KESÄ OLI OHI

valkoinen
kuuro kuolema
pupillien mustat viillot
jähmettyvät
naukaisee
nasaalilla soundilla
kolmen torahampaan kidasta

suruvaippa
räpyttelee repaleisia siipiään
väsyneesti lattian pinnalla
noukin sen sormenpäälle
kuuron kuoleman kuonon edestä
nostan tuulettimen vaimean ilmavirran eteen
mutta
perhosen voimat ovat hiipumassa
moottori piiputtaa jo pahasti

suruvaipan rapistunut
tiensä päähän tullut kauneus
koskettaa sisintäni
katselen sitä tovin
sitten haen vessapaperia
teen sen nopeasti
ja vedän pytyn

siinä hetkessä
kesä oli ohi


visakuha