HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 10. syyskuuta 2009

Au


Puut näyttävät kuolleilta

yö on valkoinen

kuin taivas musta

Linnut

eivät lennä. Sudet

poisjuosseet

Au. Au


Korkealla, korkealla

ääretontä rataansa

mittaa äänetön sateliitti

Mustat aukot

ovat valoa täynnä

Sudet lampaiden

lampaat susien vaatteissa

8 kommenttia:

  1. Upeita kielikuvia. Musta voi olla sitten kaunis! Mutta miksi sudet olivat lampaiden vaatteissa ja päinvastoin?

    VastaaPoista
  2. Odotinkin jo, että alkaisit ulvoa!

    Tekisin itse tästä kaksi erillistä runoa tai erottaisin runot äänteillä/kirjaimilla
    /numeroilla. Mutta tämä on ensilukukokemus/ vaikutelma. Kuulutvat yhteen, mutta kaipaavat (hengittys)tilaa, jotta voivat paremmin kommunikoida keskenään.
    eli laittaisin tilan Au.Au. jälkeen ennen Korkealla, korkealla.

    Tämä on taasen runoistasi sellaiisa, joissa ollaan vahvasti tekemisissä tietoisuuden, sen eri tilojen ja - muutosten kanssa > runoushan on tätä parhaimmillaan (subjektiivinen mielipide,tietty) Sinulla on kyllä oma suhteesi avaruuteen, josta pidän kovin! Osaat puhua avaruuden/avaruudesta maanläheisesti! Ja se vasta on jotain.>(oon kade, ihan, kä-kää-k-äk:)

    VastaaPoista
  3. Hei ja vielä runon tunnelmista:
    En tiedä johtuuko pienestä dramatisoinnista, jota teen tällä hetkellä Raamatusta, Apostolien teoista, mutta, runossahan on ihan lopun ajan meinikin. Tosi hyvä runo, kiitos!

    VastaaPoista
  4. Niinpäs muuten on. Au au kuulostaa tuskan voihkaisulta, tukahdetulta suden haukahdukselta. Niin kai tarkoitus? Äänetön satelliitti -kohdasta eteenpäin tulee tunne leijumisesta, jonkun sellaisen läsnäolosta, jota ei maasta käsin hahmota. Aika pelottavakin tunnelma.

    VastaaPoista
  5. Hieno, karuin elein maalailtu teksti! :)

    VastaaPoista