Viidestoista Luukku

  on vaikea. tabula rasa
pelkkää nietosta nietoksen perään, lunta lunta
lunta vaan.. eikä  junaa,  lunan lunaa. On
joulustressin aavistus.Ja kohta  aamu koittaa.
Haluaisin  niin koillisen taivaanrannan
jouluomenan lailla jo  punertavan, mutta ei
harmaata harmaata, ja valkoista
kaikki kaikkeus, toivoisin
tiukujen helinää siihen oletettuun
korvien väliseen keskipisteeseen, mutta  mikään ei helise
suhisee vain. Kaiketi  asema ei ole kohdallaan.

Alanko kuoria tätä tilannetta. Niin kuin sipulia sanotaan kuorittavan
kerros kerroksen jälkeen löytäisin uuden, entistä itkettävämmän? kerroksen
Ja mitä löytyy lopulta  -.jonkin siemen vai  tyhjyys? Tyhjä kolo.
No sittenhän se vasta  vollotus  alkaisi..
                                                   paitsi  Lahtea paenneilta
Kari Enqvistiltä ja Risto Ahdilta.  Toinen kun löytäisi heti uuden kvarkin
ja toinen  näkisi  jonkin Olion . Hah.
Suljen luukun ja menen takaisin nukkumaan.