun
äiti jiin ja ärrän,
muori Ewingien
pitkon paistoi pitkäsarvisen
pullan laittoi päättömän
ähkyn mulle elinaikaisen


(thankjuu Terhi)

Maria

Hellyys
pelko
` ikävä

Eeli, Eeli...

Maria!
Missä sinä viivyt

II

Ja (joskus vaan)
on niin, että
teot ja teonsanat ovat loppu, ja
jäljelle jäävät vain arvet
jotka nekin umpeentuvat,
ja kysymys
jonka ei koskaan
pitänyt olla olemassa

III

kun esirippu halkesi ja näytelmän
oli loppuminen niin selvisi
ettei todellisuus ollutkaan
lavan takana, vaan
omissa ranteissa ja nilkkojen ympärillä

IV

Ja maailman,
kaikkeuden alkumerestä
tarttui surun verkko Marian syliin,
Magdalenan sydämeen



(tämäkin, poiminta Möysän puolelta)

Ulkona

Ulkona sade yltyy upeasti.

Parvekkeen ovi on täysin avoinna. Verho ei liikahda.

Iltauutiset ovat menneet, kissa nukkuu;

ei välitä mistään

On lämmintä, ja kipu ei ylly

ei mikään kipu

KESÄ OLI OHI

valkoinen
kuuro kuolema
pupillien mustat viillot
jähmettyvät
naukaisee
nasaalilla soundilla
kolmen torahampaan kidasta

suruvaippa
räpyttelee repaleisia siipiään
väsyneesti lattian pinnalla
noukin sen sormenpäälle
kuuron kuoleman kuonon edestä
nostan tuulettimen vaimean ilmavirran eteen
mutta
perhosen voimat ovat hiipumassa
moottori piiputtaa jo pahasti

suruvaipan rapistunut
tiensä päähän tullut kauneus
koskettaa sisintäni
katselen sitä tovin
sitten haen vessapaperia
teen sen nopeasti
ja vedän pytyn

siinä hetkessä
kesä oli ohi


visakuha

Täyttymys

Ilman viiletessä

jokainen iso ja pieni

tahtoo lämpöön

Pimeän levitessä

minä ja sinä

halutaan valoon

Nälän koettaessa

me haluttiin murua rinnan alle

Ja kaikki yhdessä

lämpimässä

valossa

kylläisinä

EL

Au

Puut näyttävät kuolleilta

yö on valkoinen

kuin taivas musta

Linnut

eivät lennä. Sudet

poisjuosseet

Au. Au

Korkealla, korkealla

ääretontä rataansa

mittaa äänetön sateliitti

Mustat aukot

ovat valoa täynnä

Sudet lampaiden

lampaat susien vaatteissa

JOSSAIN PÄIN ETELÄ-POHJANMAATA

kurvataan kumit ulvoen
Tuurin kyläkaupan pihaan
pari turkisämmää kimpoaa auton puskurista
läpi näyteikkunan
BULLSEYE
nousemme ulos mustissa gestapotakeissa
runon hylsyjä tipahtelee
sihahdellen kesäsateen kastelemalle asvaltille
tavaraviidakko täyttyy kulutuspaviaanien
hätääntyneistä kirkaisuista
menneisyyden sumuisesta suohaudasta
saapastelevat puukkojunkkarit
nostavat kylän lööppisankarin seipään nokkaan
ja nuoret neitseelliset tytöt
laskevat pilkulliset pikkuhousunsa
kultasuihkujen liristessä
Ferrarin kojelaudalta
pikkupuroina nahkaistuimille
jonne bailujen päätyttyä joku päätyi
perse pystyssä sammumaan
kunniattomat käymään kunniasta oikeutta

työnnän sivuun
television turmelemat mielikuvat
tunnelman juuri muuttumatta
teollisten myymälähallien keskeltä
nousee kitschkartanno
mauttomine puutarhoineen
sopulit
tunkeilevat
tuuppivat
ärisevät
ale paskaa notkuvien hyllyjen väleissä
laatuun liukastuva maksaa saman muuallakin
tilausbussit kippaavat lisää
pyhiinvaeltajia tavarataivaan pihaan
paetaan kalliovuorille pohjanmaan
latteuksien saavuttamattoman lakeuden taakse

illalla
jossain päin etelä-pohjanmaata
rakkauden rentouttamat
torson ulokkeet höyryävät
kesäyössä
saunanrappusilla
olut ja tupakka vuorottelevat huulilla
kuuntelen järven yksinäistä laulujoutsenta
tunnen
yksinäisyyden ystävyyden
kotimaansa
kuun pimeäpuoli


visa kuha

PALUU NAHKAISEEN PARIISIIN

vuosien takaa

mustalla hevosella ratsastin

alta riemukaaren

nahkaiseen Pariisiin

pian katosin

öisten katujen dekadenssiin

takaa ruostuneen rautaesiripun

löysin mustan ruusuni

visa kuha

ELOTON MASSA

eloton massa
mainosvalojen yössä tanssahtelemassa
nuoruus kiinni nänninpäässä
sadetakkimies
puristaa
puhallettavan Barbaran rintaa

eloton massa
liukuhihnoilta valumassa
pimeä valo
pysäkillä tihkusateessa
tajunnanvirran varrella
maleksimassa


visa kuha

MUSTA MADONNA

syvänetelän
takapihoilla
puuvillapeltojen
takana

katkoo
lastensa
kahleita

helmenvalkeat
hampaat
yötä
vasten
nauraa


visa kuha

Palez-pu

Niin kauas, niin kauan
kuin silmäin siintää
nään udmurttein taivaan all
marjain punan
kypsän elon ja tyttöin helmoin keinun

supikkain kopseen kuulen, suitten
mutrun tunnen, kurkkuin kuulen laulun
urgh-urgh

voisilmä

Pyhättömänmäellä arki on aivan huttujuttu,
sanoi tuttu ja lisäsi puuroonsa pyhän voisilmän.

Syyskuun

Syyskuun ensimmäinen
on erinomainen päivä nujertaa apatia
Hioa tästä arjen tositeeveestä
eines lounas aamias
välipaloista, kaikenkattavasta
tasapäisyydestä - hioa tästä
apatiasta helmet
laittaa ne hohtaviksi
niin kuin karhun kynnet kaulalle
niin kuin kotkan sulat ohimolle
perhosten siipiin, valaan lauluun
hetken ikävään, ikuiseen paluun