Puut näyttävät kuolleilta
yö on valkoinen
kuin taivas musta
Linnut
Linnut
eivät lennä. Sudet
poisjuosseet
Au. Au
Korkealla, korkealla
ääretontä rataansa
mittaa äänetön sateliitti
Mustat aukot
ovat valoa täynnä
Sudet lampaiden
lampaat susien vaatteissa
ääretontä rataansa
mittaa äänetön sateliitti
Mustat aukot
ovat valoa täynnä
Sudet lampaiden
lampaat susien vaatteissa
Upeita kielikuvia. Musta voi olla sitten kaunis! Mutta miksi sudet olivat lampaiden vaatteissa ja päinvastoin?
VastaaPoistaOdotinkin jo, että alkaisit ulvoa!
VastaaPoistaTekisin itse tästä kaksi erillistä runoa tai erottaisin runot äänteillä/kirjaimilla
/numeroilla. Mutta tämä on ensilukukokemus/ vaikutelma. Kuulutvat yhteen, mutta kaipaavat (hengittys)tilaa, jotta voivat paremmin kommunikoida keskenään.
eli laittaisin tilan Au.Au. jälkeen ennen Korkealla, korkealla.
Tämä on taasen runoistasi sellaiisa, joissa ollaan vahvasti tekemisissä tietoisuuden, sen eri tilojen ja - muutosten kanssa > runoushan on tätä parhaimmillaan (subjektiivinen mielipide,tietty) Sinulla on kyllä oma suhteesi avaruuteen, josta pidän kovin! Osaat puhua avaruuden/avaruudesta maanläheisesti! Ja se vasta on jotain.>(oon kade, ihan, kä-kää-k-äk:)
Hei ja vielä runon tunnelmista:
VastaaPoistaEn tiedä johtuuko pienestä dramatisoinnista, jota teen tällä hetkellä Raamatusta, Apostolien teoista, mutta, runossahan on ihan lopun ajan meinikin. Tosi hyvä runo, kiitos!
Niinpäs muuten on. Au au kuulostaa tuskan voihkaisulta, tukahdetulta suden haukahdukselta. Niin kai tarkoitus? Äänetön satelliitti -kohdasta eteenpäin tulee tunne leijumisesta, jonkun sellaisen läsnäolosta, jota ei maasta käsin hahmota. Aika pelottavakin tunnelma.
VastaaPoistaktos, ei kommentoitavaa
VastaaPoistaHieno, karuin elein maalailtu teksti! :)
VastaaPoistathanks, Eeva.
VastaaPoistadiggasin, yes.
VastaaPoista