Yksi huone lähtee
liikkeelle
sinkoutuu tuntemattomaan
siellä me näemme kaivatut kaivatut kadonneet esineet
kuparikahvipannun kermanekan ja hävinneet
kirjeet
ja me kerrankin olemme samaa maata
molemmille tuntematonta energiaa
tiedämme paluun olevan kuolemaksi
niinpä
emme suunnittele muuta kuin tunnustelemme
esineitä
ilman nimeämistä
Minä pidän tästä. Minusta tämä on hyvä teksti.
VastaaPoistaHei hei AL
VastaaPoistaLähden lentoon ja otan tämän tunnelman mukaan.
Huone lähtee liikkeelle, mutta toiv. paluu
ei olisi kuolemaksi.
Hieno runo!
Kiitos Jorma ja chr kommentoinnista!
VastaaPoistaMystisen talviseiauksen aikana kaipuu, vapaus, kurittomuus tuntemattoman edessä saavat jopa huoneet liikkumaan. Taitavasti ajateltu runo.
VastaaPoistaOlen viipyillyt säkeillä pitkin päivää.
VastaaPoistaEnkä vieläkään tiedä mitä sanoisin.
Jospa joskus edes hetkeksi saavuttaisi tilan jossa voisi "tunnustella esineitä ilman nimeämistä" ja toinen pohdintani on kuinka olla samaa maata tuntemattomissa enerioissa. Mielenkiintoinen runo. Monitasoinen. Lentävä huone, osa minusta, sinusta, meistä kaikista joskus lentää.