Ilma on sinistä/ Annaliisa Lemmetty19.9.09

Ympyrän avaaminen tuntuu teolta.

Tarvitsen kassin pohjalla nuhraantuneita laastareita

Pikkuvarvas on arka.

Marraskuukin vielä. Musta kuu. Pidän tummista väreistä.

Musta asvaltti on aina yhtä musta. Synkkyys on mielentilaa
eikä väriä.

Sataa kylmän kuun vettä

mainosvalojen keltainen ja oranssi kiillottavat tien, värit

pulppuavat veden kanssa asvaltilla.

Valon silmiä kirvelevä karnevaali.

Synkkä marraskuu.

Valojen reunoilla
hiilitomuista yötä.

Kulman taakse liehahtavat pitkähelmaiset

kuin kreikkalaiset leskinaiset

liikkuisivat kujien valossa
sieltä periytyvät heidän kirjaintensa mustat merkit.

_

Kyllä uskon, rakastat

kuuluva musiikki on sateenkaaren kaltainen

Poikeustilat tarvitsevat poikkeusihmisiä

Rehottavat puutarhat eivät vastaa siitä

mitä saavat aikaan

säännötön ja villi
mittasuhteet silti nanometrisen tarkat

Ihmisellä on mahdollisuus
katsoa tammien ja mataran olemusta

Ymmärtäisimme nyt viimeinkin
että jokainen kukka on ensin näkymätön
aukeaa
ensin yksi sitten toinen, kolmas, kymmenes

Yksi elämä tarvitsee
yhden puutarhan
Muttei se siihen lopu, puutarha
_

Paperilintu roikkuu ikkunan tällä puolella
patterin lämmössä se liikkuu
Kuusissa rääkkyi tänään kaksi varista
kovempaa ääntä niiltä tuskin lähtee

Radiossa huhuilee huuhkaja

Nyt jo alkavat linnut olla hiljempaa, yöpuulle
käyvät, pesilleen

Tänään on lumen viereen jo noussut
kevätlinnunsilmän pyöreitä vihreitä lehtiä
uusia ääniä lensi ilmassa
_

Huoltoaseman oranssilla pöydällä
peltinen tuhkakuppi
kuin illan kuu
vihreällä lautasella pyöreä sämpylä

Pöydän värinen aamutaivas
tulee kirkas päivä

Aamu näyttää hyvältä
pitkällä tähtäimellä
Kurjat tapahtumat menevät pieniin tiloihin
Maa on huurteinen, sulanut jo melkein kaikki lumi

ja pajunkissa puskissa naukuu tuo kevään pullea katti

Ajanlaskun tuhannet vuodet
alkavassa aamussamme, ei
tuntuu vain että emme tässä pikälle ole
me ihmiset, vaikka kuinka puen jalkaan vaelluskenkiä
huipuille noustakseni

entisenkään ymmärtämiseen ei ole mitään
tunnettua tietä, vaikka kävelen usein
-
Aina voisi olla siten kun ei nyt

Aina talo katollaan

maa vasten savupiippua

Aamut valkenevat tasaisin väliajoin
joskus kaavailtu aurinko jää tulematta
aamupala etenee hitaasti
Leivän päällä juustoa ja joku siemen ruukussa on alkanut itää

Putosivat niellyt hiekkakivet ropisten alas ruohoon
rankkasateen voimalla

Kupin reunaan jää talvihuulipunaa
olen siis maalannut tänään jo kerran
huuleni
mitä iltaan mennessä on ehtinytkään
_

Koira ulkoilee
haluaa leikkiä jo aamusta
taivuttaa jalan ylös ja pissii
nainen polttaa tupakkaa
onhan aamu

aamulla ei huomaa hengittävänsä
illalla hengästyttää
se mikä päivä oli

Ojentelen jalkoja liikutan käsiä
taivutan päätä
niskan lukko naksahtaa auki
jalkateriä ojentaessa kuuluu naps
nilkan takana alkaa veri kiertää

Levitän kädet lentoasentoon ja
lämpö virtaa sormiin
polttoaine riittää koko kehon lämmöksi
Joku huutaa ulkona taivasalla niin
ettei kukaan ymmärrä mitään

Niin että
kipu ylettyy seinää korkeammalle

Mihin hän päätyy
äänestä päätellen
korkea ei ole tarpeeksi korkea
olen lähdössä
tuhannen kilometrin päähän

Siellä
on mahdollista olla metsä ja ajatus
Tyhjä tai täysi
_

Oikusta kertyy päivä
unohtunutkin

Kaukana, tundralla saakka, ei tunneta tätä kuulemattomuuden
tunnuslaulua

Tarpeetonta unohtaa mitä ei ole ollut

Kesä
alkaa viihtyä
kesä alkaa olla

Ja syitä eivät kaikki huomannet
samat paikat ne nähdä
samat aistit ottaa mukaan

Niin
Miksi minä katsoessani näin
ja sitten selitin mitä hekin olivat katsoneet
Samalla sillalla, samalla laiturilla
saman kiven päällä me kaikkia vihreitäkin katselimme rivissä katselimme samaan suuntaan
ja näimme koko sen ajan kun kellon tunteminen rajoittui ruoka aikojen huutelemiseen sekä nyt jo nukkumaan sieltä

Kesä kasvoi kanssamme, lepät
tervakukat, kissankäpälät
kalliolla
Siellä ovat mielikuvituksemme kokonaiset, luonnollisen väriset maailmat
_

Talo, lumessa seinineen kuin
joku lakanalla peitetty teos
Kenen ovi, kenen ikkuna, nimemme kadonneet
ovat tunnistuskortin kokoisiksi prässätyt
sen sisään me kaikkineen mahdumme
niitä
tyrkitään lituskakoloihin jotka päättävät
oletko tämä
missä mitoissa on elämäsi

Tyytyväisinä
näemme unemme puuvillalakanoilla
Seinien
sisällä kannattelevat meitä
pehmeitä puuvillapalloja keränneet kädet
_

Kirjoituspöydän tuoli
pyörähtää kevyesti ympäri

Minkä muotoisia ovat äänet

Sinisen värin aallonpituus on 460 nanometriä
näillä aalloilla keikun
taukoamattomilla
Sinisestä parvekepöydästä lohkeilee maali kun jätin
sen talveksi pakkaseen

Riveissä
kevätpölyisiä autoja, kolme eri merkkistä merensinistä
yksi auringonkukan keltainen kevytmoottoripyörä

Tuokin kuolleen harmaalta näyttävä
puun raato
kukki viime vuonna kuin hullu ja syksyllä roikkui villisti omenoita
Se
näytttelee kuollutta tänäkin keväänä
vinossa, kevätpölyisen parkkipaikan reunalla
sen poistuttua mahtuisi yksi peltikupla enemmän
tälle asvaltoitavalle lakeudelle
paratiisin porttien
itsestään aukeavien
ovien odotushuoneeseen
_

Mies istui puiston penkillä
kun menin kirjastoon juomaan kahvia
ja löytämään elämäni totuuksia
120 minuuttia ihmispatsas istui paikallaan
Ajoin kaupan eteen ja uskottelin että
siinä muovikassissa hänen jalkojensa juuressa
olisi viimeisen käyttöpäivän ruokaa
_

On tuoleja vapaana istua
On aikaa
eikä kukaan tiedä ylpeillä ajalla
Kiire on heitä varten
Se hiekkalinna
Se paperiperhonen odottaa tekemistään

Sinisiipi taivaan lähettiläs
lentää ja pysähtyy
liikkuu heinää pitkin
oman aikansa
Aikamme
_