HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

perjantai 28. joulukuuta 2012





Verkkaisesti kukko askeltaa kylästä kylään 
veräjätä veräjälle varpaiden väleissä valo.

Askelmat vanhat peittävät sakea sade luminen 
kukolla kruunussan kajo heltassaan huomisen kaiku.








7 kommenttia:

  1. Toivon näkeväni valon, kukon varpaiden välissä kun menen ulos ovesta.

    VastaaPoista
  2. Minä pidän tästä arvokkaasta ja Yllättävästä kukosta! L. on saanut runoon hyvin kävelyn rytmin mukaan. Näinä päivinä kävely jäisellä tiellä saa minutkin kävelemään hitaasti ja huolitellusti kuin kukko, ilman kukkoilua tietysti.

    VastaaPoista
  3. (Riikin)kukon tähti, meikäläistä aurinkoa vanhempi ja kirkkaampi.
    Valon pitäisi lisääntyä, vaan hohtavan lumikuisen yön jälkeen
    pilvet ovat raskaat.
    Tule kukko jo!

    VastaaPoista
  4. Niin tämähän pohjautuu vanhaan sanontaan, että talvipäivänseisauksen jälkeen päivä on aina kukonaskeleen pidempi. Kiitos kommenteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja pitää vielä lisätä, tuo sana /verkkaisesti/ tarkoittaako se sinulle hidasta vai nopeaa? Selvittelin sitä runoa varten, kun minulle se on aina tarkoittanut hidasta ja Lasselle nopeaa - no sehän riippuukin murrealueesta. Verkkainen on siis hidas ja nopea - se teki mielestäni sanan käytön vieläkin mielenkiitoisemmaksi.

      Poista
  5. Minusta kukon verkkainen askel on hidas, mutta tietoisen hidas, siinä voi olla erityinen harkitsevaisuuden elementti mukana, se kai tekee siitä arvokkaamman kuin muunlaisen hitauden.

    VastaaPoista
  6. Mutta, kukon verkkaisten askelten välissä voi olla silti nopeita kukonaskelia, eli verkkaisuus ja nopeus vuorottelevat kokon käyskentelyssä.

    VastaaPoista