HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Tässä, jälkeen


Kasvanut
muiston sisällä, jälleen
Yhden maahan sidotun minuutin,
taipumatta, hetki
                    murtuen
pehmeästi puhuen
taianomaa

Joten tässä me olemme

Yö, kantapäät ovillamme
myrskyää sisään,      pyydellen
Jalkamme juopuvat loitsuissa
Liikkuen
Onnellisesti, onnellisesti
suudelmin ja kirouksiin
putoavassa naurussa
Onnellisesti katoaisin
toiveisiin
hukattuuun hengenvetoon
lähimmässä unelmassa

Niin kaukana

Aina kahteen ja kolmeen laskien
mutta koskaan ei ääneen ainoaa sanaa
Tämä piilotettu temppeli, kuumin
hiilenmustin
askelin

Onnellisesti
aina suudelmin, kirousten jälkeen
naurussa
kiirehdi, olen tehnyt vuoteen


Kun kasvamme, menemme
tänne ja jälkeen
En ole koskaan hyljeksinyt sinua
Siis kiirehdi , annoin, sallin
minne sijani teinkään , sinne
Niele kalpeutesi,
paina nouseva pala, nielustasi
pois



Linkissä oleva laulu on Lisa Papineau'n kirjoittama, esittämä (näin olen ymmärtänyt)
Runon olen kirjoittanut  sitä seuraillen, en kääntäen enkä laululyriikka tehden; siihen minusta ei ole)

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen monitasoinen sanataideteos. Kaihoa, tunnetta, rajuutta. Vaatii lukemaan moneen kertaan.

    VastaaPoista
  2. kiiitos kiitos kommenteista, AL, Sirpa, ja TP.. kuin myös LL ja RKK , kun kerta tulitte mieleen :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä tämä oli tietysti Jorman runo, jotenkin uudenlainen, mietin jo lukiessa, kuka kirjoittaa näin. Ja assosiaatiot ovat kyllä yksi lukemisen nautinnoista. RKK:n Lahden esiintymisissä oli tosiaan vahvat kontrastit (2008) myös, niin kuin tässä tekstissä, mutta toki tätä lukisin tekijänsä omana runona. Tekisi mieli itsekin runoilla jonkin musiikkikappaleen innoittamana, se voisi olla kiehtovaa ja avaisi ehkä uusia oivalluksia ja ikkunoita ilmaisuun. TP

    VastaaPoista