HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Samaa maata

Yksi huone lähtee
liikkeelle
sinkoutuu tuntemattomaan
siellä me näemme kaivatut kaivatut kadonneet esineet
kuparikahvipannun kermanekan ja hävinneet
kirjeet

ja me kerrankin olemme samaa maata
molemmille tuntematonta energiaa

tiedämme paluun olevan kuolemaksi
niinpä
emme suunnittele muuta kuin tunnustelemme
esineitä
ilman nimeämistä

5 kommenttia:

  1. Minä pidän tästä. Minusta tämä on hyvä teksti.

    VastaaPoista
  2. Hei hei AL
    Lähden lentoon ja otan tämän tunnelman mukaan.
    Huone lähtee liikkeelle, mutta toiv. paluu
    ei olisi kuolemaksi.
    Hieno runo!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Jorma ja chr kommentoinnista!

    VastaaPoista
  4. Mystisen talviseiauksen aikana kaipuu, vapaus, kurittomuus tuntemattoman edessä saavat jopa huoneet liikkumaan. Taitavasti ajateltu runo.

    VastaaPoista
  5. Olen viipyillyt säkeillä pitkin päivää.
    Enkä vieläkään tiedä mitä sanoisin.
    Jospa joskus edes hetkeksi saavuttaisi tilan jossa voisi "tunnustella esineitä ilman nimeämistä" ja toinen pohdintani on kuinka olla samaa maata tuntemattomissa enerioissa. Mielenkiintoinen runo. Monitasoinen. Lentävä huone, osa minusta, sinusta, meistä kaikista joskus lentää.

    VastaaPoista